Pike’s (Esox lucius)

 vernacular names, such as "water wolf" and "peatland’s dog” emphasize the beastly characteristics of the fish. Pike was known as a mythical and powerful king of fishes, something to respect and maybe even fear. As a "dog of the water" devouring smaller fishes, pike was also a symbol of insatiable greed. The souls of evil people were also said to end up inside pike’s gut in the underworld.

Pike is the only fish whose mythical birth is known and recounted in a folk song composed in the Kalevala meter. The birth myth is, however, fragmented, confusing and frustratingly difficult to understand. The song can be interpreted in such a way that the pike, like other mythical heroes, has its origin in the sky. On the other hand, pike belongs to the underworld, the land of the dead. Unusual pikes might be “marraskala”, an omen of impending death.

In the myths, the pike is associated with fire and the two brothers, Väinämöinen and Ilmarinen. Väinämöinen makes his beautifully sounding kantele out of the jawbone of a giant pike. Ilmarinen carries the head of the pike living in the River of the Dead to the Mistress of the North as a sign of victory when wooing her daughter. In the fire's birth poem Ilmarinen strikes the first fire in the heavens, and the fire falls down in the belly of a whitefish. The whitefish is eaten by a pike-berch that, in turn, is eaten by a pike. The pike's belly is cut open and humans get the first fire. 

Pike's head was said to have a hundred bones. Each of these had its own name. Known names include the "step mother's arm" and a three-pronged "chair of Lapland". In the pike's jaw, there is even a bone called "the Russian God". Most of the names refer to agriculture and ploughing, others to fishing and boating.

In general, fishes were believed to be bad for the fertility of fields, probably because they symbolize the powers of water that is naturally antagonistic to the powers of earth. Pike's bones, however, were used to ensure a good harvest luck, perhaps because pike had brought fire to the people, and fields were traditionally prepared with slash and burn techniques. One way to get good harvest luck was to put nine pike's heads together with red thread and tie them to a seed basket. Seeds were also sown through the pike's impaled head.

Pike's living in wells and springs were called "aljohauki". They were considered similar spiritual protectors as the domesticated "spirit snakes". Aljohauki brought good luck as long it was treated well. In addition, the pike ate unwanted animals from the water and acted as an indicator of the spring's or well's water quality.

 Hauen kansanomaiset nimet, kuten »vesisusi» ja »jänkäkoira» korostavat kalan petomaista luonnetta. Hauki tiedettiin myyttiseksi ja mahtavaksi kalaksi, jota kohtaan tunnettiin kunnioitusta ja jopa pelkoa.

 Pikkukaloja suuhunsa ahmiva »veenkoira» kuvasti myös kyltymätöntä ahneutta. Lisäksi kelvottomasti eläneiden sanottiin päätyvän Manalle hauen suoleen.

Hauki on ainoa kala, jonka kalevalamittainen syntyruno tunnetaan, mutta sekin on pirstaleinen, sekava ja vaikeaselkoinen. Syntyrunoa voidaan tulkita niin, että hauki olisi muiden myyttisten sankareiden tapaan laskeutunut maahan taivaalta käsin. Toisaalta se on alisen kuolleiden maailman kala. Vedestä noussut epätavallisen kokoinen hauki saattoi olla marraskala, kuoleman enne.

Myyteissä hauki yhdistetään tuleen sekä Väinämöiseen ja Ilmariseen. Väinämöinen saa hauen leukaluista kaunissointisen kanteleen ja Ilmarinen kantaa Pohjolan emännälle Tuonen hauen pään voitonmerkkinä. Tulen syntyrunossa Ilmarinen iskee tulikipunan taivaista, joka päätyy ensin siian, sitten kuhan ja lopulta hauen vatsaan. Hauen vatsasta valkea saadaan ihmiskunnalle.

Hauen päässä kerrottiin olevan sata luuta. Kaikilla näillä on ollut oma nimensä. Tunnettuja luiden nimiä ovat esimerkiksi »äitipuolen käsivarsi», kolmihaarainen »lapintuoli» ja »länkiluu». Hauen leukaperistä löytyy jopa »ryssänjumala». Monien luiden nimet viittaavat maatalouteen ja kyntötöihin, toisaalta kalastukseen ja vesillä liikkumiseen.

Yleensä kalojen uskottiin pilaavan viljan kasvun, koska ne edustivat maalle (pellolle) vierasta veden väkeä. Hauen luilla pystyi kuitenkin lisäämään sato-onnea, ehkä siksi, että tulikipunan tuonut hauki liittyi tuleen ja sitä lautta kaskenpolttoon. Eräs tapa oli sitoa yhdeksän hauen leukaluut punaiseen lankaan ja panna ne kylvövakan ympärille. Siemeniä myös kylvettiin maahan hauen pääluun läpi.

Aljohauet olivat kaivoissa tai lähteissä eläneitä haukia. Niiden rooli oli samanlainen kuin elättikäärmeiden. Aljohauki oli paikkaa suojeleva haltijakala, joka toi onnea jos sitä kohdeltiin hyvin. Samalla hauki toimi myös vedenlaadun mittarina ja piti kaivon puhtaana ei-toivotuista otuksista.

http://www.taivaannaula.org/