"Kun Kolumbus löysi Pohjois-Amerikan mantereelta alkuperäiskansaa,
nämä olivat lempeitä ihmisiä, jotka ottivat hänet hyvin vastaan.
Niinpä Kolumbus kirjoitti päiväkirjaansa: “Tämä on Jumalan kansaa.
” Omalla kielellään hän kirjoitti ”In Dios.”
Myöhemmin s-kirjain tiputettiin pois ja indio muuntui käytössä intiaaniksi,
jonka alkuperä on siis ”Jumalan kansa.”
Alkuperäiskansojen keskuudessa harjoitetaan edelleen sellaisia seremonioita ja perinteitä,
jotka ovat vuosisatojen ajan kulkeutuneet perimätietona sukupolvelta toiselle.
Bear Heart intiaanitietäjän elämä ja opetukset :
Kun olin kolmen päivän ikäinen, äitini vei minut kotimme lähellä olevan kukkulan laelle ja tutustutti minut luonnon eri elementteihin. Ensin hän esitteli minulle neljä ilmansuuntaa - idän, etelän, lännen ja pohjoisen. “Pyydän erityistä siunausta tälle lapselle. Te ympäröitte elämäämme ja pidätte meidät käynnissä. Pyydän, että suojelette tätä poikaa ja tuotte tasapainoa hänen elämäänsä.
Sitten hän kosketti pienillä jaloillani Äiti Maata. “Rakkaat Äiti ja Isoäiti Maa. Jonakin päivänä tämä lapsi vielä kävelee, leikkii ja juoksee Teidän päällänne. Yritän opettaa pjan varttuessa hänelle kunnioitusta Teitä kohtaan. Minne tahansa hän meneekin, olettehan mukana tukemassa häntä ja huolehtimassa hänestä.
Sitten äitini nosti minut ilmaan ja salli tuulen tervehtiä minua, kun sanoi:Anna siunauksesi tälle lapselle. Joskus puhallat rajusti ja toisinaan olet hyvin vieno, mutta salli tämän lapsen varttua tuntien sinun läsnäolosi arvon kaikkina niinä aikoina, jotka hän tällä planeetalla elää.
Sitten äitini sipaisi hiukan tuhkaa otsalleni sanoen: “Tuli, polta pois kaikki esteet, joita tämän lapsen elämän tiellä on. Raivaa tuo tie niin, ettei hän kompastele sillä kävellessään, jotta hänen on helppo oppia rakastamaan ja kunnioittamaan kaikkea elämää.
Seuraavaksi minut esiteltiin vedelle."Vesi, me emme elä ilman Sinua. Vesi merkitsee elämää. Pyydän, ettei tämän lapsen tarvitsisi milloinkaan kärsiä janoa."
Ja samana yönä minut esiteltiin täysikuulle ja tähdille. Näiden piti vahtia minua varttuessani, kun juoksentelisin Äiti ja Isoaiti Maan suomalla ruohomatolla hengittäen ilmaa, joka ylläpitää elämää ja kulkee kehooni tuoden sieltä uloshengittäessäni pois kaikenlaiset myrkyt.
Minut esiteltiin auringolle. “Isoisä Aurinko, paista tämän lapsen yllä hänen kasvaessaan. Suo kaikkien hänen kehonsa osien olla terveet ja vahvat kaikin tavoin, ei ainoastaan fyysisesti vaan myös henkisesti. Missä ikinä hän onkin, ympäröi hänet lämpöisellä, rakastavalla energiallasi. Tiedämme, että hänellä on elämässään pilvisiäkin päiviä, mutta Sinä olet läsnä ja heijastat kirkkaita säteitäsi - valaisethan tämän lapsen elämää pilviverhonkin lävitse ja varjelet häntä kaikkina aikoina."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti