asiat otetaan sellaisina kuin ne tulevat ja sitten toimitaan, tehdään mitä voidaan.
Peukalo-Liisan ja Ihmemaan Liisan kykyä elää läpi yllätyksiä ja ihmeitä,kaikki voi olla mahdollista. Muumimamman tyyntä luotettavuutta, terveen järjen harkintaan. Tom Sawyerin rehellisyyttä ja suoruutta, kykyä kohdata tosiasiat sellaisina kuin ne ovat.
Nalle Puhin taitoa ottaa vastaan myös kaikki hyvä ja kiitokset ja onnistumisen elämykset.
Karvisen kykyä laiskotteluun ja nautiskeluun. Toivon, että uskallatte ajatella ja tehdä työnne joskus myös nurinkurisesti kuin Peppi Pitkätossu, toivon ahkeruuden ja tunnollisuuden oheen hulluttelevaa huolettomuutta, Nuuskamuikkusen luontoa lähteä syksyn tullen maailmanympärysmatkalle vain huuliharppu korvan takana, Pikku Myyn voimaa olla eri mieltä vaikka muut olisivat kaikki samaa mieltä, Pikku Prinssin taitoa odottaa kärsivällisesti ja suvaita erilaisuutta.
keskellä melua ja kiirettä,
ja muista, mikä rauha saattaa olla hiljaisuudessa.
Niin pitkälle kuin mahdollista, ilman antautumista,
ole hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa.... Puhu totuutesi hiljaa ja selkeästi; ja kuuntele muita, jopa tylsiä ja tietämättömiä; heilläkin on tarinansa. Vältä äänekkäitä ja aggressiivisia henkilöitä; he ovat harmillisia sisäiselle minällesi.
Jos vertaat itseäsi muihin, voit turhautua tai katkeroitua, sillä aina tulee olemaan enempiä ja vähempiä henkilöitä kuin sinä olet. Nauti saavutuksistasi sekä suunnitelmistasi. Pidä kiinnostuksesi omaa uraasi kohtaan, mutta nöyränä; se on todellisuus ja saa aikaan alati muuttuvia tilanteita.
Suhtaudu varovaisuudella yrityksesi asioihin, sillä maailma on täynnä huijausta. Mutta älä anna tämän sokaista sinua siltä, mitä hyve on; monet henkilöt pyrkivät kohti korkeita ihanteita, ja kaikkialla elämä on täynnä sankaruutta. Ole oma itsesi. Varsinkaan, älä teeskentele kiintymystä. Kumpikaan ei saa muuttua kyyniseksi rakkaudesta, kasvoillansa kaikki kuivuus ja pettymys, se on kuin monivuotinen rikkaruoho.
Omaksu ystävällisesti neuvoja eletyiltä vuosilta, sulavasti antautumista nuoruudesta. Hoivaa henkisiä voimavarojasi suojaamaan sinua äkillisen epäonnen kohdatessa. Mutta älä hätäännytä itseäsi turhilla kuvitelmilla. Monet pelot ovat syntyneet väsymyksestä ja yksinäisyydestä.
Noudata terveellistä kurinalaisuutta, ole lempeä itsellesi. Olet maailmankaikkeuden lapsi et vähempää kuin puut ja tähdet; sinulla on oikeus olla täällä. Ja onko se tai ei ole selvää sinulle, epäilemättä maailmankaikkeus on kehittymässä niin kuin pitääkin.
Siksi ole yhtä Jumalan kanssa, mitä ajatteletkaan Hänen olevan. Ja mitkä työsi ja toiveesi, melussa elämän hämmennys, pidä rauha sielussasi.
Kaikkine huijauksineen, työmäärineen ja särkyneine unelmineen, maailma on silti kaunis. Ole iloinen. Pyri olemaan onnellinen.
Helsinkiläissyntyinen Anri Tenhea jätti vuosi sitten Etelä-Suomen. Hän pakkasi laukkunsa ja muutti Lappiin, josta hän oli ikänsä haaveillut ja unelmoinut. Muutos tuli hänelle tarpeeseen, sillä uusi elämä tarjosi kiireen sijasta luontoyhteyttä, rauhaa, hiljaisuutta ja läsnäolon tuntua. – Olin elämäni aikana aiemmin käynyt Lapissa vain kerran. 13 vuotta sitten kävin Sodankylän Kiilopäällä – sillä samalla paikkakunnalla missä nyt asun, hän kertoo. Tämä ei siis liene silkkaa sattumaa. Uusi elämäntilanne järjestyi jokseenkin uskomattomalla tavalla hänen asuessaan Asikkalassa. – Muuttamisen mahdollisuuteen liittyy monia kohtaamisia ja tarinoita, yhteensattumia ja johdatuksia. Esimerkiksi nykyisen asuntoni vuokranantajat Lapissa ovat samat kuin Asikkalassa asuessani. He muuttivat Ivaloon ja tarjosivat minulle mahdollisuutta muuttaa heidän omistamaansa Kiilopään hulppeaan loma-asuntoon. Tikankolosta tuli näin uusi kotini.
Vapaana luonnon keskellä Elämäntilanne oli muutoinkin sopiva muutokseen, sillä Anri Tenhealle oli juuri myönnetty eläke, joten työesteitäkään ei muuttoon ollut. – Lappiin tullessani kuljin pitkin tuntureita riippukeinu ja reppu selässä. Majoituin autiomökkeihin ja nautin vapaudesta ja luonnosta. En kulje turistipolkuja, vaan valitsen mieluummin rauhalliset poropolut. Mitään tylsämielistä oleskelua Anrin elämä ei siis ole. – Päivät loppuvat auttamattomasti aina kesken. Teen käsitöitä paljon talvella. Luen ja kirjoittelen Internetiin. Juuri nyt olen tulossa ystäväni luota Käyrämöltä, jossa kalastelin, valokuvasin, vedin nuottaa. Olen myös paljon marjastanut, talveksi keräsin puolukoita, mustikoita ja hilloja. Anri kertoo sydäntalven olleensa hieman erakoitunut. – Tämä ei missään nimessä tarkoita yksinäisyyttä. En ole koskaan yksin. Täällä on haltijoita, kotitonttuja, keijuja ja luonnonhenkiä. Koen oloni täysin turvalliseksi pimeänäkin aikana.
Kohtaaminen on kultaa Facebookissa Anri Tenhea sanoo ammatikseen kullanhuuhtoja. – Se on enimmäkseen symbolinen 'ammatti', mutta olen toki kokeillut myös ihan oikeata kullanhuuhdontaa asumani puron varrella. Kullanhuuhdontaa tapahtuu henkisellä tasolla jatkuvasti sekä eläinten että ihmisten kesken. – Toisen ihmisen aito kohtaaminen on aina kullanhuuhdontaa.
Voimaa läsnäolosta
Voimansa Anri sanoo saavansa läsnäolon voimasta ja luonnosta. – Osa läsnäoloa on yhteys kaikkeen elävään, silloin kun sen onnistuu luomaan ja havaitsemaan. Antoisaa on myös se, että saa olla kerrankin huoleton ja kesytön, hän sanoo. Kysyessäni Anrilta mihin hän uskoo, vastaus on selvä: – Uskon Rakkauteen. Minulle se on sama kuin Jumala tai Luoja. Oma kirkkoni on ehdottomasti luonto itse.
Anri kokee elämässään olleensa eräällä tavalla juureton, koska häneltä puuttui jo lapsuudenkodissaan ns. normaali perhe-elämä.
– Vahvimmat juureni ovat kuitenkin kolme omaa poikaani, jotka syntyivät -85, -86 ja -95. He asuvat Etelä-Suomessa. Yhteydet ovat kuitenkin säilyneet kiinteinä ja olemme puheyhteyksissä jatkuvasti.
Eläimet ystävinä
Kotieläimiä Anrilla ei nyt ole, sillä hänelle on tärkeätä tällä hetkellä se, ettei tarvitse ottaa vastuuta mistään ylimääräisestä. – Minulla on ollut aiemmin koiria ja kaksi kissaa. Hiljattainkin kohtasin erään Husky-koiran, johon ystävystyin. Se oli hieno kohtaaminen, mutta omakseni en nyt juuri halua eläimiä. Sen sijaan villieläimet pyörivät tämän tästä kodin nurkilla. Anri on tutustunut luonnollisesti Lapin kulkijoihin eli poroihin. Jotkut niistä päästävät hyvinkin lähelle. Linnut kertovat etelästä muuttaneelle naiselle omia tarinoitaan. – Erityisesti korpit pitävät minusta huolta. Ne ovat mielenkiintoisia lintuja. Kun käyn postin hakemassa, ne tulevat seuraamaan minun liikkeitäni. Niillä oli tänä kesänä pesä ja poikaset kävivät pihallani syömässä ja jättämässä minulle vähän sulkiakin.
Ystävyyssuhde hevosen kanssa Ennen Lappiin muuttoaan Anri Tenhea hoiti hevosia (2009-2011) hevostilalla Hietoisissa. – Sinne tuotiin toipumaan loppuun ajettuja ravihevosia, jotka olivat kipeitä ja ylikuormitettuja. Siellä hevoset saivat olla luonnon keskellä rentoutumassa. – Siellä sain erityisen ihanan suhteen erääseen suuren, lämminverisen ruunaan. Hevonen kaipasi todella paljon hellyyttä ja kosketusta. Ratsastin sillä ilman satulaa ja keskustelin sen kanssa telepaattisesti paljon. Se kertoi minulle elämästään, väsymyksestään ja hädästään, Anri kertoo. Valiovanhemmista syntynyt hevonen oli Anrin kohdatessaan 6-vuotias. – Se oli jo nuorena vieroitettu äidistään ja joutunut nuoren elämänsä ajan kiertämään Saksaa ja Italiaa. Se oli juossut hyvin; tosin minulle selvisi, ettei se olisi halunnut juosta lainkaan kilpaa. – Vietimme paljon yhteistä aikaa. Hieroin sitä ja hoidin sitä parhaani mukaan. Minulle suhde antoi rauhaa ja syvyyttä koko elämänkatsomukseeni, Anri kertoo. Lopulta kyseinen hevonen myytiin ratsuksi.
Loppuun palamisesta terveyden tielle
Anrin elämä ei aina ole ollut huoletonta ja vapaata. Hän toimi yrittäjänä vuosina 1998 – 2001. Hänellä oli luomumyymälä yhdessä silloisen miehensä kanssa. – Tein jatkuvasti liikaa töitä ja paloin loppuun. Laitoin yritykseeni kaiken rahan, ajan ja voiman. Lopulta sairastuin paksunsuolen syöpään, hän kertoo. Anri ei kääntynyt kuitenkaan koululääketieteen puoleen, vaan hoiti itsensä terveeksi luonnontuotteilla ja täydentävillä hoitomuodoilla. – Opin käyttämään jo tuolloin koivuntuhkaa ja pakuriteetä ja käytän niitä edelleen kuurimuotoisesti. – Olennainen osa parantumistani oli myös erään iäkkään, lahtelaisen parantajan luona käyminen. Mukana oli myös toinen parantaja. – Ulkoiset aineet eivät siis ainakaan omalla kohdalla riittäneet, vaan tarvittiin kokonaisvaltaista eheytymistä, jossa piti työstää myös ajatuksia ja tunteita. Syövän syntyyn on aina omat henkiset syynsä. Suuri taustavaikuttaja on samojen, katkerien ajatusten pyörittäminen. Anri sanoo myös kokeneensa kaksi kuolemaa, jolloin hän on käynyt rajan takana.
Rauhan kautta kanavaksi – Vasta viime vuoden aikana koen alkaneeni todella eheytyä henkisesti ja fyysisesti, koen olevani nyt rauhan tilassa. Sydämessäni on tapahtunut viime aikoina vahvaa avautumista ja kokonaisvaltaista rentoutumista. Tulevaisuuden toiveitakin on. – Uskon oman prosessini myötä tulleeni puhtaammaksi kanavaksi kohtaamilleni ihmisille. Tämä on tietysti paljon sanottu, mutta se tuntuu vilpittömältä toiveeltani. Olen havainnut, että lähes kaikilla kohtaamillani ihmisillä on joku tarve saada jotakin uutta. Mitä rauhallisempi ja tyynempi minä olen omassa itsessäni, sitä enemmän minusta on hyötyä muille. Anri opettelee myös varvun käyttöä sekä kuntoutuspalveluja Esko Jalkasen Luonnonvoimat Yhdistyksen kautta. Kuntoutuspalvelulla tarkoitetaan lähinnä positiivisen energian välittämistä. Näistäkin taidoista on hyötyä erilaisissa tilanteissa ja auttamistehtävissä. Arkielämässään hän on aktiivinen. – Vaikka en ole enää työelämässä kerään luonnontuotteita, pakuria, männyn kilpikaarnaa, katajan marjoja, koivun lehtiä itselleni ja muille. Teen käsitöitäkin talvisin myyntiin asti. Näistä saan hieman lisätiliä. Rahan kanssa on toki oltava tarkkana, mutta koen elämäni kuitenkin kyllin rikkaaksi ollakseni onnellinen, toteaa Anri Tenhea. Teksti: Merja Kiviluoma Kuvat: Anri Tenhea
jona raatoni lepää ruokottomana metsän sammaleella ja tappajani toteavat, ettei sydämeni lyö eivätkä aivoni toimi enää.
Antakaa silloin silmäni sille, joka ei ole nähnyt koskaan auringonnousua, pentujen kisailua tai rakkautta naaraan silmissä.
Antakaa sydämeni hänelle jonka oma sydän tuottaa vain loputonta kipua ja tuskaa, antakaa vereni sille, joka raahusti suojaan kolarin jälkeen, jotta hän saa elää ja nähdä pentujensa kisaavan.
Antakaa munuaiseni sille joka kituu päivästä toiseen ympäristömyrkkyjen takia.
Ottakaa luuni, ja jokainen lihassäie ja hermo ruumistani ja keksikää miten niitä käyttäen saatte eläimiä pelastetuksi typerysten vimmalta.
Tutkikaa jokainen sopukka, ottakaa soluni jos on tarpeen ja viljelkää niitä niin, että heimoni jälkeläiset voivat ulvoa kunnioitusta kuulle.
Polttakaa se mitä minusta jää jäljelle ja sirotelkaa tuhka tuuleen.
Jos teidän täytyy haudata jotain, haudatkaa virheeni, erehdykseni, heikkouteni ja ennakkoluuloni.
Mutta syntini antakaa ihmiskunnalle kannettavaksi ja sieluni Suuren Hengen huomaan.
Ja jos joskus satutte muistamaan minua, niin tehkää se sanomalla ystävällinen sana jollekulle, joka tarvitsee sitä.
