Se päivä tulee

 jona raatoni lepää ruokottomana metsän sammaleella ja tappajani toteavat, ettei sydämeni lyö eivätkä aivoni toimi enää.

Antakaa silloin silmäni sille, joka ei ole nähnyt koskaan auringonnousua, pentujen kisailua tai rakkautta naaraan silmissä.

Antakaa sydämeni hänelle jonka oma sydän tuottaa vain loputonta kipua ja tuskaa, antakaa vereni sille, joka raahusti suojaan kolarin jälkeen, jotta hän saa elää ja nähdä pentujensa kisaavan.

Antakaa munuaiseni sille joka kituu päivästä toiseen ympäristömyrkkyjen takia.

Ottakaa luuni, ja jokainen lihassäie ja  hermo  ruumistani ja keksikää miten niitä käyttäen saatte eläimiä pelastetuksi typerysten vimmalta.

Tutkikaa jokainen sopukka, ottakaa soluni jos on tarpeen ja
viljelkää niitä niin, että heimoni jälkeläiset voivat ulvoa kunnioitusta kuulle.

Polttakaa se mitä minusta jää jäljelle ja sirotelkaa tuhka tuuleen.

Jos teidän täytyy haudata jotain, haudatkaa virheeni, erehdykseni, heikkouteni ja ennakkoluuloni.

Mutta syntini antakaa ihmiskunnalle kannettavaksi ja sieluni Suuren Hengen huomaan.

Ja jos joskus satutte muistamaan minua, niin tehkää se sanomalla ystävällinen sana jollekulle, joka tarvitsee sitä.