MINÄ OLEN NAAMIAISTEN LOPPU

Nyt takaisin satuun ja sen onnelliseen loppuun. Kului monia, monia vuosia, mutta lopulta mies naamion takana väsyi kurjaan olemassaoloonsa ylä - ja alamäkineen.

Eräänä päivänä hän lepäsi metsässä, järven rannalla ja tuijotti veden läpinäkyvään hiljaisuuteen. Se muistutti häntä jostakin syvällä hänen sisällään. "Minä nautin tästä näkymästä', mies tuumasi, 'mutta onko tämä näkymä ilo? Vai olenko minä ilo?"

"Minä olen ilo!" hän huudahti ja hyppäsi seisomaan. "Minä olen elämän ilo kaiken näkemäni takana."

Hän lausui kiitoksensa. Eikä hän enää ikinä etsinyt elämäänsä jännitystä.
Sillä hän oli löytänyt iloisen elämisen salaisuuden.
Se salaisuus on ilo.
Mies katsoi ylös ja näki kauneuden ympärillään. Ja sitten hän tajusi totuuden, joka vapautti hänet.

Minä en ole sitä enkä tätä. Minä en ole mitään nähtyä enkä kuultua. Minä olen ilo. Minä olen elämän ilo. Minä olen elämän ilo kaiken tämän taustalla. Koko maailma on ihmeellinen naamioni, ja minä olen tyytyväinen sen takana.


                                                         *


Elämä on nauttimista varten; siitä tehdään tietoista nauttimalla siitä. Sillä ilo on tietoisuutta. Kun teet ilolla sen mitä teet, olet tietoinen. Kun iloitset tanssista, olet tietoinen tanssiessasi. Kun iloitset puutarhanhoidosta, olet tietoinen hoitaessasi puutarhaa. Kun iloitset työstäsi, olet tietoinen tehdessäsi työtäsi. Iloitse joka ainoasta elämäsi hetkestä, niin elät ilossa. niin yksinkertaista se on.

Ilo eli tietoisuus, on luonnollinen olotilasi. Se on aina olemassa. Se on kuin aurinko, joka paistaa jatkuvasti maan varjon yllä. Lakkaa elämästä omassa varjossasi, niin aurinko,ilo, alkaa loistaa välittömästi.

Ilon löytämiseksi ei voi tehdä mitään positiivista. Siihen johtaa vain negaation harjoittaminen, varjon riisuminen.

Ilossa eläminen on selkeyden iloa - ilman ongelmia. Koko elämäni on silloin olemisen iloa tai selkeyttä - olen ilon ja selkeyden olento. Se on läsnä sisälläsi nyt, valmiina odottamassa sen elämistä. Sinun ei tarvitse kamppailla sen vuoksi, etsiä sitä tai luoda sitä. Sinä olet se. Se on sinun; se on aito olemuksesi.




KIrja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

JA TÄSSÄ TULEE ÄLYKKYYSTESTI

Kysy itseltäsi tämä kysymys: tahdonko olla tai elää sellaisen ihmisen kanssa, tai rakastaa sellaista ihmistä, joka on koskaan pahantuulinen, vihainen, levoton, synkkä, kaunainen tai masentunut?

Jos vastaus on 'ei', seuraava kysymys kuuluu: Miksi sitten uskon, että kukaan haluaisi elää minun kanssani niin kauan kuin minulla on näitä emootioita?

                                                      *


Kun alat riisua persoonallisuuttasi ja olla enenevässä määrin yhtä elämän kanssa, alat tuntea tiettyä hajoamista itsessäsi. Tunnet ajoittain, ettet ole 'mitään', ja että olet menettämässä identiteettisi. Tiedä, että olet menettämässä persoonallisuuttasi, et identiteettiäsi. Mikään siitä, mitä sinä olet, tai mitä sinulla on, ei tule katoamaan. Se, mikä katoaa, on vain kiintymys, samaistuminen niihin asioihin, joita persoonallisuus kutsuu 'minuksi' ja 'minun asioikseni'. Ja niihin sisältyvät sinun läheisimmät ja kalleimmat käsityksesi siitä, mitä elämä ja rakkaus ovat.

Sillä lopulta minä tajuan, että mikään ei ole 'minun', ei edes oma kehoni.

Minä olen kaiken sen takana - olen olento kylpyhuoneen peilissä näkyvän naamion takana.

Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long 

JOS OLET ÄITI TAI ISÄ

voit nähdä lapsissasi, kuinka persoonallisuus toimii, ja kuinka naamioon pukeudutaan. Tulet näkemään, kuinka kehittyvä lapsi, vain muutaman kuukauden ikäisenä, alkaa todellakin matkia onnettomia tapoja sekä vihamielisiä ja riitaisia käyttäytymismuotoja.

Jos lapsesi näkee sinun vääntelemässä kasvojasi silloin, kun osoitat vastenmielisyyttä tai inhoa jotakin kohtaan, tai kun pyrit voittamaan jonkin väittelyn, hän tulee matkimaan kasvojesi ilmeitä ja kehosi asentoja, vaikkei hän vielä tuntisikaan vastaavia emootioita. Matkimalla ja asettamalla naamion päälleen lapsi oppii olemaan aidosti vihainen ja tuntemaan vihaisuutta.

Tässä on harjoitus, jonka voit tehdä lastesi kanssa. Ehdotan, että kerrot heille sadun 'Miehestä ja Naamiosta'. Kerro tarina heille kuten kerroin sen sinulle edellä, ja kuuntele vakavasti heidän huomioitaan. Vastaa heidän kysymyksiinsä rehellisesti, ja anna heille niin paljon aikaa kuin he tarvitsevat omien huomautustensa tekemiseen. Tämä harjoitus on tarkoitettu sekä sinulle, että lapsillesi, niin voitte nähdä, kuinka persoonallisuus toimii, ja kuinka se keskeyttää ja turmelee sopusoinnun yhtä lailla kehossa, kodissa kuin elämässäkin.

Lapsi verhoutuu persoonallisuuteen pääasiallisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin hän haluaa huomiota; toiseksi hän myönteistä reaktiota kaikille mahdollisille kasvoille, joita se esittää - aivan kuten sadussa. Lapsi teeskentelee arkaa tai ujoa soveltamalla tapoja ja kasvonilmeitä, jotka hän on nähnyt jossakin - perheessään, koulussaan tai televisiossa. Mutta kun aikuiset kannustavat häntä, hän nauttii heidän reaktioistaan, ja alkaa uskoa omaan esitykseensä.

Lopulta hän muuttuu omaksi esityksekseen - aivan kuten narri, joka unohti itsensä.

Muista, että persoonallisuus elää kaikenlaisista emootioista. Se saa aivan yhtä suuren täyttymyksen turhautuneisuuden ja vihaisuuden kielteisistä värähtelyistä kuin jännityksestä ja oman tahtonsa läpi saamisesta.

Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

*ÄLÄ VÄÄNTELE KASVOJASI

Esimerkiksi; älä rypistä otsaasi, kurtista kasvojasi tai suuntaa katsettasi kattoon ennen kuin vastaat johonkin kysymykseen. Sillä kysymys on personallisuudesta, joka teeskentelee vakavaa, aitoa tai älykästä; teeskentelee ajattelevansa syvällisesti.

Tiedä, että persoonallisuus on esiintyjä, joka kommunikoi virnistelyjen ja muiden kasvonilmeiden kautta, tehostaakseen omaa olemassaoloaan. Mitä tyynemmät ja teeskentelemättömät kasvosi ovat, sitä enemmän olet kosketuksissa omaan olemukseesi.

Nämä ovat kymmenen harjoitusta. Harjoittele niitä jokapäiväisessä elämässäsi seuraavien noin kahdentoista kuukauden aikana, ja tulet vähitellen irtautumaan persoonallisuuden ylivallasta.

Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

*RYHDY KAMPPAILUUN TOTUNNAISTA JUTUSTELUA VASTAAN.

Muista, että persoonallisuus on riippuvainen tiedostamattomista tavoista. Lopeta keskustelutapa, jossa käytät sellaisia ilmaisuja kuten 'rakkaani', 'kultaseni' ja 'armaani' puhutellessasi kumppaniasi, ystäviäsi tai satunnaisia tuttavuuksiasi. Jos puhuttelet jotakin henkilöä nimellä, käytä henkilön oikeaa nimeä.

Rikottuasi tämän tavan tulet huomaamaan, että rakastavat ilmaisut syntyvät luonnostaan ja oikeissa yhteyksissä. Mutta ensi alkuun, jotta voisit rikkoa tavan ja muuttaa tilanteen tietoiseksi, älä käytä näitä sanontoja.

Älä lepyttele kumppaniasi silkkisin sanoin ja teoin, kun tiedät, että olet aikeissa olla epärehellinen, tai kun olet tehnyt jotain, josta hän ei pidä. Sen sijaan sano: "Aion lepytellä sinua, koska en halua sinun reagoivan siihen, mitä olen tehnyt tai tulen pian tekemään." Sitten kerro hänelle suoraan, mitä olet tehnyt tai mitä aiot tehdä; tai sitten sinä yksikertaisesti teet sen, ja kestät hänen paheksuntansa voiman. Ainakin olet rehellinen, ja sellainen rehellisyys saa naamiosi löystymään.

Älä sano: "Tarkoitan, että .." tai "Tiedäthän sinä?", älä käytä mitään vastaavia täytelauseita. Kaikki ne ovat länsimaisen persoonallisuuden tiedostamattomia muotisanoja, joiden käytöstä on tullut maailmanlaajuinen tapa.

Äläkä sano: "Ollakseni rehellinen...", koska se viittaa siihen, että olet juuri aikeissa olla epärehellinen. Tai siihen, että olet normaalisti valehtelija. Tällaisilla fraaseilla ei ole mitään aitoa merkitystä, ja ne ovat todellisuudessa naamion puhetta.



Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

SITTEN MURRAMME MUUTAMIA VÄHÄPÄTÖISIÄ TAPOJA

jotka yhtä kaikki kuluttavat elintärkeää energiaa.


*ÄLÄ LIIKEHDI HERMOSTUNEESTI

Älä anna sormiesi hypistellä kynää tai jotain muuta pikkuesinettä. Älä rummuta sormiasi pöydällä.
Ja varsinkin nuorille miehille: istuessasi älä vapisuta tai tärisytä jalkaasi. Älä naksuttele rystysiäsi.


*LOPETA SUUSI HEMMOTTELU.

Älä pure purukumia - jollet pure sitä tarkoituksellisesti saadaksesi siitä makua suusi raikastamiseen. Kun se on tarpeeton, sylkäise se pois, mutta ei kadulle, kiitos. (sekin on eräs persoonallisuuden ajattelemattomista teoista).

Älä koskaan nuole sormiasi koskettuasi ruokaa. Kun alat koskettelemisen ja nuolemisen, siitä tulee sinulle tapa, eivätkä edes parhaat ystäväsi huomauta sinulle siitä.

Älä pyydä makupaloja maistiaisiksi kumppanisi lautaselta. Tilatkaa joko annos puoliksi, tai tilaa oma annoksesi. Persoonallisuus ahnehtii ja haluaa saada kokemuksia olematta vastuullinen siitä, mitä se haluaa.

*KAUNEUSVINKKEJÄ NAISILLE.

Älä juoksuta sormiasi hiustesi läpi, kun olet puhumassa tai korostamassa jotain asiaa. Äläkä leiki hiustesi kanssa kiertämällä niiden latvoja sormesi ympäri. Jos käytät meikkiä, ala luopua siitä vähitellen. Kestää ainoastaan kolme kuukautta, kun lakkaat ajattelemasta näyttäväsi haamulta. Meikki on tietenkin persoonallisuuden heijastuma, suojapeite, joka piilottaa karmean totuuden naamiosta.


Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

PERSOONALLISUUS EI OLE YHTÄ KUIN LUONNE

Jokaisen persoonallisuuden, jokaisen naamion takana on luonne. Useimmat meistä ovat kuulleet eläinrakkaiden ihmisten kertovan, kuinka heidän lemmikeillään on selkeästi erotettavat 'persoonallisuudet'. Se tekee ne ainutkertaisesti tunnistettaviksi - rakastettaviksi, huvittaviksi tai miellyttävän seurallisiksi. Mutta kysymys ei ole eläimen persoonallisuudesta vaan sen luonteesta.

Luonne on se ainutkertaisuus, jonka Jumala on sinulle antanut. Luonne on se , mihin sinun on palattava entistä tietoisemmin itsessäsi- tuon riemukkaan olemuksesi luonteeseen, joka on persoonallisuutesi takana.

Joka ainoalla meillä on luonne. Niin kovin usein persoonallisuus sumentaa ja riistää meiltä oman luonteemme tuottaman nautinnon; mutta rakastettava ja ihailtava luonne ilmaantuu esille taas, kun persoonallisuutemme ei ole enää aktiivinen, kun tajuntamme etuosa on suorassa yhteydessä viattomuuden liekkiin. Tällöin mies tai nainen näyttäytyy aivan eri valossa; hänen ainutlaatuinen luonteensa loistaa hänen lävitseen, ja me tunnemme itsemme onnellisiksi ja etuoikeutetuiksi saadessamme olla hänen seurassaan.

Kirja: Vain Pelko Kuolee/ Barry Long

KUKAAN EI OLE REHELLINEN

Kaikki elävät valheessa. Jotkut ihmiset sanovat , että elämä on hyvää, ja seuraavana päivänä he itkevät masennuksesta tai turhautuneisuudesta. Toiset ruoskivat kumppaneitaan ja perheitään kovilla sanoilla ja julmilla teoilla, ja sitten väittävät rakastavansa heitä. Jotkut luulevat olevansa rakastavia, ja viettävät silti suurimman osan aikaansa valittamalla ja syyttämällä toisia. Toiset saastuttavat kotejaan inhottavilla synkillä mielialoillaan ja odottavat kuitenkin olevansa rakastettuja ja ihailtuja. Ja monet verhoavat itsensä julkisuudessa ehostuksen ja leveän hymyn taakse peittääkseen epärehellisyytensä elämää ja rakkautta kohtaan.

Eläimet eivät kärsi. Kärsiminen on menneen ajattelemista, tunteilua menneiden kipujen vallassa. Luonnolliset olennot eivät pidä kiinni kivuistaan. Ne toimivat vaistojensa varassa. Ne tuntevat fyysistä kipua, aivan kuten mekin, mutta kun se on ohi, ne päästävät siitä irti vaistomaisesti. Sinun ja niiden välinen ero on siinä, että sinä kykenet heijastamaan menneisyyttä. Voit oleskella mielessäsi omassa menneisyydessäsi , omien emootioidesi kivussa. Sinulla on tietoisuus itsestäsi, tietoisuus menneisyydestä; niillä ei ole tuota tietoisuutta. Ne ovat riippuvaisia puhtaasti tämän hetken kokemuksesta - niillä ei ole menneisyyttä eikä kipua menneen ja nykyisen välillä.

Koira voi kasvaa vihaiseksi tai pelokkaaksi, mikäli sitä kohdellaan huonosti. Mutta se ei oleskele tuskassaan omassa mielessään, se ei ajattele mennyttä tapahtumaa eikä henkilöä, joka aiheutti kivun. Se toimii puhtaan kokemuksensa perusteella. Jos se kuulee äänen, joka kuulostaa kipua aiheuttaneelta henkilöltä, se saattaa alkaa murista tai kyyristyä maahan. Mutta se tapahtuu tässä hetkessä, ja heti kun hetki on mennyt ohi, koira palaa luonnolliseen olotilaansa.

Eläimillä ei siis ole menneisyyttä; niillä ei ole mentaalista tajua menneisyydestä. Ja kun olet irtautunut persoonallisuudesta, myöskään sinulla ei ole menneisyyttä. Mutta sellaisena kuin olet nyt sinä kutsut esiin menneisyyttäsi, muistelet sitä ja kieriskelet omissa emootioissasi. Itse asiassa sinä elät uudelleen omaa kipuasi, vaikka siihen ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä. Saatat olla yksin omassa mukavassa sängyssäsi, ja silti emootiosi piinaavat sinua. Pidät kipua hengissä tällä tavoin. Kun pidät kiinni menneisyytesi emotionaalisesta kivusta ja nautiskelet siitä - siksi, että se tarjoaa jonkinlaista kieroutunutta jännitystä tai turvallista viihdykettä - sinä tulet riippuvaiseksi tuosta tavasta. Riippuvuus nikotiinista tai heroiinista ei ole mitenkään erilaista. Jos nautit jatkuvasti kivun emotionaalisesta huumeesta ajattelemalla sitä tai puhumalla siitä (pitämällä siitä kiinni), sinusta tulee tuon huumeen orja. Ja juuri näin on tapahtunut.

Jos olet yksin ja istut tuolissasi hiljaa silmät suljettuina kolmen minuutin ajan, alat ajatella menneisyyttä. Ei aikaakaan, kun ajatuksesi kääntyvät johonkin ongelmaan tai emotionaaliseen kipuun, joka vaikuttaa joko elämässäsi tai muistoissasi.
Kokeile asiaa nyt. Laske kirja alas, sulje silmäsi ja ole hiljaa muutamia minuutteja. Palaa sitten takaisin.



                                                         *



"En tiedosta pitäväni kiinni mistään kivusta. Itse asiassa olen varsin vapaa ja huoleton.
Voisit sanoa näin. Se, joka puhuu, on mielesi tietoinen etuosa - puhuen tästä hetkestä, nykyisyydestä . Mutta kipu, persoonallisuutesi maaperä, sijaitsee menneisyydessä, omassa alitajunnassasi, puhujan alapuolella.
Minä väitän, että emotionaalinen kipu on varastoitunut vatsaan, missä sijaitsee myös se psyykkis - henkinen liekki, jonka tarkoitus on kuluttaa tuo kipu pois. Joku voisi huomauttaa, että kukaan lääkäri ei ole koskaan löytänyt tätä perustavaa kipua eikä nähnyt merkkiäkään kyseisestä liekistä. Vatsa on tietenkin se, mitä näemme aistiemme kautta, tajuntamme kautta. Mainitsen sen  vain eräänlaisena viitteenä suunnasta. Todellisuudessa se kipu, joka aiheuttaa masennuksesi, synkät mielialasi, vihaisuutesi ja muun vastaavan, on alitajunnassasi. Se on katseeltasi täydellisesti piilossa, mutta se ei ole piilossa kokemukseltasi. Kun joskus kuulit, että rakastettusi oli pettänyt sinut, että rakastamasi ihminen on kuollut, tai että jokin kallisarvoinen esineesi oli varastettu, missä tunsit sen? Et tuntenut sitä sellaisessa paikassa, jonka lääkäri voisi löytää. Tunsit sen alitajunnassasi, tuossa syvässä , kätketyssä ja emotionaalisessa osassa itseäsi. Alitajunnassasi on kaksi paikkaa. Toinen on paikka, jonne kivun muodostama psyykkinen pallo on majoittunut, ja sieltä kohoaa sinun epärehellinen ja pelokas persoonallisuutesi. Toinen on paikka, jossa henkinen liekki palaa. Näiden molempien päällä sijaitsee eteenpäin suuntautunut tajuntasi, tietoinen mielesi.

Jokainen meistä rakastaa olla kosketuksissa tuohon liekkiin. Kun me kosketamme sitä, me tunnemme tai tiedostamme riemun, helppouden, keveyden, optimismin, suloisuuden ja rakkauden. Ja tietoinen mielemme heijastaa nämä tunteet kehoomme hymyilevinä kasvoina, keveinä askelina, äänen ja tekemisen harmoniana tai melodiana. Muut ihmiset nauttivat tällaisen ihmisen läheisyydestä. Mies tai nainen kokee itsekin tyytyväisyyttä tai täyttymystä. Mutta kun mielemme etuosa on kytkeytynyt kivun muodostamaan palloon, emotionaalisen menneisyyden maaperään, keho ja mieli reagoivat täysin päinvastaisesti.


KIrja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

MAAILMA ON MAAN PERSOONALLISUUS

Tulen näyttämään sinulle sekä aidon luonteesi - sen luonteen, joka sinulla oli syntyessäsi - että valheellisen luonteesi, persoonallisuutesi maaperän, onnettomuutesi lähteen. Näet uudessa valossa, miten luonnon nerokkuus toimii; miten eristit itsesi tuosta luonnollisesta nerokkuudesta; ja kuinka voit jälleen palata elämään sopusoinnussa sen kanssa. Selitän, kuinka persoonallisuus kehittyy, mistä se tosiasiassa tulee, niin että voit ymmärtää, mitä se on.

Tulet vähitellen tajuamaan, että persoonallisuus ´ei ole minä'. Tulen kuvaamaan, mitä on 'minä', todellinen minä, olento persoonallisuuden naamion ja kaavun takana. Tulet laskeutumaan omaan alitajuntaasi, missä totuus asiasta piilee. Tulet huomaamaan, että oma auktoriteettisi kasvaa. Tulet ottamaan enemmän vastuuta elämästäsi, niin, että selvität lopullisesti sotkuiset suhteesi ja oikaiset ne tilanteet, jotka persoonallisuutesi on sinulle jättänyt.

                                                      *

Sinä et syntynyt persoonallisuutesi kanssa. Synnyit ei - minkään kanssa. Ja voit nähdä sen katsoessasi vastasyntynyttä vauvaa. Vauva on rakkauden ruumillistuma. Se on juuri tullut ulos mysteeriosta, siitä melkein ajattomasta paikasta, joka kohtu on. Siinä se on - kaunis pieni olento, sen rakastettavat liikkeet ja sen suloinen, raikas olemus. Ihmiset rakastavat nuuhkia vauvoja. He nostavat ne syliinsä ja upottavat nenänsä niihin, eikä tuoksu ole taatusti pelkkää talkin tuoksua. Vauvassa on tuoksu, joka ei kuulu viiden aistimme piiriin. Se on viattomuuden psyykkinen tuoksu. Ja samalla viattomuus on edelleen myös sinussa.

Siitä huolimatta vauvasta puuttuu jotain. Kaikesta kauneudestaan ja ihmeellisyydestään huolimatta se ei kykene tulemaan toimeen maailmassa. Jonkun täytyy ajatella sen puolesta ja suojella sitä. Vauvalta puuttuu kokemus elämisestä. Kutsumme kokemuksen keräämistä kasvamiseksi tai vanhenemiseksi. Juuri sitä sinä olet tehnyt tähän asti. Alunperin vauvana kehollistunut  rakkaus on yhä sinussa, mutta sinun kehollesi on tapahtunut jotakin. Se on kokenut elämistä.
Kerättyäsi kaikkien näiden vuosien kokemuksen, voitko sanoa, että olet yhä taakaton kuin vastasyntynyt? Oletko viaton? Voitko sanoa, että olet nyt sama viattomuus, joka olit alunperin? Jos et, miksi et?

Kysyn tätä kysymystä sinulta lukijalta, olennolta, joka oli kerran vauva, ja joka on nyt aikuinen. Kysymys on sinusta. Puhun sinun kokemuksestasi, ja se, mikä on totta sinun kokemuksesi kautta,on totuus. Joten mikä on totuus sinun kokemuksesi valossa?

On kaksi tapaa vastata: sisältäpäin tai ulkoapäin. Ulkopäin, katsomalla paineitasi, huoliasi ja ongelmiasi, voisit sanoa:"Ei. Minua painavat monet asiat, jotka tiedän ja muistan, syyllisyyteni, epäilykseni, pelkoni. Olen vapaa joskus, mutta tiedän, että heti kun muistan, että en ole viaton, alan ahdistua ja huolehtia. "Mutta syvimpinä hiljaisina hetkinäsi voisit sanoa: "Kyllä. Minä olen viaton. "Ja se on totuus. Sillä sisälläsi sinä olet aina se suloinen ja viaton lapsi, joka olit, kaikista ikävuosistasi huolimatta. Suloisuus ja viattomuus ovat sinun luontosi.
Mutta ja suloisuudella ja viattomuudella, kuten vauvalla, ei ole tilaa tässä maailmassa ilman suojelua. Niitä poljetaan maahan, manipuloidaan, riistetään, väärinkäytetään ja pahoinpidellään. Kuinka voin olla suloinen ja viaton, kuten vauva, tällaisessa maailmassa? Tietenkään et voi. Täällä ulkona et voi olla olla, mitä olet sisälläsi. Siltä se näyttää. Mutta luonto, Luontoäiti, tarjoaa ratkaisun, luonnollisesti. Ja ratkaisu on kokemus.

Eläminen tarkoittaa kokemuksen keräämistä. Et voi elää ilman, että opit kantapään kautta. Jos polullasi on lasinsirpaleita, sinun on parempi olla kävelemättä sitä paljain jaloin. Samalla tavoin ihana luontomme tulee suojatuksi kokemuksemme tuoman terveen järjen kautta. Mutta me näytämme unohtaneen tämän. Omassa tunne - elämässämme me jätämme huomiotta kalliilla hinnalla keräämämme kokemuksen. Kerta toisensa jälkeen me lähestymme ja syleilemme sitä, mikä satuttaa ja silpoo meitä. Me siedämme seurassamme manipuloivia, emotionaalisia ja vihaisia ihmisiä - ihmisiä, jotka loukkaavat meitä. Annamme periksi heidän ja omien persoonallisuuksiemme itsekkäille vaatimuksille. Annamme toisten ihmisten persoonallisuuksien käyttää meitä hyväkseen, aivan kuten me käytämme heitä hyväksemme. Hullussa ja kieroutuneessa vaihtokaupassa me sovimme, että saamme riistää toinen toisiamme, ja että jokainen meistä saa kärsiä vuorollaan.

Haluatko todella elää vihaisen, emotionaalisesti vaativan tai välinpitämättömän kumppanin kanssa? Tietenkään et. Sinun viattomuutesi ei voi olla tekemisissä sellaisen tuhoavan rakkauden kanssa (jos voit edes kutsua sitä 'rakkaudeksi'). Mutta sinä et eläkään viattomuutesi ja puhtaan kokemuksesi, synnynnäisen rakkautesi ja kehittämäsi terveen järjen kautta. Persoonallisuutesi on tullut väliin. Ja nyt et enää ole varma, mikä on mitäkin tunne - rakkauselämässäsi - mikä on tervettä järkeä ja mikä on ilonpilaajaa.

Kirja: Vain Pelko Kuolee/ Barry Long

PERSOONALLISUUS ON EPÄREHELLISYYDEN KASVOT

Tunnistatko mitään näistä oireista itsessäsi?
Silloin olet valmis alkamaan persoonallisuutesi riisumisen. Sanon riisumisen, koska persoonallisuus on kuin kaapu, johon olet pukeutunut. Olet kietonut persoonallisuuden kaavun ympärillesi puolustautuaksesi maailman ilkeydeltä ja ihmisten loukkaavuudelta.

Olet tehnyt persoonallisuudesta oman suojelijasi. Olet luovuttanut sille paljon omasta vallasta. Siksi persoonallisuus hyppää puolustamaan sinua heti, kun tunnet itsesi loukatuksi, uhatuksi tai arvostelluksi. Se hyökkää puolestasi terävin ja kovin sanoin. Joskus hätkähdät sen väkivaltaisuutta ja tunteettomuutta. Mutta toisaalta se on sinun taistelijasi, sinun puolustajasi. Niinpä sinä sopeudut nöyrästi sen usein kauhistuttavaan käytökseen ja puolustelet sitä itsellesi. Saadessaan täyden vallan ovela suojelijasi muuttuu täydelliseksi diktaattoriksi. Ja sinä alat epätoivoisesti kaivata omaa vapauttasi.

Totuus on, ettei sinulla ole tarvetta tähän suojeluun. Persoonallisuus on kuin koulukiusaaja, jonka jengiin liityit joskus ollaksesi turvassa. Kasvettuasi aikuiseksi hän palaa luoksesi ja vakuuttaa sinulle, että tarvitset häntä yhä. Hän kykenee tekemään sen, koska tietämättäsi kannat yhä sisälläsi kaikkia eilisen kipuja - vanhoja pelkoja lapsuudestasi, nuoruudestasi ja aikuisijältäsi. Kiusaaja, joka tuntee pelkosi, ei jätä sinua rauhaan. Ja sinua kauhistuttaa menettää hänen suojelunsa.

Tästä huolimatta persoonallisuudella on oma paikkansa ja tehtävänsä. Se on kurja isäntä mutta hyvä palvelija. Palvelija ei vain saa enää hallita elämääsi. Se on pilannut sitä tarpeeksi kauan.

Kaikki se, minkä havaitset olevan väärin maailmassa, on seurausta jonkun persoonallisuudesta. Itse asiassa persoonallisuuden tietämättömyys on rakentanut maailman. Tästä syystä maailma on niin julma, riistävä ja epärehellinen paikka verrattuna maan ja luonnon kauneuteen ja täydellisyyteen. Aivan kuten persoonallisuus elää sinusta ja kuluttaa sinun voimavarojasi, myös maailma on kuluttamassa loppuun maan voimavaroja.

Kirja: Vain Pelko Kuolee/Barry Long

OLENTO NAAMION TAKANA

KAUAN, KAUAN SITTEN, kun ihmisolennot eivät olleet yhtä kiintyneitä fyysiseen kehoonsa kuin he ovat tänä päivänä, eli mies (vai oliko hän nainen?), joka loi itselleen ihmeellisen naamion - naamion, joka saattoi vaihtua moniksi erilaisiksi kasvoiksi.

Miehellä oli tapana viihdyttää itseään pukemalla naamio päälleen, lähestymällä äkillisesti ihmisiä ja katselemalla heidän reaktioitaan. Joskus naamio nauroi, joskus se itki, joskus se irvisteli tai murjotti. Hänen uhrinsa säikähtivät aina nähdessään nuo merkilliset, luonnottomat ja tuntemattomat kasvot - silloinkin, kun kasvot hymyilivät. Mutta mies ei piitannut siitä, nauroivatko vai itkivätkö kasvot. Häntä kiinnosti vain se kiihtymys, jonka ihmisten reaktiot saivat aikaan. Hän tiesi, että hän itse oli naamionsa takana. Hän tiesi olevansa pilailija - ja että toiset olivat pilan kohteita.

Aluksi mies pistäytyi ulkona naamio päällään muutaman kerran päivässä. Myöhemmin, kun hän tottui jännitykseen ja halusi sitä lisää, hän alkoi jättää naamion päälleen koko päiväksi. Lopulta hän ei nähnyt enää tarvetta riisua sitä lainkaan - ja nukkui yönsä naamio päällään.


Vuosikaudet mies vaelteli ympäri maata nauttien omasta itsestään naamionsa takana. Sitten eräänä päivänä hän heräsi tunteeseen, jota ei ollut tuntenut koskaan aikaisemmin - hän tunsi itsensä yksinäiseksi ja eristyneeksi; häneltä puuttui jotain.

Huolestuneena hän nousi ylös ja astui ulos - suoraan kauniin naisen eteen. Ja siinä paikassa mies rakastui naiseen. Mutta nainen kirkui ja juoksi pois, pelottavien ja tuntemattomien kasvojen säikäyttämänä.
"Pysähdy, se en ole minä!" mies huusi, tarrautuen naamioon repiäkseen sen pois. Se oli tarttunut hänen lihaansa. Se oli muuttunut hänen kasvoikseen.

Tämä mies, ihmeellisen naamionsa ansiosta, oli ensimmäinen henkilö, joka astui tähän onnettomaan maailmaan.

Aikaa kului. Vaikka mies yritti epätoivoisesti kertoa kaikille, millaisen tuhon hän oli aiheuttanut itselleen, kukaan ei uskonut häntä. Kukaan ei ollut edes kiinnostunut kuuntelemaan, sillä he kaikki olivat matkineet häntä. Jokainen heistä oli laittanut päälleen oman naamionsa - saadakseen kokea saman jännityksen siitä, että he näyttelivät jotain sellaista, mitä he eivät olleet. Hekin kaikki olivat muuttuneet naamioiksi.

Mutta nyt oli tapahtunut jotain vieläkin pahempaa. He eivät olleet unohtaneet ainoastaan sitä, että oli kysymys pilasta, he olivat myös unohtaneet taidon elää iloisesti, olentona naamion takana.

Se, kuinka mies lopulta päätti naamiaiset ja palasi omaksi iloiseksi olennokseen, on tarinan huipentuma, sillä kaikilla taruilla tulee olla onnellinen loppu. Kuitenkin vain silloin, kun sinä lukija, olet iloinen ja vapaa onnettomuudesta nyt (mikä on joka hetki) , saa tarina todella loppunsa. Sillä juuri sinä olet tuo mies tai nainen naamion sisällä.

Naamio, jota kannat, on sinun persoonallisuutesi. Katso kylpyhuoneen peiliin - siinä se on. Seuraa ilmeitä, joita otat kasvoillesi. Joskus ne ovat hyväksyviä, usein paheksuvia. Et voi uskoa, että se olet todella sinä. Niinpä katsot jokaiseen peiliin, jonka ohitat, jopa kauppojen ikkunoihin, vakuuttuaksesi ja varmistaaksesi, että se olet sinä.

Joskus sinut valtaa jopa kummallinen,järjetön tunne, että haluaisit riisua naamiosi, eikö totta? Se ei ole mitenkään epätavallista. Ihmiset eivät vain halua puhua sellaisesta, sillä se kuulostaa typerältä. Mutta se ei olekaan niin typerää - eihän? - kun alat olla rehellinen.

Suurin taakka, jota kannat elämässäsi, on oma persoonallisuutesi - teeskentelemisen taakka. Sen ylläpitäminen raskauttaa sinut ja imee sinusta elämän.

Syytät niin monia asioita tästä raskauden ja elämän puuttumisen tunteesta. Syytät työtäsi, ihmissuhteitasi, ruokavaliotasi, ongelmiasi. Ja kuitenkin juuri persoonallisuutesi on eristänyt sinut omasta luonnollisesta ilostasi ja eloisuudestasi.

Persoonallisuus tekee sinusta huolestuneen ja emotionaalisen. Se on syynä mielialoihisi ja epävarmuuteesi, masennuksiisi ja kurjiin kausiisi. Se hämmentää mielesi. Se pelkää tulevaisuutta ja kokee syyllisyyttä tai katumusta menneisyyden suhteen. Se muuttuu välinpitämättömäksi, ikävystyneeksi ja rauhattomaksi tässä hetkessä. Se on odottamaton varjo, joka hiipii sinun ja kumppanisi välille. Se on viekkaus ja oveluus, joka näkyy silmissä. Se elää kaikenlaisista kiihokkeista, hyvästä ja pahasta, masennuksesta ja jännityksestä.

Ja se pelkää yli kaiken tulevansa nähdyksi - paljastetuksi sinä huijarina ja asioiden pilaajana, joka se on.



Kirja: Vain Pelko Kuolee/ Barry Long