Hyvän saunatuoksun

antavat monet metsän puut ja peltojen yrtit, kuten koivujen lehdet ja silmut, mänty, kuusi, kataja, siankärsämö, timjami, meirami, minttu, anisiisoppi, ja valeriaana eli rohrovirmajuuri.

Kesällä voit mahdollisuuksien mukaan käyttää saunassa tuoreita kasveja, mutta talvellakin voit valmistaa kuivatuista yrteistä vesiuutteen.

Parantavien yrttien ei välttämättä tarvitse tuoksua. Monet yrtit, esimerkiksi salvia ja kehäkukka, vaikuttavat rauhoittavasti ja ilmaa puhdistavasti, vaikka tuoksu ei tunnukkaan.

Hienon tuoksun saa joskus epätavallisistakin raaka-aineista, vaikkapa laittamalla sahajauhoja johonkin suuripintaiseen astiaan, sillä useimmat ihmiset pitävät pihkaisesta puun ja metsän tuoksusta.

Sahajauho tuoksuu sitä paremmalta mitä tuoreempaa se on. Se kannattaa viedä saunaan heti lämmityksen alkuvaiheessa tai vaikkapa ennen sitä. Jos mahdollista maata sahajauhon päällä tai tehdä siitä kuiva jalkakylpy, puun pihka-aineet vaikuttavat ihoon ja kudoksiin hyödyllisesti ja antavat mukavan olon.

Kirja: Luonnonmukaiset kotihoidot/Ljudmila Rumjantseva

Järki on sitä mitä asiat ovat luonnostaan.

Koivu on peruspuuna uuden metsän syntyvaiheissa. Sen suojissa havupuut pääsevät alulle, ja ajan mittaan koivu väistyy sekapuuksi tai antaa paikkansa kokonaan toisille puulajeille.

- pudottaa lehtensä joka vuosi

Maa saa kompostilannoituksen vuosittain, - vähäinenkin humuksen lisäys parantaa maan viljavuutta. Humuksen lisääntyessä maa alkaa elää ja houkutella lisää eri elämänmuotoja edelleen parantamaan viljavuutta.

Neulasia tippuu vain vuosikerta kerrallaan, ja niistä tulee hapanta humusta.

- puhtaiden kuusikoiden maa heikkenee hiljalleen.

Oppeihinsa uskovat muokkaavat maan paljaaksihakkuun jälkeen ja istuttavat uuden kuusikon.

- ei jaksa kasvaa riittävästi

Parempi olisi kulotus ja koivu ja sen alle havupuut, kuusi tai mänty.

- juuristo sienineen tarvitsee runsaasti happea.

Kun koivut haihduttavat runsaasti vettä, veden pystysuora liike maassa on vilkasta ja tuuletus sen vuoksi hyvä. Tapahtumalla on paljon suurempi merkitys kasvulle kuin tähän asti on uskottu.

Israelissa kehitetty viljelytapa on paljastanut, että suuret sadon lisäykset ovat mahdollisia, kunhan juuriston hapensaantia tehostetaan.

- mikä on hieskoivujen ratkaiseva merkitys taimistoon ja nuoren metsän kehitykselle Lapin vaikeasti vettä läpäisevillä moreenimailla.

YHTEYTTÄMISTAPAHTUMA: Lapin hieskoivun lehtipinta-ala, 24 tuntia valoa ja vielä viileä ilmasto, joka rajoittaa hengitystä.

- mihin koivu käyttää kaiken sokerin, mikä yhteyttämistapahtumassa syntyy? Kasvaakseen ei tarvitse niin paljon.

HIILIDIOKSIIDILANNOITUS: - parhaiten tutkittuja kasvun lisäämisen menetelmiä puutarha - alalla ja jopa taimitarhojen muovihuoneissa. Ilman hiilidioksiidipitpisuutta voidaan lisätä jopa lähes 10 - kertaiseksi kasvun yhä lisääntyessä.

Juuri tästä on kysymys hieskoivun kohdalla. - tarvitsee Lapin kylmässä ja kosteassa maassa paljon energiaa eli sokeria.

Tämä hajoaa hiilidioksiidiksi ja vedeksi. Siten hieskoivu toimii Lapin lyhyen kesän aikana merkittävänä kasvun auttajana.

Kun hiilidioksiidin tiheys on 44, hapen 32 ja typen 28, hiilidioksiidi pysyy maan pinnan lähellä.

Runsas haihdunta nostaa ilman suhteellista kosteutta, jolloin lähellä olevien havupuun taimien säänrasite vähenee ja yhteyttämistoiminta helpottuu.

Samansuuntaisesti vaikuttaa haihtuva vesi myös ilman lämpötilaan. Myöskään koivujen antamaa tuulen ja auringon suojaa ei ole syytä aliarvioida, ei liioin juuristovaihdoksia, jotka luovat maahan tilaa tuuletukselle.

Kun jollakin alueella kuuset alkavat kellastua, syynä yleensä maan liiallinen kosteus.Asia todellisuudessa paljon monimutkaisempi.

Perustekijänä on neulasten liian suuri mangaanipitoisuus.Lehtivihreän rakenneosana olevan magnesiumin "vihollisena" mangaani rajoittaa lehtivihreähiukkasten syntymistä, jolloin puiden väri muuttuu vaaleammaksi ja yhteyttämiskyky vähenee.

Vaiva poistuu, kun maa kuivuu ja happi yhtyy mangaaniin muodostaen liukenematonta mangaanidioksidia.

Juuri koivulla on tärkeä tehtävä liian veden poistajana maasta.

LEHTIKUUSI ja kehässä kiertävät sienet: - lehtikuusentatti ns.mykoritsa, joka on ottanut hoitaakseen isäntäpuun juurien puolesta veden ja mineraaliravinteiden hankinnan käyttämällä sitä energiaa - hiilihydraatteja eli eri sokeriyhdisteitä - jota lehtikuusi tuottaa yhteyttämistapahtumassa. - VAIHTOKAUPPA.

Kun lehtikuusi lähtee keväällä riemullisesti kasvamaan, iloa ei riitä pitkällekkään, koska tulevaa talveakin on muistettava.

- ajoissa talveennuttava

Vihreissä osissa oleva fytokromihormoni mittaa päivän pituuden ja tietyllä hetkellä antaa käskyn talveentumistapahtuman käynnistämiseen.

Talveentuminen alkaa Uudellamaalla päivän lyhettyä 14 tuntiin

Vaasa korkeudella 16

Inarissa 22

- puita ei voi siirrellä mielin määrin pohjois - eteläsuunnassa...

Fytokromi lamaantuu syksyn liiallisesta typpilannoituksesta-

- sade tai kastelu vaikuttaa kuin lievä typpilannoitus.Kasvi pyrkii tuottamaan löysää, tuhoille arkaa solukkoa. Siksi typpi on saatava pois puun vaikutusalueelta nimenomaan syksyllä, ettei talveentuminen häiriintyisi.

- mykoritsat keräävät typen tatteihin

Kun sienen itiöemä eli sen maanpäällinen osa aikansa elettyään luhistuu tai kuivaa paikoilleen, se säilyttää silloisessa muodossaankin suuren typpipitoisuutensa. Monet itiöemien jäänteistä säilyvät talven yli seuraavaan kevääseen.- siirtävät syksyllä tarpeetonta typpeä kevääseen.

PUUNTUHKA

Lannoitteiden happamuudeltaan jaettu kolmen luokka : emäksinen, neutraali, hapan.

Sekä neutraalit että happamat lannoitteet liukenevat pääosiltaan maassa olevaan veteen ja ovat siinä, kuten sanotaan, ionisoituneina.Tälläiset lannoitteet huuhtoutuvat helposti.

TUHKAN METALLIOSASET, jotka ovat oksideina ja karbonaatteina, sen sijaan tarttuvat sähköisesti kiinni humuksessa oleviin maahiukkasiin, maakolloidehin.

Ne eivät irtoa huuhteluveteen.

Jos siis maassa on vain humusta, tuhka säilyy vuosia, vuosikymmeniä ja ehkä yli sadankin vuoden.

Kasvien juurikarvat ja puiden mykoritsat vaihtavat metalliosasia kolloidien kehiltä siten hiljalleen kuluttaen lannoitusvaroja.

Selvä ero on siinä, että kasvi saa vesiliukoista kalia sitä enemmän, mitä vahvempaa liuos on, kun taas kiinnittynyt kali vaihtuu ainoastaan vetyioneihin.

- 10 - 20 kiloa tai litraa aarille vuodessa, ellei muuta lannoitetta käytetä.

- ei perunalle, puunajuurelle

Kiitollisimpia pelkällä tuhkalla lannoitettavia ovat herukat, omena- ja luumupuut.

Kirja: LUOMUVILJELYLLÄ EUROOPAAN/ ESKO JALKANEN
http://www.eskojalkanen.net/tuhkapaivat

Eskon eli Eskelin päivä

 

 on ollut perinteinen nauriin- ja hampunkylvöpäivä. Sanottiin, että »Eskelin päivänä kylvetty nauris on kaikkein onnellisin». Päivä päätti myös ohrankylvöajan. Pelloille odotettiin Eskon päiväksi »Eskon tähkiä», juhannukseen mennessä jyviä ja Ollin päiväksi (29. heinäkuuta) uutisviljaa. Lapissa sääskien sanottiin aloittavan hyökkäyksensä Eskon päivästä alkaen, etelämpänä Esko tuo viheliäiset paarmat.

Hamppu on ollut Suomessa vanha viljelykasvi, joka on aikanaan yhdessä pellavan kanssa syrjäyttänyt vielä vanhemman kuitukasvin eli nokkosen. Hamppua kylvettiin Eskon päivänä ensisijaisesti Pohjanmaalla. Siellä hamppu sanoo: »Kylvä minut Eskelin päivänä ja ota ylös Perttuna (24. elokuuta), niin minusta tulee vahvaa». Eskon päivään mennessä rikkaruohot ovat jo itäneet, joten tällöin äestetty pelto pysyy pitkään puhtaana.

Entisaikaan suosittuja ruokakasveja olivat kaali, nauris, lanttu ja herne. Perunasta tuli näiden kilpailija vasta 1800-luvulla. Naurista on tiettävästi kasvatettu ravinnoksi Suomen alueella jo arviolta 4500 vuotta sitten. Vanhin Suomessa viljelty kanta on ollut »kaskinauris» eli »huhtanauris». Naurista ja mahdollisesti muitakin hyötykasveja suojelevaa ja niiden kasvua edistävää haltijaa kutsuttiin nimellä »Äkräs». Haltijan puoleen käännyttiin viljelyä edistettäessä vielä 1700-luvulla Pohjois-Savossa.

Nauriita on valmistettu ruoaksi muun muassa kypsyttämällä niitä kuumien kivien kanssa naurishaudassa tai -kiukaassa. Kuumennetut kivet nostettiin nuotiosta kuoppaan naurispihdeillä. Nauriiden ja muiden juureksien paistamiseen käytetty kivinen kiuas on nähtävillä esimerkiksi Laatokan rannalla sijaitsevan Lumivaaran Kesvalahden Ukonmäen rinteessä. Ukonmäki on ollut vanhastaan pyhä paikka ja toiminut vielä ennen sotia nuorison kokoontumispaikkana.