Metsän väen tyyssijana pidettiin muurahaispesää, »metsänlinnaa», joka toimi väylänä ihmisen ja tuonpuoleisen välillä. Kansanuskomusten mukaan metsänhaltijan sai puheilleen esimerkiksi uhraamalla muurahaiskekoon hopeaa, viinaa tai verta sormesta. Karjalassa muurahaispesiin vietiin myös kananmunia, vainajien ruokaa.
Metsän suomasta saaliista annettiin metsänhaltijalle aina »esikoiset». Saaliin saatuaan metsämies pani suolet muurahaiskeon alle. Joillakin alueilla valmistettiin ensimmäisestä saaliista keittoa, johon ei saanut lisätä suolaa ennen kuin siihen muodostui vaahtoa. Vaahtoa kerättiin tuohiropposeen ja vietiin metsän väelle palkkioksi.
Muurahaisilla on oma osansa myös kansanlääkinnässä. Pesään upotettuun avonaiseen viinapulloon kerättiin muurahaisia ja muurahaishappoa. Pullon annettiin tekeytyä kylmässä muutama kuukausi, jonka jälkeen sitä käytettiin linimenttinä lihaskipuihin ja hyönteisten puremiin. Joskus mukaan on laitettu myös kuusenkerkkää ja pajunkuorta.
Muurahaispesän ainesta on käytetty myös hauteena. Silloin otettiin astiaan lämmintä vettä ja muurahaisenpesää, ja siihen laitettiin ihminen likoamaan pitkäksi aikaa. Näin on helpotettu muun muassa iskiasvaivoja."
http://www.taivaannaula.org/suomenusko/kirjoituksia/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti