Kodin hyvää onnea on suojeltu

vahvistamalla kodin ja ulkomaailman rajoja. Tämä tapahtui suojaavilla kuvioilla tai esineillä, jotka sijoitettiin erityisesti talon aukkojen, kuten ovien ja ikkunoiden läheisyyteen. Näin varmistettiin kodin hyvä onni.

Suojelevina symboleina on käytetty muun muassa onnea tuovia rengasristiä ja viisikantaa. Pahantahtoisilta voimilta on suojauduttu piirtämällä rengasristi asuinhuoneiden, tallin ja navetan oveen tai portin pieleen. Viisikantaa on käytetty suojaavana symbolina muun muassa riihien ovissa.

Kotia voitiin suojella myös tietyillä puulajeilla. Erityisen vahvaa suojaa antoi kataja, jonka oksia saatettiin kiinnittää talon oveen. Suomessa ja Virossa on ollut myös tapana savustaa maatalojen huoneet torstaisin katajansavulla. Kataja antoi taloon hyvän hajun, karkotti sairaudet ja piti pahat voimat loitolla.

Myös pihlajalla tiedettiin myös olevan suojelevaa ja hyvää tuovaa väkeä. Taloja onkin suojeltu esimerkiksi pihlajanoksista valmistetuilla kepeillä ja kehillä. Talojen lisäksi näin suojattiin myös kotieläimiä, metsästäjien ansoja, kalastustarvikkeita ja muita paikkoja ja tarvikkeita.

Rakennuksiin on myös piilotettu suojelevia esineitä, kuten ukonvaajoja, mutta myös kuolleita kyykäärmeitä. Käärme piilotettiin usein kynnykseen porattuun reikään jonka aukkokohta suljettiin puutapilla. Käärme voitiin piilottaa joko kokonaisena tai käyttää pelkkää päätä tai nahkaa. Tiedetään esimerkiksi, että 1930-luvulla erästä vanhaa taloa purkaessa löydettiin kynnyksen alta käärmeen pää tuohiropposessa.

Symbolisella tasolla käärmeet yhdistyvät vahvasti hyvään onneen, suojelemiseen ja vartiointiin. Pihapiirejä suojelivatkin myös niin sanotut »elättikäärmeet». Näillä pihapiireissä ruokituilla rantakäärmeillä uskottiin olevan kohtalonyhteys talon onneen. Jos käärmettä kohdeltiin hyvin, talo menestyi.

http://www.taivaannaula.org/suomenusko/kirjoituksia/

On vanhan kalenterin Annan päivä.

Joulukuun 15. päivää on Suomessa pidetty Annan päivä keskiajalta aina 1600-luvun lopulle. Tämän takia kansanperinteessä Annan päiväksi kutsutaankin usein juuri joulukuun puoliväliä.

Annan päivänä pimeys on tuntunut ihmisistä sananparsien perusteella loputtomalta. »Kyllä on yötä jouluista, Annanpäivän aikuista». Jouluaattoon on kuitenkin enää yhdeksän yötä. Annan päivänä pitikin jo aloittaa joululeipomiset ja jouluoluiden valmistus.

Annan pitkää yötä pidettiin sopivana aikana joulun leipomisille. Ihmiset nukkuivat illalla muutaman tunnin, mutta puoliltaöin herättiin leipomaan koristeellisia joululeipiä. Yhteen leipään, joka syötiin jouluaamuna, tehtiin »joulusilmät» eli ihmisen kasvot. Leipomisen lisäksi yöllä kierrettiin myös naapureissa pyytämässä paistinkakkua. Anteliaisuus takasi talolle leivän vuotuisen riittämisen ja hyvän kalansaaliin.

Sanottiin myös, että »Annana oluet pannaan, jouluna joukolla juodaan». Loitsuilla pyhitetty olut on ollut muinaissuomalaisten juhlajuoma. Oluen tehtävänä oli olla juhlamielen ja ilon antaja pidoissa. Hedelmällisyyteen liittyvissä juhlissa juopuminen saattoi kuulua asiaan, ja humala toi oluen ja viljan haltijan osaksi juhlaa.

Rahvaanuskossa vihreäviittainen Anna eli Annikki on metsän emäntä tai Tapion tytär. Annikki soitteli metsässä simapilliä ja istui kultaisella tuolilla kehräten vaskisella värttinällä. Metsän pedot olivat Annikin koiria, joten oli luonnollista, että karjanhoitajat pyysivät Annikkia, »juottajaa metisen juoman, katsojaa metisen karjan», varjelemaan karjaa näiltä koirilta.

Metsälle lähtevä mies on pyytänyt Annikilta saalista esimerkiksi tähän tapaan:

»Annikki, tytär Tapion,
Juonitar, metsän emäntä,
Annas tuosta riistan juosta,
Rahan karvan katkoella
Poikki Pohjolan joesta,
Kanasaaren kainaloitse!»

Anna's Day in the old calendar. From the early Middle Ages to late 1600s, Anna's Day was celebrated on December 15. Because of this, mid-December is often referred to as Anna's Day even in the later Finnish folklore (the contemporary name day for Anna is December 9).

According to old sayings the darkness experienced around this time of the year seemed almost never-ending to people. It was said that: "There is a long joulu night, around Anna's Day". Joulu was, however, only nine nights away. Joulu’s baking and beer brewing had to be started on Anna's Day.

The long Anna's night was considered the right for time for the baking. People slept a few hours in the evening, but woke up on midnight to prepare decorated joulu breads. On particular bread a human face (called “joulusilmät”, Christmas eyes) was drawn, and the bread was eaten on Christmas morning.

In addition to doing their own baking, people also visited their neighbours during the night to receive breads or cakes. This sharing of food among neighbours ensured the house would not run out bread in the coming year and would have a good fishing luck.

It was also said that "beer is made on Anna's Day and drank together on joulu". Beer blessed with spells has been the traditional festive and sacred drink for ancient Finns. Beer acted as a giver of joy and festive spirit. In feasts connected to fertility magic, intoxication was especially important and sacred, as it brought the spirit of the fields and grain into the celebration.

In the folk beliefs, Anna or Annikki is the wife or daughter of the forest-god Tapio. Annikki is said to play a pipe in the forest and sat on a golden chair while spinning with a bronze spindle. The forest's beasts of prey were said to be Annikki's dogs, so it was natural for the herdsman to ask Annikki to prevent her beasts from attacking the livestock.

The hunters also turned to Annikki with their spells and asked her to bring them good hunting luck.

Translation: Anssi A.

Tankavaaran uusia isäntiä

 kohtasin joitakin ensimmäisenä aukiolo päivänään. Erityisesti mieleen jäi Kasper von Wuthenau valoisuudellaan.

 Kasper von Wuthenaun ojentama kultahippuplo 1. asiakkaalleen,Kiitos .. varmaankin kulta houkuttelee lisää kultaa kesällä =)

Marraskuun

nimi tulee kuollutta merkitsevästä marras-sanasta. Marraskuussa routainen maa makaa »martaana». Kasvit valmistautuvat talveen ja yöpakkaset kiristyvät. Muita nimiä marraskuulle ovat muun muassa »keurikuu» ja »routakuu».

Sanottiin, että marraskuussa alkava talvi ei kauan kestä, toisin kuin lokakuun tai joulukuun talvi. Marraskuun pakkaset ennustavat leutoa säätä ainakin helmikuun kynttilänpäivään asti.

Kuu oli kalastajille kiireistä aikaa, sillä vahvimmat ja onnekkaimmat verkot, rysät ja talvinuotat valmistettiin marraskuussa. Ne piti saada valmiiksi viimeistään Antin päivään mennessä.

Marraskuista puuta pidettiin lujana lahoamista vastaan, joten rakennushirret pyrittiin kaatamaan tähän aikaan vuodesta. Kotitilalla lehmien terveyttä lujitettiin talvea varten pesemällä ne suopursuvedellä marraskuun aikana.

The Finnish name for November (marraskuu) comes from the old word ‘marras’, meaning ‘dead’. In November, the dark frozen ground lays still almost like it was dead. Plants prepare for winter and nightly temperatures get colder. Other names for November include ‘keurikuu’ (kekri’s month) and ‘routakuu’ (frost-month). 

It was said that if winter began in November it would not last long, contrary to winter that started in October or December. Cold weather in November predicted the winter would be mild at least until Candle’s Day in early February.

November was a busy time for fishermen, as it was said that the strongest fish nets and luckiest traps were made during this month. Nets and traps were supposed to be completed by Antti’s Day (November 30). 

It was also believed that wood cut in November had good resistance against rotting, and hence timbers for buildings were often cut in November. At the home farm the cattle's health was strengthened by washing the animals with a water mixed with marsh labrador tea.

Vuodenkiertoon liittyvissä päivityksissä tärkeimmät lähteet ovat: Jouko Hautalan toimittama Vanhat merkkipäivät (SKS, 2000), Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto (Otava 1950, 2010), Laihon ja Heikkisen toimittama Vanhan kansan merkkipäivät (Karisto, 2009) sekä Matti Varosen Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla (SKS 1898, Salakirjat 2009).

Saariselällä hiihto alkaa 10.10 klo 10 vuosittain, jatkuen marraskuussa latujen pidentyessä.

"Pyhiä päiviä vietettiin hiljaa ja joutilaana"

 Vanhan vuoden päättymistä seurasi »jakoaika», joka on ollut pyhää aikaa uuden ja vanhan vuoden välissä. Jakoajalla tehtiin vanhan vuoden asiat viimeistä ja uuden vuoden asiat ensimmäistä kertaa. Oikeilla teoilla kuluneen vuoden onni siirrettiin seuraavaan vuoteen.

Jakoajaksi on kutsuttu aikaa kekristä Marttiin tai Simosta Marttiin. Joillakin alueilla jakoaikaa vietettiin Mikosta kekriin. On myös puhuttu joulurauhan tapaan »kekrirauhasta». Palkollisille kekrin jälkeinen aika oli römppä-, runtu- eli kissaviikko tai omaviikko. Nimensä mukaisesti se oli palkollisten lomaa ennen uuden palveluksen alkamista ja mahdollista siirtymistä uuteen talouteen.

Jakoaikaa tarvittiin tasaamaan aurinkovuoden ja kuuvuoden väliin jäävä noin 12 vuorokauden aukko. Tässä merkityksessä jakoaika oli kuin vuosi pienoiskoossa, mikä näkyy erityisesti sääenteissä. Yksi auringonpilkahdus jakoajalla vastasi yhdeksän vuorokauden poutaa sydänkesällä. Jos jakoaikana oli pilvistä, tuli märkä kesä.

Pyhiä päiviä vietettiin hiljaa ja joutilaana. Etenkin meluisat ja sotkuiset työt olivat kiellettyjä. Pyykkiä ei pesty eikä eläimiä teurastettu. Ei saanut myöskään kehrätä tai keriä lampaita, muuten susi repisi lampaita. Sopivia hiljaisia töitä esimerkiksi verkkojen ja rysien kunnostaminen. Pojat ja tytöt ennustivat tulevan puolisonsa ulkonäköä ja päättelivät myös enteistä tulevan perhe-elämänsä onnea.

Henkien sanottiin olevan liikkeellä ja taudit tarttuivat helposti. Tiineet lehmät, lampaat ja tammat vahingoittuivat helposti ellei niitä käsitellyt varovasti. Kaikessa talon menestyksen kannalta tarpeellisessa uskottiin olevan oma erityinen »väki», jota oli vaarallista luovuttaa tänä aikana muualle, muuten talolle tulisi katoa ja hävitystä. Tämän takia talosta ei annettu jakoaikana mitään pois. Sanottiin, että »jos annetaan, ei tule uutta tilalle».

Jakoaikana leivottiin suuri kylvöleipä - satovuoden viimeinen leipä. Leipää pidettiin jouluna pöydässä, muut ajat aitassa ja se syötiin ensimmäisenä toukopäivänä. Pala laitettiin kylvövakkaan ja annettiin kylvöjuhdalle. Näin hyvä sato siirrettiin uudelle vuodelle.http://www.taivaannaula.org/

ENKELIEN PYYTÄMINEN UNIISI

Uniaikamme on usein tuottoisinta tapa saavuttaa uutta henkistä kasvua ja ymmärrystä. Monilla ihmisillä on selvänäköisiä unia, jotka kertovat tulevaisuudesta tai antavat opastusta urasta, kodista ja perheestä. Voit saada johdonmukaista ja selkeää opastusta nukkuessasi kutsumalla enkeliä uniisi.

Tämä on erittäin hyvä tapa saada uutta ymmärrystä ja luovia ajatuksia, kun päiväajattelutila on lukkiintunut mustavalkoisiin näkökulmiin.

Nukkuessa päästämme irti tiukoista ajattelumalleista.Luoja ja enkelit voivat helpommin siirtää jumalaisia ajatuksia meille, kun olemme mieli avoimena.

Meditoi hetki ennen nukkumaan menemistä. Sano sitten ajatuksissasi tai ääneen vahvistus: "Rakas Luoja ja enkelit, tulkaa uniini tänä yönä ja antakaa minulle opastusta ja uusia ideoita xxx tilanteesta. Pyydän teitä auttamaan minua muistamaan nämä ajatukset selkeästi herätessäni. Kiitos ja aamen.

Vaikka et normaalisti muistaisikaan uniasi, tämä voimakas affirmaatio muuttaa tietoisuuttasi niin, että sinulla on hyvin eläviä ja unohtumattomia unia viimeisen tunnin aikana ennen heräämistä. Kutsumme näitä "selväuniksi". Ne ovat kuin olisit elokuvissa, missä samalla kun katsot itseäsi, olet siinä osallisena. Näitä unia on vaikeaa unohtaa. Jopa ihminen, joka vannoo "En näe unta", muistaa selväunien juonen ja viestin.

Monet suuret keksinnöt, kirjat ja ratkaisut saatiin unista. Olet luultavasti kuullut tarinoita kirjailijoista, liike-elämän ihmisistä ja keksijöistä, joiden päässä herätessä "syttyi lamppu". Jokaisella on pääsy tähän informaatiolampeen, koska jokaisen mieli on ikuisesti kiinni Jumalan äärettömässä viisaudessa. Sinäkin voit luoda unissasi vain ilmaisemalla aikomuksesi ennen nukkumaan menemistä.

Enkelit voivat myös parantaa rajoittavia ajatuksia, uskomuksia ja tunteita nukkuessamme. Luemme usein, että luottamus on ilmentämisen ja ihmeiden "ainetta". Ihmeiden oppikirjassa sanotaan: "Missään tilanteessa ei ole ongelmaa, mitä luottamus ei voi ratkaista." Ja uusissa tieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että ihmiset, jotka uskovat "yliluonnollisiin" ilmiöihin, kokevat todennäköisemmin tarkkaa, selvänäköistä opastusta verrattuna skeptikkoihin.

Uniaika on erinomaista luottamuksemme lisäämiseen maailmankaikkeuden erehtymättömään järjestykseen. Yksi helpoin tapa tämän luottamustason nostamiseksi on avun pyytäminen Luojalta ja enkeleiltä. Skeptisimmät pragmaatikotkin huomaavat, että tämä menetelmä luo hyvin vakuuttavia kokemuksia.

Helpoin tapa tämän tekemiseen on juuri ennen nukahtamista illalla. Sano tämä affirmaatio ajatuksissasi tai ääneen: "Rakas Luoja ja suojelusenkelit, pyydän teitä tulemaan tänä yönä uniini ja selvittämään pelot, jotka estävät minua ymmärtämästä ja seuraamasta jumalaista opastustani sekä luottamasta siihen. Jos on jokin viesti, jonka haluatte antaa minulle, auttakaa minua ymmärtämään se selvästi ja muistamaan aamulla. Aamen."

Taivas korvaa epäluottamuksesi luottamuksella, ja olet luottavampi oman tietosi seuraamiseen. Olemme paljon vuorovaikutuksissa enkelikunnan kanssa unissamme. Lisäät enkeliviestiesi määrää ja nopeutat puhdistumistyötä vain kutsumalla enkelit uniisi.

Esim. jos et ole päättänyt urasi suuntaa, sano ajatuksissasi tätä vastaava rukous, kun laitat pääsi tyynylle: "Enkelit, tulkaa uniini tänä yönä ja antakaa minulle selkeitä viestejä, jotka muistan, auttamaan minua tietämään, minkä suunnan otan urallani."

He täyttävät tämän pyynnön aina, ja näet luultavasti viimeisen nukkumistuntisi aikana selväunen, jonka muistat helposti. Tai enkelit voivat auttaa sinua unessasi niin, ettet muista unesi sisältöä.

Kuitenkin herättyäsi tiedät, että sinussa on muuttunut jotain yön aikana. Olet onnellisempi, positiivisempi ja paljon selkeämpi ottamasi suunnan osalta. Tämä on merkki, että enkelit ovat järjestelleet ajatuksiasi ja uskomuksiasi uudelleen auttaakseen sinua päästämään irti niistä peloista, jotka estävät sinua päättämästä urastasi.

Jos tunnet olevasi jumissa jollain elämäsi alueella, kirjoita tämä viesti paperille ja laita se tyynysi alle. Toista lause ajatuksissasi kolme kertaa, kun olet nukahtamassa: "Rakkaimmat enkelit, pyydän teitä työskentelemään kanssani tänä yönä ja selvittämään pois ne tukokset, jota estävät minua nauttimasta täysin elämässäni. Joko kutsukaa nämä tukokset huomioni piiriin tai poistakaa ne täysin mielestäni, tunteistani ja kehostani nukkuessani tänä yönä. Kiitos."

(¯`*•.¸,¤°´☆ღ｡o✧o｡ღ☆`°¤,¸.•*´¯)
ø¤º°ANGEL ƸӜƷ WISHES°º¤ø 
(_¸,ø¤º°`´.☆ღ｡o✧...Aamulla heräät virkistyneenä mutta tietoisena siitä, että olet tehnyt töitä yön aikana. Et ehkä muista enkelien yöllisen työn yksityiskohtia, mutta tunnet sen syvällä. Pääsi saattaa tuntua hassulta yöllä tapahtuneen uudelleenjäsentelyn vuoksi. Kuitenkin kaikki ne tukokset, jotka enkelit veivät pois, olivat raskaita taakkoja, jotka uhkasivat elämäsi suunnitelmaa ja tarkoitusta. Tunnet kiitollisuutta siitä, että pyysit tätä puhdistusta, ja kenties haluat pyytää enkeleitä uniisi joka yö.http://www.phpbbserver.com/phpbb/viewtopic.php?t=445&mforum=uusimaa
....(.\()/..)

...(../..\..)..Take this Little Angel

...(./.\/.\.).. and keep her close to you.

..../......\... She is your Guardian Angel

...(........)...Sent to watch over you ♥

Pölyttäjien keinopesän valmistus

Nyt on oikea aika aloittaa pölyttäjien keinopesien valmistus. Pesät laitetaan ulos vasta alkukeväästä, mutta alkutöiden jälkeen puun on hyvä antaa kuivua talven yli ennen viimeistelyä ja asennusta.

Erakkomehiläiset ja -ampiaiset ovat törmänneet asunto-ongelman niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Pölyttäjille tutut pesäpaikat, kuten lahonneet puut, siivotaan pois ja pesimiseen sopivat hirsirakennukset alkavat käydä harvinaisemmiksi. Pesäongelmaa voi helpottaa asentamalla ulkotiloihin helppovalmisteisia ja helppohoitoisia keinopesiä.

Kunhan pölyttäjät löytävät pesälle, niiden läsnäolosta on hyötyä myös puutarhalle. Tutkimusten mukaan jo muutama keinopesä puutarhan läheisyydessä parantaa satoa ja antaa lisäpotkua kukille. Tutkimusta on tehnyt Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Sotkamon asema sekä Kainuun ely-keskus.

Keinopesät on hyvä virittää paikoilleen viimeisten lumien aikaan maalis–huhtikuussa, kun erakkomehiläisen loppukesästä munitut poikaset kuoriutuvat ja alkavat etsiä omia pesiä. Erakkomehiläiset eivät ole aggressiivisia eivätkä puolusta pesäpaikkaansa, joten keinopesän voi ripustaa vaikka asuintalon seinään

Talveksi keinopesän reiät on hyvä peittää esimerkiksi puulevyllä, tai koko asuntolan voi nostaa kylmävarastoon suojaan linnuilta.

Valmistusohjeet

Alkuvalmistelu

Tarvikkeet: melko tuore koivupölkky, noin 20 cm halkaisijaltaan, saha, puuliimaa, pensseli

                     1. Sahaa pöllistä noin 20 sentin pituisia pötköjä. Älä poista tuohta tai puunkuorta.

 2. Petsaa pöllin sahatut päät reippaasti puuliimalla.

                                             3. Anna kuivua talven yli.
                     

Kuivumisen jälkeen

Tarvikkeet: pora, neljän, kuuden ja kahdeksan millimetrin poranteriä, kiinnityskoukkuja, nippusiteitä

1. Poraa pölkky täyteen noin kaksitoista senttiä syviä reikiä poran 4–8 mm terillä. Jätä reikien väliin pari senttiä väliä.

2. Kiinnitä tuohisivulle kiinnityskoukut ja nippusideviritelmä, josta keinopesän voi ripustaa esimerkiksi puun oksalle.

3. Asenna keinopesä puutarhan tai muun kasvillisuuden läheisyyteen noin puolentoista metrin korkeuteen niin, ettei sadeveden roiskeen kastele pesää. Viritä pölkky vaakatasoon aurinkoiselle paikalle, mieluiten reiät aamuaurinkoa kohti.

Pesän voi tehdä monella tyylillä. Lisää pesänteko-ohjeita Ympäristöhallinnon sivuilta.

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/videot/askartele-polyttajille-keinopesa-myos-puutarha-kiittaa/

Pike’s (Esox lucius)

 vernacular names, such as "water wolf" and "peatland’s dog” emphasize the beastly characteristics of the fish. Pike was known as a mythical and powerful king of fishes, something to respect and maybe even fear. As a "dog of the water" devouring smaller fishes, pike was also a symbol of insatiable greed. The souls of evil people were also said to end up inside pike’s gut in the underworld.

Pike is the only fish whose mythical birth is known and recounted in a folk song composed in the Kalevala meter. The birth myth is, however, fragmented, confusing and frustratingly difficult to understand. The song can be interpreted in such a way that the pike, like other mythical heroes, has its origin in the sky. On the other hand, pike belongs to the underworld, the land of the dead. Unusual pikes might be “marraskala”, an omen of impending death.

In the myths, the pike is associated with fire and the two brothers, Väinämöinen and Ilmarinen. Väinämöinen makes his beautifully sounding kantele out of the jawbone of a giant pike. Ilmarinen carries the head of the pike living in the River of the Dead to the Mistress of the North as a sign of victory when wooing her daughter. In the fire's birth poem Ilmarinen strikes the first fire in the heavens, and the fire falls down in the belly of a whitefish. The whitefish is eaten by a pike-berch that, in turn, is eaten by a pike. The pike's belly is cut open and humans get the first fire. 

Pike's head was said to have a hundred bones. Each of these had its own name. Known names include the "step mother's arm" and a three-pronged "chair of Lapland". In the pike's jaw, there is even a bone called "the Russian God". Most of the names refer to agriculture and ploughing, others to fishing and boating.

In general, fishes were believed to be bad for the fertility of fields, probably because they symbolize the powers of water that is naturally antagonistic to the powers of earth. Pike's bones, however, were used to ensure a good harvest luck, perhaps because pike had brought fire to the people, and fields were traditionally prepared with slash and burn techniques. One way to get good harvest luck was to put nine pike's heads together with red thread and tie them to a seed basket. Seeds were also sown through the pike's impaled head.

Pike's living in wells and springs were called "aljohauki". They were considered similar spiritual protectors as the domesticated "spirit snakes". Aljohauki brought good luck as long it was treated well. In addition, the pike ate unwanted animals from the water and acted as an indicator of the spring's or well's water quality.

 Hauen kansanomaiset nimet, kuten »vesisusi» ja »jänkäkoira» korostavat kalan petomaista luonnetta. Hauki tiedettiin myyttiseksi ja mahtavaksi kalaksi, jota kohtaan tunnettiin kunnioitusta ja jopa pelkoa.

 Pikkukaloja suuhunsa ahmiva »veenkoira» kuvasti myös kyltymätöntä ahneutta. Lisäksi kelvottomasti eläneiden sanottiin päätyvän Manalle hauen suoleen.

Hauki on ainoa kala, jonka kalevalamittainen syntyruno tunnetaan, mutta sekin on pirstaleinen, sekava ja vaikeaselkoinen. Syntyrunoa voidaan tulkita niin, että hauki olisi muiden myyttisten sankareiden tapaan laskeutunut maahan taivaalta käsin. Toisaalta se on alisen kuolleiden maailman kala. Vedestä noussut epätavallisen kokoinen hauki saattoi olla marraskala, kuoleman enne.

Myyteissä hauki yhdistetään tuleen sekä Väinämöiseen ja Ilmariseen. Väinämöinen saa hauen leukaluista kaunissointisen kanteleen ja Ilmarinen kantaa Pohjolan emännälle Tuonen hauen pään voitonmerkkinä. Tulen syntyrunossa Ilmarinen iskee tulikipunan taivaista, joka päätyy ensin siian, sitten kuhan ja lopulta hauen vatsaan. Hauen vatsasta valkea saadaan ihmiskunnalle.

Hauen päässä kerrottiin olevan sata luuta. Kaikilla näillä on ollut oma nimensä. Tunnettuja luiden nimiä ovat esimerkiksi »äitipuolen käsivarsi», kolmihaarainen »lapintuoli» ja »länkiluu». Hauen leukaperistä löytyy jopa »ryssänjumala». Monien luiden nimet viittaavat maatalouteen ja kyntötöihin, toisaalta kalastukseen ja vesillä liikkumiseen.

Yleensä kalojen uskottiin pilaavan viljan kasvun, koska ne edustivat maalle (pellolle) vierasta veden väkeä. Hauen luilla pystyi kuitenkin lisäämään sato-onnea, ehkä siksi, että tulikipunan tuonut hauki liittyi tuleen ja sitä lautta kaskenpolttoon. Eräs tapa oli sitoa yhdeksän hauen leukaluut punaiseen lankaan ja panna ne kylvövakan ympärille. Siemeniä myös kylvettiin maahan hauen pääluun läpi.

Aljohauet olivat kaivoissa tai lähteissä eläneitä haukia. Niiden rooli oli samanlainen kuin elättikäärmeiden. Aljohauki oli paikkaa suojeleva haltijakala, joka toi onnea jos sitä kohdeltiin hyvin. Samalla hauki toimi myös vedenlaadun mittarina ja piti kaivon puhtaana ei-toivotuista otuksista.

http://www.taivaannaula.org/

Kullanhuuhtoja,алмазоискателей

Rakastan syksyn pimeyttä

Rakastan talvipakkasta
Rakastan myrskyisiä öitä
Rakastan lumisadetta

Ja tähtitaivaan
alla näky jumalainen muistuttaa
kuinka onnekas ma oonkaan
kun sen nähdä saan

En enää kärsi
En huoli
En pelkää
En halaja lisää surua

Huuhtelen kultaa
mun vaskoolissa
En nää vielä yhtäkään murua

Elämän polkuja, valtateitä
on avarin katsein kuljettu

Vuodatettu kyyneleitä
ja silmiä suljettu

En enää kärsi
En huoli
En pelkää
En halaja lisää surua

Huuhtelen kultaa
mun vaskoolissa
En nää vielä yhtäkään murua

Elämän polkuja, valtateitä
on avarin katsein kuljettu

Vuodatettu kyyneleitä
ja silmiä suljettu

Rakastan yksinkertaisuutta
ja rytmiä meidän retkessä
Tulevaisuudelta toivon uutta
mut elän vain tässä hetkessä

Kotona oottaa lämmin liesi
ja naiseni pienokaisineen
Vanha pihakoivu palaa
savuksi ilmoihin

Vielä mun kultani hippusia
huuhtelen maailman koskissa
Ja kaikista suurimman aarteeni nään
punana lastemme poskissa

Kun noutaja saapuu hakemaan mua
valkoiseen valtakuntaansa
Toivon haudallani
laulettavan tätä laulua

                                      

Lokakuu

»Lokakuu ei ole joka kuu:
Päivät pienet pilvelliset,
yöt pitkät ja pimeät.
Halla hanhen siiven alla,
talvi joutsenen takana.»
Savolais-hämäläinen kansanruno

Lokakuun nimi tulee loasta, loskasta. Lokakuun luonteesta kertovat vanhat nimitykset lokakuu, likakuu ja ruojakuu. Tämäkin kuukausi on Suomessa säilyttänyt omaperäisen nimensä, toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa.

Lokakuussa öiden pituus ja pimeys alkavat todella tuntua. Sumut ja pilvet pimentävät päivää entisestään. Sateet tuovat rapaa ja lokaa teille. Lokakuun puoliväliin ajoittuvat »talviöitä», jotka aloittivat vanhassa vuodenkierrossa vuoden talvipuoliskon.

Lokakuun vaihtelevia säitä pidettiin syyskuun vastakohtana. Sateista syyskuuta vastaisi kuiva lokakuu, kuivaa märkä; kylmää syyskuuta leuto lokakuu ja leutoa kylmä. Luonnon merkeistä ennustettiin myös sydäntalven säitä. Jos lokakuussa on ikkunat jäässä, tammikuussa sataa vettä.

Pihlajasta sanottiin, että se ei kanna kahta taakkaa. Jos pihlajassa on lokakuussa paljon marjoja, tulee sateinen syksy ja sen seurauksena vähäluminen talvi.http://www.taivaannaula.org/

KIITOLLISUUDEN LAKI

Kiitollisuutta on kiittää sydämensä pohjasta. Kun teet niin, energia virtaa vapaasti sydämestäsi ja herättää tiettyjä reaktioita niin muissa ihmisissä kuin maailmankaikkeudessakin. Jos maksat kiitollisuutesi antamalla tyhjiä lupauksia tai koet, että sinun pitäisi olla kiitollinen, sanasi ja ajatuksesi eivät saa aikaan samanlaisia reaktioita.

Eräs nainen kertoi minulle, ettei ollut koskaan oikein tullut toimeen tyttärensä Marian kanssa, joka oli usein hänelle vihainen. Lisäksi tytär oli aika vähävarainen. Hän oli aikeissa viettää joulun tyttärensä kanssa odottaen, että lomasta tulisi melko hankala ja ankea.

Kun nainen kuitenkin saapui tyttärensä luokse aattoaamuna, tämä tervehti häntä lämpimästi ja antoi hänen luettavakseen kirjeen. Kirje oli pitkä ja tytär oli koristellut sen jouluaiheisilla reunakuvioilla, joten se näytti hyvin juhlalliselta. Tytär sanoi keittävänsä äidilleen kupin kahvia, sillä aikaa kun tämä lukisi kirjeen.

Äiti istahti alas hieman levottomana. Alkuun hän oli yllättynyt, mutta hänen yllätyksensä muuttui vähitellen iloksi ja ihmetykseksi. Hänen tyttärensä oli kirjoittanut hänelle kiitoskirjeen, jossa hän ilmaisi arvostuksensa kaikelle sille, mitä äiti oli ikinä tehnyt hänen hyväkseen. Kirje oli täynnä pieniä tarinoita ja lapsuudenmuistoja.

”En kykene kuvailemaan tunnetta, joka minut valtasi kirjettä lukiessani”, nainen huokaisi minulle. ”Sydämeni tuntui siltä, kuin se pakahtuisi. Tunsin itseni äärimmäisen rakastetuksi ja arvostetuksi. Se oli arvokkaampaa kuin kaikki maailman lahjat yhteensä. Halasimme ja puhuimme sellaisista asioista, joista emme olleet koskaan aiemmin keskustelleet. Kun pääsi kotiin, tunsin rakastavani tytärtäni niin kovasti, että halusin antaa hänelle jotakin. Pankkitilini saldo osui silmiini ja häpesin. Hänellä oli ollut todella vaikeaa, enkä ollut koskaan halunnut antaa hänelle mitään. Kirjoitin hänelle suuren shekin ja postitin sen rakastavasti.”

Kun olet syvästi kiitollinen jollekulle siitä, mitä hän on tehnyt, hän aistii kiitoksen energian ja on siitä niin riemuissaan, että haluaa antaa sinulle vieläkin enemmän. Kun esität sydämmelliset kiitoksesi maailmankaikkeudelle saamistasi siunauksista, jumalallinen energia vastaa siihen rakastavasti suoden sinulle vieläkin enemmän siunauksiaan.

Sydämellinen kiitollisuus on avain runsauteen.

Se saa maailmankaikkeuden suuret rikkaudet virtaamaan.

Tuomitseminen ja arvosteleminen vievät sinut helvettiin. Ne ovat kiitollisuuden ja arvostuksen vastakohtia. Jos joku on tehnyt sinulle kymmenen inhottavaa temppua, tuomitset hänet ja arvostelet melko varmasti. Olet vihainen. Kehosi jännittyy. Päätäsi särkee. Olet helvetissä. Helvetistä on kuitenkin olemassa tie taivaaseen. Huomaa myötätuntoisesti, että sinua loukanneella ihmisellä on paha olla. Onnelliset ihmiset eivät ole ilkeitä toisille. Mieti, mitä hyvää hänessä on tai mitä hyvää hän on tehnyt sinulle. Keskity ja arvosta sitä tai ole siitä kiitollinen. Hänen asenteensa joko muuttuu tai sitten ei, mutta sinun olosi paranee kyllä. Olet silloin taivaassa.

Omien vanhempiensa kiittämistä omasta olemassaolostaan pidetään vanhanaikaisena. Monet ajattelevat yhä, että heidän vanhempansa ovat syypäitä siihen, että he ovat syntyneet maailmaan. Totuus kuitenkin on, että henkesi valitsi heidät vanhemmikseen ja he hyväksyivät tehtävän saattamalla sinut maailmaan ja tarjoamalla sinun sielullesi otolliset olosuhteet ja ympäristön, olivatpa ne sitten miten haastavia tahansa.

Arvostus on se pieni henkäys, joka voi saada

pienimmänkin kipinän roihahtamaan suureen liekkiin.

Kun arvostat pienenpientäkin yksityiskohtaa jossakin ihmisessä tai tilanteessa, ominaisuus suurenee. Heti kun arvostat jotakin ja olet siitä kiitollinen, huomiosi keskittyy siihen, jolloin se vahvistuu ja moninkertaistuu Huomion lain mukaan.

Tuomitseminen ja arvosteleminen tainnutta ja tappaa kasvit.

Kiitollisuus on auringonvaloa, joka avaa terälehdet

ja herättää kasvit kukkimaan.

Kun oivallamme, että eteemme annetaan haasteita, koska ne auttavat meitä kasvamaan, asennoidumme niihin aivan uudella tavalla.

On inhimmillistä ja ymmärrettävää murtua lapsensa kuollessa. En yksinkertaisesti voi kuvitella miltä se tuntuu. Olen tavannut vanhempia, jotka ovat katkeria ja vihaisia siitä, että heidän lapsensa on vammainen tai että hän on kuollut. Valaistuneet vanhemmat tietävät, että jokainen lapsi on lainassa Luojalta, rakkauden lahja, joka tuo mukanaan vastuuta ja haasteita.

Eräät ystäväni saivat erittäin vaikeasti vammautuneen poikalapsen, joka kuoli puolentoista vuoden ikäisenä. He pitivät lapsen syntymän ja kuoleman mukanaan tuomaa lahjaa eräänä tärkeimpänä siunauksenaan maailmankaikkeudelta. Heidän kasvonsa hehkuvat, kun he puhuvat pojasta. Hänen lyhyt elämänsä oli täynnä tuskaa ja leikkauksia. Se sekoitti ja muutti heidän elämänsä täysin. Heidän mukaansa poika oli enekeli, joka lähetettiin avaamaan heidät heidän henkiselle tielleen, ja he ovat siitä ikuisesti kiitollisisa. He riemuitsevat hänen elämästään ja kuolemastaan.

Jokaiseen haastavaan tilanteeseen sisältyy uuden oppimisen lahja.

Meidän tehtävämme on oppia läksymme ja arvostaa sitä,

mitä se on meille opettanut.

Kun tahdot, että elämäsi muuttuu iloisemmaksi, terveemmäksi ja runsaammaksi, pidä arvostuspäiväkirjaa. Kirjoita joka päivä ylös muutamia asioita, joista olet kiitollinen. Huomaat pian, että tarkkailet elääsi löytääksesi hyviä asioita ja voidaksesi kirjoittaa ne päiväkirjaasi. Muutut luonnostasi myönteisemmäksi ja arvostavammaksi. Käy päivän kuona läpi ennen kuin käyt nukkumaan ja löydä kultahiput sen seasta. Ole niistä kiitollinen.

Asenteet, jotka aktivoivat Kiitollisuuden lain:

• Ole myönteinen ja arvosta asioita.
• Laske saamasi siunaukset.
• Ole iloinen. Kun hehkut onnellisuutta, arvostat sitä mitä sinulla on.
• Muista muiden ihmisten hyvät puolet.
• Keskity hyviin seikkoihin kaikissa tilanteissa ja ihmisissä.
• Anna kehuja avokätisesti.
• Käytä sanaa ”Kiitos” vilpittömästi.
• Ole rakastava, välittävä ja ystävällinen.
• Huomaa oma suuruutesi.
• Riemuitse elämästä ja ole onnellinen.

Kiitollisuus tuo sinulle lukemattomia siunauksia.

Laske elämäsi siunaukset

ja tarkkaile, miten ne

moninkertaistuvat.

Kirja: Hieman henkisistä laeista/Diana Cooper