"Ketun tavoista saalistaa kertoo hyvin kuvailevasti vanha eläinkirja.
"Kettu käyttää saalistaessaan loputonta kirjoaan erilaisia taitojaan. Se ajaa takaa, se hiipii hiljaa uhrinsa lähelle, se vaanii väijyksissä, se kahlaa ja ui ruovikossa ja kaislikossa, se kiipeää kallistuneisiin puihinkin, joissa on semmoiset oksat ja kyhmyt, että se saa niistä jalansijaa. Se tekeytyy kuolleeksi ja makaa kärsivällisesti odotellen, kunnes varikset taikka korpit uskaltautuvat kyllin lähelle, jolloin se kuin joustimilla ponnahtaa pystyyn ja sieppaa lähinnä olevan hampaittensa väliin - jos saa. Mutta ei noita noin hyviä ja lihavia herkkuja ole aina saatavissa, ja silloin kettu osaa panna suun säkkiä myöten.
Kalastaessaan kettu menettelee siten, että se kahlaa kutuaikana matalaan veteen, seisoo liikkumatta siksi kunnes kaloja alkaa kerääntyä sen ympärille - ja iskee sitten salamannopeasti leuoillaan uhriin kiinni".
"Kettu käyttää saalistaessaan loputonta kirjoaan erilaisia taitojaan. Se ajaa takaa, se hiipii hiljaa uhrinsa lähelle, se vaanii väijyksissä, se kahlaa ja ui ruovikossa ja kaislikossa, se kiipeää kallistuneisiin puihinkin, joissa on semmoiset oksat ja kyhmyt, että se saa niistä jalansijaa. Se tekeytyy kuolleeksi ja makaa kärsivällisesti odotellen, kunnes varikset taikka korpit uskaltautuvat kyllin lähelle, jolloin se kuin joustimilla ponnahtaa pystyyn ja sieppaa lähinnä olevan hampaittensa väliin - jos saa. Mutta ei noita noin hyviä ja lihavia herkkuja ole aina saatavissa, ja silloin kettu osaa panna suun säkkiä myöten.
Kalastaessaan kettu menettelee siten, että se kahlaa kutuaikana matalaan veteen, seisoo liikkumatta siksi kunnes kaloja alkaa kerääntyä sen ympärille - ja iskee sitten salamannopeasti leuoillaan uhriin kiinni".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti