Se tapahtui näin:
Eräänä päivänä,
kauan ennen monen jumalan syntymää,
heräsin syvästä unesta ja havaitsin,
että kaikki naamioni oli varastettu,
seitsemän elämän aikana käyttämääni
ja muotoilemaani seitsemän naamiota.
Juoksin ilman naamiota
ihmisten täyttämiä katuja pitkin ja huusin:
- Varkaat, kirotut varkaat.
Miehet ja naiset nauroivat minulle
ja jotkut juoksivat taloihinsa minua peläten.
Ja kun tulin torille, talon katolla seisova nuorukainen huusi:
- Hän on hullu.
Katsoin ylös nähdäkseni hänet.
Ensimmäisen kerran aurinko suuteli kasvojani
ja sieluni täyttyi rakkaudesta aurinkoon,
enkä välittänyt enää naamioistani.
Ja riemun vallassa huusin:
- Siunattuja, siunattuja ovat varkaat,
jotka varastivat naamioni.
Näin minusta tuli hullu.
Ja hulluudessani olen löytänyt sekä vapautta että turvallisuutta,
yksinäisyyden vapautta ja suojan siltä
että tulisin ymmärretyksi, sillä ne,
jotka ymmärtävät meitä,
vangitsevat meistä osan.
En tosin saa olla liian ylpeä turvallisuudestani.
Jopa vanki vankilassa on turvassa toisilta vangeilta.
/Jumalan Tuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti