HuominenKynttilänpäivä

on sydäntalven viimeinen merkkipäivä, jonka jälleen alettiin jo odottaa kevättä. »Kevättä kynttilästä, syystä Perttelistä». Pohjois-Savossa kyntteliä on ehditty jo kutsumaan ensimmäiseksi kevätpäiväksi.

Päivän tapoi...hin on kuulunut ohrapuuron keittäminen, sama tapa tunnetaan myös virolaisilta ja liiviläisiltä. Virolaisilla on lisäksi ollut tapana juoda tuolloin olutta tai viinaa, jotta pysyi kesällä terveen ja punakan näköisenä. Suomessa keitettiin kynttilänpäivänä myös lihakeittoa, jonka höystönä olivat sikojen, lehmien tai lampaiden sorkat eli »kyntöset».

Kynttilänpäivän aikaa on pidetty otollisena lumituiskuille. Puhuttiin kynttilän pyryistä ja Paavon pakkasista. Jos kynttilänpäivänä on kujat täynnä lunta, niin laarit ovat silloin viljaa täynnä syksyllä. Kynttilän keleistä on ennustettu muiden sydäntalven päivien tapaan myös tulevan kesän säitä. Jos ei ole kylmä kynttelinä eikä pakkanen pauku Paavona, niin on halla heinäkuussa ja talvi keskellä kesää.

Päivän merkeistä on myös ennustettu kevään edistymistä. Ensimmäisestä suojasta kynttilän jälkeen on sanottu olevan yhdeksän viikkoa jäiden lähtöön ja kymmenen viikkoa kylvöön. Kevään edistymistä seurattiin myös varisten käytöksestä. Sanottiin, että kun varis huutaa ensi kerran kynttilänpäivän jälkeen, niin kuukauden päästä huutaa vasikka laitumella.

Vaikka kevättä jo odoteltiin, ihmisten ruuasta sai olla kynttilänä käytettynä vasta kolmasosa ja eläinten ruuasta puolet. Päivän aikoihin voitiin myös tarkistaa, miten talven työt olivat edistyneet. Olivatko miehet koonneet halkopinoja ja hakeneet puita metsästä, oliko verkot valmistettu ja pellavat perattu.

Kynttilänpäivän sanottiin kyselevän:

»Onko tehty talvitöitä,
onko pitkiä pinoja,
onko paljon aidaksia,
ruoditko jo rohtimesi,
peroitko jo pellavasi,
joko villasi virutit?»

http://www.taivaannaula.org/