SITTEN MURRAMME MUUTAMIA VÄHÄPÄTÖISIÄ TAPOJA

jotka yhtä kaikki kuluttavat elintärkeää energiaa.


*ÄLÄ LIIKEHDI HERMOSTUNEESTI

Älä anna sormiesi hypistellä kynää tai jotain muuta pikkuesinettä. Älä rummuta sormiasi pöydällä.
Ja varsinkin nuorille miehille: istuessasi älä vapisuta tai tärisytä jalkaasi. Älä naksuttele rystysiäsi.


*LOPETA SUUSI HEMMOTTELU.

Älä pure purukumia - jollet pure sitä tarkoituksellisesti saadaksesi siitä makua suusi raikastamiseen. Kun se on tarpeeton, sylkäise se pois, mutta ei kadulle, kiitos. (sekin on eräs persoonallisuuden ajattelemattomista teoista).

Älä koskaan nuole sormiasi koskettuasi ruokaa. Kun alat koskettelemisen ja nuolemisen, siitä tulee sinulle tapa, eivätkä edes parhaat ystäväsi huomauta sinulle siitä.

Älä pyydä makupaloja maistiaisiksi kumppanisi lautaselta. Tilatkaa joko annos puoliksi, tai tilaa oma annoksesi. Persoonallisuus ahnehtii ja haluaa saada kokemuksia olematta vastuullinen siitä, mitä se haluaa.

*KAUNEUSVINKKEJÄ NAISILLE.

Älä juoksuta sormiasi hiustesi läpi, kun olet puhumassa tai korostamassa jotain asiaa. Äläkä leiki hiustesi kanssa kiertämällä niiden latvoja sormesi ympäri. Jos käytät meikkiä, ala luopua siitä vähitellen. Kestää ainoastaan kolme kuukautta, kun lakkaat ajattelemasta näyttäväsi haamulta. Meikki on tietenkin persoonallisuuden heijastuma, suojapeite, joka piilottaa karmean totuuden naamiosta.


Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

MitenTotuusVapauttaaMeidät

Totuus vapauttaa meidät paljastamalla kaikki harhakuvat, joita olemme käyttäneet ja joiden mukaan eläneet, jotta voimme luoda oman totuutemme ja asettaa uudet energiarajat ja aikomukset elämällemme. 

Sana "tosi" merkitsee "faktoihin perustuvaa", joten luodaksemme oman totuutemme, tarvitsemme joitain faktoja, joiden ympärillemme rakennamme totuutemme. Nämä faktat liittyvät itsearvostukseen, tiedostamiseen, rakkauteen ja hyväksyntään. Kun meillä on ne paikallaan, totuutemme seuraa vaivattomasti. Törmäämme vaikeuksiin, silloin kun joku on eri mieltä totuutemme kanssa. Tekeekö tämä siitä epätoden? Kenties heille, muttei meille. Totuutemme ei ole totta vain, silloin kun kaikki ovat samaa mieltä siitä – se on totta, silloin kun me uskomme siihen, ja vain tämä meidän täytyy tietää.

Minkä uskomme todeksi? Kaiken mikä resonoi totuutemme kanssa ja tämä on osa sitä totuusperustaamme, kuka olemme, mitä uskomme, mitä ansaitsemme ja mikä on arvomme, johon sisältyy itsearvostus ja itserakkaus. Sitten yhdistymme helposti niihin ihmisiin ja tilanteisiin, jotka ovat samaa mieltä totuutemme kanssa. Tämä merkitsee, että luultavasti suljemme pois joitain ihmisiä elämästämme, mutta sisällytämme siihen myös monia. Meidän on hyväksyttävä toisten totuus heidän totuudekseen sekä se, ettemme ole samaa mieltä heidän kanssaan tai etteivät he ole aina samaa mieltä kanssamme. Mikä on totta? Kaikki on totta jollekin, mutta kaikki ei ole totta kaikille.

Emme voi perustaa totuuttamme sille, kuka on samaa mieltä kanssamme, koska silloin muutamme totuuttamme aina sen perusteella, mitä toiset pitävät oikeana tai hyväksyttävänä itselleen. Kun alamme muuttaa totuuttamme, energiamme pirstoutuu ja menetämme energiaeheytemme. Emme ole enää maadoittunut, koska meillä ei ole totuutta eikä todellisuudellamme ole faktaperustaa. Oletko hyvä ihminen vain, jos kaikki muut ajattelevat niin ja ovat samaa mieltä kanssasi? Ja jos he eivät ole samaa mieltä, ajatteletko olevasi huono ihminen? Jos sallimme toisten asettaa oman totuusstandardimme sen perusteella, mikä on totta heille, menetämme totuusidentiteettimme, ja mitä sitten uskomme itsestämme? Meillä ei ole itseluottamusta, itsetietoisuutta ja henkilökohtaisia rajoja, jos emme omista omaa totuuttamme.

Mitä teemme niiden ihmisten kanssa, jotka haluavat meidän hyväksyvän oman totuutensa ja muuttavan omaa totuuttamme heijastamaan heidän totuuttaan? Meillä on kaksi vaihtoehtoa: olla samaa mieltä heidän kanssaan tai seistä vankasti omassa totuudessamme. Lakmuskoe on, miltä meistä tuntuu sisällämme.

Tuntuuko meistä tasapainoiselta, maadoittuneelta, varmalta ja tinkimättömältä itsemme suhteen?

Vai tuntuuko meistä levottomalta, epäilevältä, pelokkaalta ja epävarmalta?

Miten paljon haluamme jonkun pitävän meistä ja hyväksyvän meidät ja mitä teemme saadaksemme tuon hyväksynnän?

Miksi sillä on niin suuri merkitys meille?

Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, mutta vastaukset paljastavat polun itseluottavampaan, tyydyttävämpään ja iloisempaan totuuteen itsellämme. Muista, että "tosi" merkitsee "faktoihin perustuvaa" ja että luomme oman todellisuutemme ja oman totuutemme – oikeiden faktojen ollessa paikoillaan, meillä on työkalut, joita tarvitsemme ja jotka heijastavat sitä todellisuutta, jossa haluamme elää ja jonka tiedämme oikeaksi itsellemme. Näiden vastausten tietäminen vapauttaa meidät siitä itse-epäilystä, pelosta ja levottomuudesta, joka syntyy, kun luulemme, etteivät toiset pidä meistä tai totuudestamme, ja paljastaa tärkeän totuuden: sillä ei ole merkitystä. Meidän täytyy päättää, annammeko totuuspolkumme suunnasta tulla suosiokilpailun vai asetammeko vain omat totuussuuntaviivamme ja lähdemme siitä. Joka tapauksessa kaikki on totta eikä meidän tarvitse olla huolissamme siitä, uskooko kukaan meidän totuutemme – se riittää, että itse uskomme.