Arohanui: MIKÄ ON TODELLINEN JOULUNHENKI?

Robert Seymour (1798 – 1836) - "The Book of Christmas" by Thomas Kibble Hervey. A complete

Kauan ennen nykyaikaista joulua juhlittiin Saturnaliaa. Kaikki tutut asiat käännettiin mullinmallin: Saturnaliaan kuului, että isännät valmistivat juhla-aterian orjilleen ja söivät itse viimeisinä. Isäntä saattoi jopa pestä orjiensa jalat, koska halusi osoittaa inhimillistä tasa-arvoa – sitä ajatusta, ettei todellinen mestari ole orjaa suurempi.

Juhla muistutti Saturnus-jumalan tarusta, jossa Saturnus menetti kruununsa ja hänet häädettiin paratiisista. Varhaisin joulun sanoma liittyy siis sen tosiasian kohtaamiseen, ettei mikään asia tässä maailmassa kestä ikuisesti, eikä ole itsestäänselvä – ei edes isännän asema orjaansa nähden. Saturnalia-juhla kannusti ihmisiä tutkimaan omaa elämäänsä ja ymmärtämään toisia, sekä tutkimaan sitä vaihtoehtoa, että roolit voisivat olla aivan yhtä hyvin myös toisin päin.

Muinaiseen jouluun – kuten nykyiseenkin – kuului myös sikauhri sekä valtavan puun raahaaminen sisätiloihin. Sikauhri ja sen syöminen olivat osa joulun mullinmallin-teemaa: sianlihan syöminen oli kulttuurien tai uskontojen mukaan väärin, ja juuri siksi jouluna sitä syötiin. Suuri puu koristeltiin valoilla, jotka symboloivat aurinkoa, tähtiä ja kuuta, ja ripusteltiinpa siihen värikkäitä pallojakin esittämään lähimpiä planeettojamme. Joulusta käytettiin nimeä yule sekä Skandinaviassa että Babyloniassa. Yule tarkoittaa sanaa “lapsi”, ja historiantutkijoiden kesken ollaan harvinaisen yksimielisiä siitä, että joulu on alkujuuriltaan valon ja lapsen, eli valonlapsen juhla.

KOLMEN PÄIVÄN KUOLEMA

Valonlapsen juhlaa on vietetty melkeinpä kaikissa uskonnoissa ympäri maailman joulukuun 21.-24. päivinä. Joulukuun 21. päivä on vuoden lyhyin päivä ja sitä kutsutaan talvipäivänseisaukseksi. Mainitun kolmen päivän ajan taivas pysyy pakoillaan, ja vanha kansa on kutsunut tuota ajanjaksoa kolmen päivän kuolemaksi. Pysyttyään hetken aikaa kuolleena aurinko nousee taas kolmantena päivänä ylös taivaalle ja aloittaa puolen vuoden vaelluksensa kohti kesäpäivänseisausta, joka on joulun vastakohta – samalla tavalla, kuin Äiti ja Elämä ovat Isän ja Tiedon vastakohtia.

Mitä meidän tulee sitten ymmärtää talvipäivänseisauksesta, kolmen päivän kuolemasta ja valon lapsesta?

Joulu on puhdistumisen aikaa. Kuten fyysisesti täällä Suomessa pakkanen ja valkea lumi puhdistavat maan ja ilman, joulun alkuperäinen tarkoitus on suorittaa sama riitti sisäisesti – ajatuksissa.

Sisäinen puhdistuminen tarkoittaa pahojen tekojen vilpitöntä katumista, sekä anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista. Anteeksipyytäminen, anteeksiantaminen ja anteeksisaaminen tapahtuvat yksin armosta, mikä tarkoittaa, ettei ihmisen tarvitse tehdä mitään muuta puhdistuakseen. Omien pahojen tekojen ja ajatusten kohtaaminen ja tiedostaminen on jokaisen ihmisen velvollisuus ja asia, josta kukin meistä voi vain itse ottaa vastuun. Liian usein keskitymme vikojen huomaamiseen toisissa ihmisissä – vaikka todellisen muutoksen voimme saada aikaan vain itsessämme.

VALON LAPSI SYNTYY YKSIN ARMOSTA

Opetamme lapsia käyttäytymään kiltisti, jotta he saisivat jouluna lahjoja. Joulun idea on kuitenkin juuri tämän vastakohta: hyvän tekemistä ei pidä sitoa lahjoihin tai saamiseen, vaan pahuus ja pahat teot saadaan anteeksi armosta, ei hyvien tekojen perusteella. Ainoastaan eläimiä motivoidaan lahjuksilla ja rangaistuksilla. Meidän ihmisten tulisi edes jouluna toimia toisin kuin eläimet. Todellinen joulumieli on vapautumista itsekkyydestä, katkeruudesta, kapinamielestä sekä palkkioista ja rangaistuksista!

Kristityt juhlivat jouluna Jeesuksen syntymää. Joulu kuitenkin koskettaa kaikkia ihmisiä, niin uskovaisia kuin ateisteja, sekä jokaista siltä väliltä ja rajojen ulkopuolelta. Joulu on ikuinen uusi mahdollisuus sen symbolin kunnioittamiseen, joka Jeesuskin oli. Jeesus eli ihmisenä kuten jokainen meistä. Hän tuli maailmaan toteuttamaan oman tehtävänsä.

Jeesuksen tehtävä ja hänen symbolinsa ovat yksi ja sama asia: perimmäinen totuus ja armo. Olimmepa mitä mieltä tahansa uskonnosta tai Jeesuksesta, joulun kolmen päivän siirtymä tarjoaa jokaiselle meistä mahdollisuuden muodonmuutokseen. Jokainen meistä on se lapsi, joka voi syntyä uudelleen puhtaana kuljettuaan ensin hiljaisuudessa, avoimena ja yksin.

Kun valon lapsi syntyy tähän maailmaan 72 tunnin hiljaisuuden jälkeen, hän ei ole kristitty, islaminuskoinen, buddhalainen, hindu, juutalainen, tai minkään muunkaan uskontokunnan edustaja. Hän on puhdas, uusi lapsi. Hän on saanut syntinsä anteeksi ja hänen arvonsa ihmisenä on palannut. Hän erottaa hyvän ja pahan, sekä oikean ja väärän. Hän on valmis kulkemaan kohti uutta kevättä, sillä tuo syttynyt sisäinen valo tulee valaisemaan hänen jokaista askeltaan, oli hän sitten kotona, työpaikalla, ystävien seurassa tai lampaana susien keskellä. Sisäinen valo kantaa läpi pimeän ajan, eikä se katoa.

AJATUSTEN JOULUSIIVOUS

Todellinen joulunhenki ei ole lahjojen antamista omille lapsille tai lähisukulaisille vastalahjojen toivossa, vaan se on kaikkein vähäosaisimpien muistamista ja ymmärtämistä, ja lopulta itsensä puhdistamista. Hyvä olo ja hyvä elämä lähtevät hyvistä ajatuksista. Joulusiivous ja tuuletus tulee ulottaa koskettamaan myös siivoajan sisäistä ullakkoa. On yksinkertaisesti tärkeämpää rauhoittua miettimään syntyjä syviä, kuin suunnata toimintaansa ulospäin, lahjojen ostamiseen, toisten muistamiseen tai käytännön järjestelyihin.

Jo Jeesus opetti, ettei ihminen ole sapattia varten, vaan sapatti ihmistä varten. Joulukin on sapatti, mutta sen mittakaava on yhden viikon sijaan kokonainen vuosi – nimenomaan aurinkovuosi. Eikä jouluna palauduta yhdestä viikon aherruksesta, vaan kokonaisen vuoden – 360 ja 5 päivän.

Näin toivotan kaikille hyvää kolmen päivän mustaa joulua! Sekä kuolemanlaakson jälkeistä, puhtaasta armosta syntyvää, valonlapsen juhlaa! Tehkää tänä jouluna kaikkea sitä, mitä ette ole koko vuonna tehneet. Pistäkää kaikki mullinmallin.