Onnellisuuden ja onnettomuuden välillä on ikävystyminen - elävä kuolema, jossa ei ole mieltymyksen tai vastenmielisyyden ärsykkeitä; ei mitään vaihtelua alitajunnassa. Ikävystyminen johtuu kuitenkin vain siitä, että olet tietämätön totuudesta, ja että olet menettänyt luonnollisen tunteen elämästä sisälläsi. Et tunne enää sisälläsi elämää, ellei ulkopuoleltasi tule virikkeitä. Niinpä tunnetkin itsesi kuolleeksi.
Kaksi yleistä emotionaalisen kiihtymyksen ääripäätä kuvastaa hyvin tätä väärinymmärrystämme elämästä ja kosketuksemme puutetta todellisuuteen. Voimakkaan nautinnon hetkinä me huudahdamme: "Tämä on elämää! Nyt todella elän!" Ja yhtä voimakkaan masennuksen hetkinä sanomme: " Elämä on liian tuskallista. Haluaisin mieluummin kuolla." Saattaisit jopa niellä myrkkyä tai viiltää itseäsi veitsellä todistaaksesi asian.
Ja silti, vaikka haluatkin kuolla, on se elämänilo, joka sinulla oli syntyessäsi, yhä sinussa. Tuon kurjan tarpeen - tarpeen saada jännitystä hinnalla millä hyvänsä - alla on ilo, joka saa linnut laulamaan; ilo, joka onnettomasta ja vastuuttomasta itsestäsi huolimatta ei koskaan lakkaa.
Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long
