Näytetään tekstit, joissa on tunniste parisuhde. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste parisuhde. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. huhtikuuta 2026

POLTTOSUHTEEN SIUNAUS

Alkoiko suhteenne äkkirakastumisella? Onko rakkaasi kaiken kaipauksesi täyttymys? Onko yhteytenne ”made in heaven”? Oletteko toisillenne kaikki kaikessa? Oletteko kaksoisliekkejä, joiden oli pakko kohdata? Ylittääkö rakkautenne tavanomaisuuden rajoja iän, sukupuolen tai jonkun muun kulttuurisen mallin suhteen? Silloin kyseessä saattaa olla polttosuhde.


Näin varsinkin silloin, kun ensi-ihanuuden jälkeen suhteenne muuttuu tuliseksi taistelukentäksi, jossa tunteet vaihtelevat lähes päivittäisen autuuden ja raivon välillä. Kun rakkaasi on sinulle kaikki kaikessa niin hyvässä kuin pahassakin, kun kaikki tuntuu riippuvan tuon toisen hyväksynnästä, hänen rakkaudestaan. Kun olet samalla valmis mihin tahansa säilyttääksesi löytämäsi rakkauden sekä vihaamaan rakastasi, koska hän tuntuu uhkaavan sinun onneasi ja autuuttasi. Kun onnesi on toisesta riippuvainen. Silloin saatat olla polttosuhteessa.


Polttosuhde on taivaan lahja, joka antaa sinulle mahdollisuuden polttaa pois kaikki vanhat pelkosi, traumasi ja kuvitelmasi, jotka estävät pyhän ja tasapainoisen ihmissuhteen syntymisen. Polttosuhde on kahden epätoivoisen olennon kohtaaminen, jonka tarkoituksena on lapsellisten eli lapsuuden traumaattisiin kokemuksiin perustuvien kaipausten paljastaminen ja polttaminen pois mielesi pyhästä Graalin maljasta, joka hetki hetkeltä luo todellisuutesi kaiken siinä kantamasi näköiseksi ja mukaiseksi. Polttosuhde on mahdollisuus puhdistua.


Polttosuhde paljastaa niin sinulle kuin rakkaallesi kaiken sen, mikä estää teitä kohtaamasta pyhästi ja rakastavasti. Polttosuhde luo pyhän roihun, jossa kaikki elämän ja rakkauden vastainen voi palaa pois mielestäsi. Polttosuhde on mahdollisuus vapautua siitä lapsen luonnollisesta kaipuusta symbioosiin, joka meissä kaikissa heräsi äitimme sylissä ja isämme yhteydessä synnyttyämme kohdun taivaallisesta autuudesta tähän epätäydellisen rakkauden maailmaan. 


Polttosuhde polttaa meissä pois lapsen luonnollisen erehdyksen ja vapauttaa meidät rakastamaan aikuisesti ja tasavertaisesti. Polttosuhde polttaa pois kuvitelman täydellisestä rakkaudesta ja kannatuksesta, jota lapsi meissä turhaan kaipasi epätäydellisiltä vanhemmiltaan. Sen, jota kukaan ei koskaan voi toiselle aikuiselle tässä epätäydellisessä maailmassa tarjota. Polttosuhteen tuli siunaa meidät, ellemme taistele sitä vastaan ja kieltäydy tuntemasta kaikkia niitä tunteita, joita se nostaa koettavaksi sielumme alitajuisesta syvyydestä. Polttosuhde on mahdollisuus.


Jos emme hyväksi polttosuhteen lahjaa emmekä kohtaa sen esiin nostamia lähes mahdottoman suurilta tuntuvia tunteita ja tuskia, sen palo siirtyy sisällemme ja koteloituu mieleemme ja sieluumme tullakseen aikanaan esiin niin kehossamme kuin maailmassammekin. Me sairastumme noiden polttamattomien eli kohtaamattomien tunteittemme vuoksi ja me käymme sotaa niin lähimmäisiämme kuin toisia kansojakin vastaan kohtaamattoman vihan, tuskan, surun, syyllisyyden ja häpeän vuoksi. 


Me heijastamme maailmamme pintaan kaiken sen mitä itsessämme emme tohdi nähdä ja tuntea. Me poltamme niin kehomme kuin maailmammekin, mikäli emme kohtaa polttavia tunteitamme.


Polttosuhde on siis mahdollisuus, mutta vain sille, joka suostuu kohtaamaan kaikki suhteen roihussa esiin nousevat tunteet. Sille, joka antaa kaiken palaa rakkauden puhdistavassa roihussa.


Moni polttosuhde näyttää olevan kuin intensiivinen puhdistusoperaatio, joka johtaa parhaimmillaan molemminpuoliseen iloon ja kiitollisuuteen, kun kaikki on kohdattu ja kaikki vanhat keskeneräiset tunteet on poltettu poroksi. Kun polttosuhteen luonut sielunsopimus on täytetty ja molemmat osapuolet ovat löytäneet itsestään sen rauhan ja rakkauden, jonka he toisiinsa kuvittelivat ja jota he toisiltaan kaipasivat kuin lapsi äidiltään tai isältään. 


Polttosuhde päättyy luonnollisesti, kun sen osapuolet ovat kasvaneet itsenäisiksi ja vapaiksi aikuiseksi, jotka eivät enää tarvitse toista rakastaakseen, vaan joista itsestään rakkaus virtaa luonnollisesti kuin valo auringosta. Silloin polttosuhteen tarkoitus on täytetty ja sen osapuolet ovat valmiita pyhään ja tasapainoiseen vertaisten aikuisten suhteeseen joko keskenään tai jonkun aivan muun kumppanin kanssa.


Tasapainoiset suhteet näyttävät syntyvän vähittäisen tutustumisen, ihastumisen ja kohtaamisen kautta. Niihin ei hypätä äkkirakastumisen palossa, vaan kestävän suhteen lempeä roihu syttyy vähitellen, kun tunnistamme tuossa toisessa vertaisemme ja kaltaisemme itsenäisesti rakastavan olennon, jonka kanssa haluamme jakaa elämämme ja rakkautemme. 


Kestävän rakkauden palo ei polta vaan ravitsee ja ruokkii iloa, rauhaa ja rakkautta eli Elämää Itseään suhteen molemmissa osapuolissa ja heidän lähimmäisissään ja maailmassaan. Kestävän rakkauden palo on lempeää ja viatonta, vaivatonta ja helppoa, sillä sitä ennen kaikki pelko, suru, ahdistus ja häpeä on palanut pois polttosuhteen siunatussa roihussa. Polttosuhde on siunaus, josta kumpuaa pyhän rakkauden lahja🔥

tiistai 17. marraskuuta 2015

Naisten ja miesten välinen ero

Olipa kerran kaveri jonka nimi sanotaan nyt vaikka Fred. Ja hän tapaili Martta-nimistä tyttöä.
 
Hän pyysi Martan kanssaan elokuviin ja heillä oli hyvin hauskaa.
Parin päivän päästä hän pyysi Martan ulos syömään, Martta suostui ja heillä oli tosi kivaa.
He jatkoivat toistensa tapaamista säännöllisesti, ja jonkin ajan kuluttua he eivät enää tapailleet muita kuin toisiaan. Ja sitten eräänä iltana kun he olivat ajamassa kotiin. Martan mieleen juolahti eräs ajatus , ja sen enempää ajattelematta hän sanoi sen ääneen: "Oletko tullut ajatelleeksi, että juuri tänään on kulunut tasan kuusi kuukautta siitä kun aloimme tavata toisiamme?"
Autossa on hiljaista. Martan mielestä se on hyvin kovaäänistä hiljaisuutta.
Hän ajattelee: Vaivaakohan häntä se mitä sanoin...? Ehkä suhteemme on hänen mielestään rajoittanut hänen elämäänsä, ehkä hän ajattelee, että yritän pakottaa häntä sitoutumaan johonkin, jota hän ei tahdo... tai ei ole valmis...
Ja Fred ajattelee: Voi juku, kuusi kuukautta.
Ja Martta ajattelee: Mutta hei, enhän minäkään ole varma haluanko tällaista suhdetta. Joskus toivon, että minulla olisi vähän enemmän tilaa, niin että olisi aikaa ajatella haluanko todellakin suhteemme kehittyvän siihen suuntaan, että meistä tulee koko ajan läheisempiä... tarkoitan, mihin me oikein ollaan menossa? Aiotaanko me vaan jatkaa toistemme tapaamista tällä tasolla ? Suunnistammeko kohti avioliittoa? Lapsia? Koko elämä yhdessä? Olenko valmis sen laatuiseen sitoutumiseen? Tunnenko minä edes tätä tyyppiä?

Ja Fred ajattelee: Kuusi kuukautta, hmmm, se tarkoittaa siis... joo, helmikuussa alettiin tapaileen eli heti sen jälkeen kun auto tuli korjaamosta, joo eli se tarkoittaa sitä... Voi pahus, öljyt pitää taas vaihtaa!
Ja Martta ajattelee: Voi ei, nyt hän on ärtynyt, sen näkee naamasta. Ehkä minä tulkitsen häntä ihan väärin... ehkä hän haluaakin enemmän suhteeltamme, enemmän läheisyyttä, enemmän sitoutumista... ehkä hän on vaistonnut jo ennen minua, että minulla on omat epäilykseni asiasta... Niin, sitä sen täytyy olla, siksi hän ei halua puhua omista tunteistaan. Hän pelkää tulevansa hylätyksi.
Ja Fred ajattelee: Pitää tutkituttaa voimansiirto vielä uudestaan, vitun väliäkö sillä on mitä ne mulkut sanoo, ohjaus ei vieläkään ole kunnossa. Ja tällä kertaa on parempi olla syyttämättä kylmää ilmaa, mitä vitun kylmää ilmaa, siellä on lämpöasteita, ja tää kosla kulkee kuin jäteauto ja mä maksoin niille roistoille pari tonnia...
Ja Martta ajattelee: No nyt hän on vihainen. Enkä voi syyttää häntä siitä. Minäkin olisin. Tunnen itseni niin syylliseksi, kun pakotan hänet käymään tämän kaiken läpi. Mutta en voi sille mitään, en ole varma tunteistani.


Ja Fred ajattelee: Luultavasti ne sanoo että siinä on vain puolen vuoden takuu... valopäät!
Ja Martta ajattelee: Ehkä olen liikaa idealisti, odotan ritaria valkoisella hevosella, kun istun tässä tosi kivan tyypin vieressä, jonkun jonka kanssa viihdyn, josta välitän, joka välittää minusta... Ja joka on tuskissaan minun itsekeskeisten koulutytön unelmieni takia.



Ja Fred ajattelee: Takuu? He haluavat takuun? Minä annan heille takuut perkele ja työnnän ne sinne mihin aurinko ei paista ikinä.
"Fred?" Martta sanoo.
"Mitä?" Fred sanoo säikähtäneenä.
"Ole kiltti, äläkä kiduta itseäsi tällä tavalla," Martta sanoo ja kyyneleet täyttävät hänen silmänsä, "ehkä minun ei olisi koskaan pitänyt... voi luoja, tunnen itseni niin..."
"Mitä?" Fred kysyy.
"Minä olen ihan hullu," Martta nyyhkyttää, "tarkoitan, tiedän ettei ole mitään ritareita. Minä tosiaan tiedän sen. Ei ole ritaria eikä hevosta."
"Ei ole hevosta...?" Fred sanoo.
"Sinun mielestäsi olen ihan hullu, vai kuinka?" Martta sanoo.
"No et," sanoo Fred iloisena siitä, että vihdoinkin voi vastata kysymykseen, jonka ymmärtää.
"Se on vaan... siis... tarkoitan että minä tarvitsen lisää aikaa," Martta sanoo.
(Seuraa 15 sekunnin tauko, jonka aikana Fred, ajatellen niin nopeasti kuin osaa, yrittää miettiä turvallista vastausta. Vihdoin hän päätyy omasta mielestään sopivaan vastaukseen.)
"Niin," hän sanoo.
Martta, syvästi liikuttuneena koskettaa hänen kättään. "Voi Fred, oletko todellakin sitä mieltä?"
"Mitä mieltä?" Fred kysyy.
"Sitä mieltä ajasta," Martta sanoo.
"Ai siitä, joo," Fred sanoo.
Martta kääntää katseensa kohti Frediä ja tuijottaa syvälle hänen silmiinsä, ja Fred tuntee olonsa epämukavaksi kun ei tiedä mitä Martta sanoo seuraavaksi varsinkin jos se koskee hevosia...
Vihdoin Martta puhuu. "Kiitos Fred," hän sanoo.
"Kiitos itsellesi," Fred vastaa.


Sitten hän vie Martan kotiin. Martta makaa sängyllään, kidutettu sielu ja nyyhkyttää aamunkoittoon asti. Fred puolestaan menee kotiin, pistää pari nakkia mikroon, avaa oluttölkin ja television ja riemastuu huomatessaan lätkämatsin vielä jatkuvan. Joku pieni ääni takaraivossa vihjailee hänelle, että autossa tapahtui jotain enemmänkin, mutta hän on melko varma ettei pystyisi sitä ymmärtämään, joten parempi olla ajattelematta sitä.
Seuraavana päivänä Martta soittaa läheisimmälle ystävälleen, tai ehkä kahdellekin ja he puhuvat tilanteesta vaivaiset kuusi tuntia. Kaikki tuskalliset yksityiskohdat analysoidaan; mitä minä sanoin ja mitä hän sanoi ja kaikki ilmeet, eleet, piilomerkitykset yhä uudestaan ja uudestaan. Tätä jatketaan päivästä päivään, viikosta viikkoon, kuukausia... Eikä lopputulos koskaan kuitenkaan selviä. Toisaalta he eivät myöskään kyllästy aiheeseen.
Fred puolestaan, kun on pelaamassa futista kaverinsa kanssa joka myös tuntee Martan, pysähtyy kerran kesken pelin ja kysyy: "Bill, tiedätkö onko Martalla joskus ollut hevonen...?"
Ja tässä on miesten ja naisten välinen ero.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

KaikkiSeKestääJaVarsinkinKärsii


Vaimoni ja minä olemme keksineet kestävän avioliiton salaisuuden. Kaksi kertaa viikossa menemme kivaan ravintolaan, hyvää viiniä, ruokaa ja seuraa. Hän menee perjantaisin ja minä tiistaisin.

Meillä on myös erilliset sängyt. Hänen on Tampereella ja minun Helsingissä.


Minä vien alituiseen vaimoani joka paikkaan, mutta aina hän löytää tiensä sieltä takaisin.


Kysyin vaimoltani "Minne haluaisit mennä hääpäivänämme?" Hän vastasi:"Jonnekin missä en ole ollut pitkään aikaan!" Johon ehdotin:"Miten olisi keittiö?"

Pidämme aina toisiamme kädestä. Jos päästän irti, hän shoppailee. Keittiössämme on kaikki, sähköinen sekoitin, sähköinen paahdin, sähköinen leipäkone jne. Ja aina hän valittaa, että sähkövempaimia on liian vähän eikä keittiössä ole edes tilaa missä istua! Joten menin ja ostin hänelle sähkötuolin.

Vaimoni kertoi minulle, että auto ei käynyt kunnolla koska kaasuttimessa oli vettä. Kysyin missä auto on. Hän vastasi: "Järvessä".

Vaimoni kokeilee uutta dieettiä, kookospähkinöitä ja banaaneja. Ei hän ole menettänyt yhtään painoa, mutta voi että kuinka hän osaa kiivetä puuhun!

Hän meni ja otti mutakylvyn ja näytti todella upealta kaksi päivää. Sitten muta kuivui ja tippui pois.

Kerran hän juoksi roska-auton perään huutaen: "Olenko liian myöhässä? Kuski vastasi:"Ei, et ole, hyppää lavalle vaan!