sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Ystäväni


en ole se miltä näytän.
Se miltä näytän on vain verho, jota kannan, huolellisesti tehty vaate,
joka suojaa minua sinun kysymyksiltäsi ja sinua välinpitämättömyydeltäni.
"minä itse=" minussa asuu hiljaisuuden talossa, ystäväni,/minä

ja siellä se on oleva ikuisesti tutkimattomana ja saavuttamattomana.
En koeta saada sinua uskomaan sanojani tai luottamaan tekoihini,

 sillä minun sanani eivät ole muuta kuin sinun omia
muotoon puettuja ajatuksiasi ja tekoni sinun toiveitasi käytännössä.

Kun sinä sanot: - Tuuli kulkee itään, sanon minä:
- Aivan se kulkee itään; sillä en halua sinun tietävän,
että mieleni ei asu tuulessa, vaan veden päällä.
Sinä et voi ymmärtää minun merillä liikkuvia ajatuksiani
enkä minä koeta saada sinua ymmärtämään niitä.


Merellä haluan olla yksin.

Sinun päiväsi on minun yöni; jopa silloin puhun iltaruskosta,
joka tanssii kukkuloilla ja purppuravarjosta,
joka kulkee laakson yli,
sillä sinä et voi kuulla pimeyteni lauluja
etkä nähdä miten siipeni iskeytyvät tähtiä vasten,
enkä minä koeta saada sinua kuulemaan tai näkemään.

Yön kanssa haluan olla yksin.

Kun sinä kohoat taivaaseen, minä laskeudun helvettiini,
ja jopa silloin kutsut minua sillattoman kuilun yli sanoen:
- Ystäväni, toverini, ja minä vastaan sinulle samoin,
sillä en tahdo sinun näkevän helvettiini.
Liekit sokaisisivat silmäsi ja savu tukkisi sieraimesi.
Ja rakastan helvettiäni liian paljon halutakseni sinut vieraakseni.

Helvetissäni haluan olla yksin.

Sinä rakastat totuutta, kauneutta ja oikeudenmukaisuutta
ja sinua ajatellen sanon, että niini on hyvä.
Mutta sydämessäni nauran rakkaudellesi.
En soisi sinun silti näkevän nauruani.

Haluan nauraa yksin.

Ystäväni, sinä olet hyvä, varovainen ja viisas, ei, sinä olet täydellinen
ja myös minä puhun kanssasi viisaasti ja varoen.
Ja silti olen hullu.

Haluan olla hullu yksin.

Ystäväni, sinä et ole ystäväni, miten saisin sinut ymmärtämään tämän.
Minun polkuni ei ole sinun polkusi ja silti kuljemme yhdessä, käsi kädessä.