TOTUUS ELÄMÄSTÄ MAAN PÄÄLLÄ

AION KERTOA SINULLE totuuden elämästä maan päällä. Mutta sinä et tule pitämään siitä.

Et pidä siitä, koska tunnet tämän totuuden jo entuudestaan, ja olet päättänyt unohtaa sen. Olet vakaasti päättänyt, että sinua ei saa muistuttaa tästä totuudesta. Siksi tulet keksimään erilaisia tekosyitä, jotta sinun ei tarvitsisi kuulla sitä, ja jotta voisit välttää sitä, ja jotta voisit edelleenkin unohtaa sen.
Tässä se on.

SINULLA EI OLE OIKEUTTA OLLA ONNETON - EI MILLOINKAAN.

Mutta sinä ajattelet, että sinulla on siihen oikeus. Niinpä tietämättömyydessäsi elät intiimissä ja vapaaehtoisessa suhteessa oman onnettomuutesi kanssa - olet tehnyt siitä elämänkumppanin. Millä hetkellä hyvänsä saatat olla masentunut, nyreä, huolestunut, suuttunut, turhautunut, levoton tai pahantuulinen. Kukaan ei voi luottaa siihen, että olisit pitkään ilman onnettomuuttasi. Se on sinulle läheisempi ja rakkaampi kuin yksikään mies, nainen tai lapsi elämässäsi. Siksi se tunkeutuu säännöllisesti sinun ja muiden ihmisten väliin, ajaen rakkaimmatkin suhteesi epäsopuun ja riitaan. Itsepintaisesti haluat kuitenkin elää elämääsi harmistuneiden ja pisteliäiden mielialojesi kautta ja pakottaa myös läheisesi alistumaan niihin, kunnes sinulle jälleen sopii olla mukava ja miellyttävä... aina seuraavaan kertaan saakka.

Tilanteen kauheus on siinä, että uskot tällaisen elämäntavan olevan luonnollista elämää maan päällä. Siksi sinä siedät ja puolustelet surkeita ja onnettomia mielialojasi. Ja omalla esimerkilläsi tartutat myös lapsiisi tämän kauhean ja luonnottoman sairauden. Samanaikaisesti kuitenkin kuvittelet, että olet rakastettava, tai että ansaitsisit osaksesi enemmän rakkautta. Olet vastuuton. Häpäiset elämää maan päällä. Sillä sinä rakastat omaa onnettomuuttasi, et elämää.

Epäiletkö asiaa? Testatkaamme siis rehellisyyttäsi.
Seuraavan kerran, kun olet alakuloinen, ärtynyt, huolestunut, nyreä, kärsimätön tai masentunut, luovutko siitä välittömästi, nyt, ja palaat takaisin elämään? Vai pidätkö kynsin hampain kiinni tästä inhottavuudesta, omasta onnettomuudestasi? Puolustatko sitä? Ryhdytkö hampaat irvessä puolustamaan oikeuttasi olla onneton? Taisteletko sen puolesta? Oletko kenties juuri nyt halukas tekemään niin? Kaikkea sellaista, mihin tarraudut tällaisella uskolla ja antaumuksella, sinä aivan ilmeisesti rakastat.

Olet mukavuussyistä päättänyt unohtaa, että onnettomuutesi kuuluu ainoastaan sinulle itsellesi. Sinä yksin olet vastuussa siitä. Se on sinun henkilökohtainen panoksesi maan päällä vallitsevaan onnettomuuteen. Se voi vaikuttaa sinussa vain niin kauan kuin olet kyllin itsekäs, epäkypsä ja epäherkkä sietääksesi sitä. Kukaan muu ei voi vapautua siitä sinun puolestasi. Kukaan muu ei halua sinun olevan onneton, vaan sinä itse haluat sitä.

Miksi siis olet epärehellinen itsellesi?
Miksi ollessasi onneton teeskentelet ja valitat, että et haluaisi olla onneton? Ja kuitenkin pidät itse siitä jatkuvasti kiinni?



Salli minun nyt palauttaa mieleesi myös loppuosa totuudesta elämästä maan päällä.

SINULLA EI OLE OIKEUTTA OLLA ONNETON, EI KOSKAAN
- SILLÄ ELÄMÄ ON HYVÄÄ.


Ja elämä on aina hyvää nyt. Jos joku painaisi tyynyn kasvoillesi juuri nyt - tai koska tahansa, kun olet onneton - ymmärtäisit asian välittömästi. Jos sinulle kerrotaan, että sinulla on syöpä ja vain kuukausi elinaikaa jäljellä, tulisit havaitsemaan, kuinka jokainen ongelmasi, jokainen surkea onnettomuuden pisara, joka elämässäsi nyt on, katoaisi ihmeellisellä tavalla. Oivaltaisit välittömästi, että elämä on hyvää. Ja se on hyvää nyt, tänä hetkenä ja jokaisena hetkenä.

Tulet toteamaan, että elämä ei ole eilisessä eikä huomisessa. Et löydä elämää siitä menneen ja tulevan  onnettomasta unelmamaailmasta, jossa luot ja haudot omaa alakuloisuuttasi ja mielipahaasi. Kuoletpa minä päivänä hyvänsä - ja tuo päivä on lähempänä kuin luulet - sinun ainoa toiveesi tulee olemaan, että olisit oivaltanut elämän totuuden. Onko sinun pakko kohdata kuolema, jotta tietäisit, että elämä on hyvää?


KIrja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

JA TÄSSÄ TULEE ÄLYKKYYSTESTI

Kysy itseltäsi tämä kysymys: tahdonko olla tai elää sellaisen ihmisen kanssa, tai rakastaa sellaista ihmistä, joka on koskaan pahantuulinen, vihainen, levoton, synkkä, kaunainen tai masentunut?

Jos vastaus on 'ei', seuraava kysymys kuuluu: Miksi sitten uskon, että kukaan haluaisi elää minun kanssani niin kauan kuin minulla on näitä emootioita?

                                                      *


Kun alat riisua persoonallisuuttasi ja olla enenevässä määrin yhtä elämän kanssa, alat tuntea tiettyä hajoamista itsessäsi. Tunnet ajoittain, ettet ole 'mitään', ja että olet menettämässä identiteettisi. Tiedä, että olet menettämässä persoonallisuuttasi, et identiteettiäsi. Mikään siitä, mitä sinä olet, tai mitä sinulla on, ei tule katoamaan. Se, mikä katoaa, on vain kiintymys, samaistuminen niihin asioihin, joita persoonallisuus kutsuu 'minuksi' ja 'minun asioikseni'. Ja niihin sisältyvät sinun läheisimmät ja kalleimmat käsityksesi siitä, mitä elämä ja rakkaus ovat.

Sillä lopulta minä tajuan, että mikään ei ole 'minun', ei edes oma kehoni.

Minä olen kaiken sen takana - olen olento kylpyhuoneen peilissä näkyvän naamion takana.

Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long 

*RYHDY KAMPPAILUUN TOTUNNAISTA JUTUSTELUA VASTAAN.

Muista, että persoonallisuus on riippuvainen tiedostamattomista tavoista. Lopeta keskustelutapa, jossa käytät sellaisia ilmaisuja kuten 'rakkaani', 'kultaseni' ja 'armaani' puhutellessasi kumppaniasi, ystäviäsi tai satunnaisia tuttavuuksiasi. Jos puhuttelet jotakin henkilöä nimellä, käytä henkilön oikeaa nimeä.

Rikottuasi tämän tavan tulet huomaamaan, että rakastavat ilmaisut syntyvät luonnostaan ja oikeissa yhteyksissä. Mutta ensi alkuun, jotta voisit rikkoa tavan ja muuttaa tilanteen tietoiseksi, älä käytä näitä sanontoja.

Älä lepyttele kumppaniasi silkkisin sanoin ja teoin, kun tiedät, että olet aikeissa olla epärehellinen, tai kun olet tehnyt jotain, josta hän ei pidä. Sen sijaan sano: "Aion lepytellä sinua, koska en halua sinun reagoivan siihen, mitä olen tehnyt tai tulen pian tekemään." Sitten kerro hänelle suoraan, mitä olet tehnyt tai mitä aiot tehdä; tai sitten sinä yksikertaisesti teet sen, ja kestät hänen paheksuntansa voiman. Ainakin olet rehellinen, ja sellainen rehellisyys saa naamiosi löystymään.

Älä sano: "Tarkoitan, että .." tai "Tiedäthän sinä?", älä käytä mitään vastaavia täytelauseita. Kaikki ne ovat länsimaisen persoonallisuuden tiedostamattomia muotisanoja, joiden käytöstä on tullut maailmanlaajuinen tapa.

Äläkä sano: "Ollakseni rehellinen...", koska se viittaa siihen, että olet juuri aikeissa olla epärehellinen. Tai siihen, että olet normaalisti valehtelija. Tällaisilla fraaseilla ei ole mitään aitoa merkitystä, ja ne ovat todellisuudessa naamion puhetta.



Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

*EI ENÄÄ VALITTAMISTA EIKÄ SYYTTELYÄ.

Valittaminen elämästäsi ja muiden ihmisten syyttäminen omista vaikeuksistasi ovat suurimpia energiasi vuotokohtia. Jos kuulet itsesi tekevän niin , lopeta.

Totuus on, että sinä olet vastuussa omasta elämästäsi. Jos sinä et olisi vastuussa, silloin elämäsi ei olisi sinun elämäsi, eikä siinä ole mitään mieltä. Vastaavasti, jos syytät jotain muuta siitä, mitä sinulle tapahtuu, luovutat omaa vastuutasi antamalla sitä toisille.

Olla vastuullinen tarkoittaa sitä, että olet vastuussa kaikesta siitä, mitä tapahtuu sinulle; tapahtumista, jotka avautuvat sinun elämänäsi. On totta, että sinun täytyy kohdata jatkuvia vaikeuksia. Voi näyttää siltä, että ne aiheutuvat jostain ulkopuolisista tekijöistä. Mutta sinun tulee silti tehdä parhaasi selvittääksesi ne. Sellaista elämä on.

Sinähän et valita, kun saat ylennyksen työssäsi? Et syytä esimiestäsi siitä. Tunnet, että olet ollut ylennyksesi arvoinen; tunnet, että sinun on täytynyt ansaita se. Toisin sanoen hyväksyt, että vastuu on sinun. Kuinka voit siis luistaa vastuusta kaikkien ei - niin - hyvien asioiden osalta, jotka tapahtuvat sinulle?

Jälleen on kysymys persoonan kaksinaamaisuudesta, sen epärehellisyydestä. Se esittää  elämän olevan jotakin, mitä se ei ole. Ja se pääsee valheestaan kuin koira veräjästä niin kauan kuin sinä jatkat syyttelyä ja valittamista.


Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

*LUOVU EPÄREHELLISYYDESTÄSI

Lakkaa olemasta epärehellinen itsellesi ja elämällesi. Aina kun olet vihainen, kannat kaunaa tai olet masentunut, se tarkoittaa sitä, että et ole rehellinen; et kohtaa elämää sellaisena kuin se on.

Vihaisuus nousee siitä, että et saa omaa tahtoasi lävitse. Sen sijaan, että olisit vihainen, sinun tulisi tutkia, mitä voit tehdä käytännössä päästäksesi esteen ohitse.

Ellei mitään käytännöllistä ole tehtävissä, sinun toiveesi on tällä juuri tällä hetkellä epäkäytännöllinen. Ollaksesi rehellinen sinun tulee kohdata tämä tosiasia ja päästää irti halustasi.

Muista, että persoonallisuutesi naamio on itse epärehellisyys. Se salaa sinulta sen tosiasian, että mikäli olet kokenut tänään jonkin todella jännittävän kokemuksen, tulet luultavasti käymään läpi masennuksen muutaman päivän kuluessa.

  Persoonallisuus saa tyydytyksensä kummastakin asiasta, mutta sinä saat maksaa niistä.

Kirja: Vain Pelko Kuolee/ Barry Long

OLENTO NAAMION TAKANA

KAUAN, KAUAN SITTEN, kun ihmisolennot eivät olleet yhtä kiintyneitä fyysiseen kehoonsa kuin he ovat tänä päivänä, eli mies (vai oliko hän nainen?), joka loi itselleen ihmeellisen naamion - naamion, joka saattoi vaihtua moniksi erilaisiksi kasvoiksi.

Miehellä oli tapana viihdyttää itseään pukemalla naamio päälleen, lähestymällä äkillisesti ihmisiä ja katselemalla heidän reaktioitaan. Joskus naamio nauroi, joskus se itki, joskus se irvisteli tai murjotti. Hänen uhrinsa säikähtivät aina nähdessään nuo merkilliset, luonnottomat ja tuntemattomat kasvot - silloinkin, kun kasvot hymyilivät. Mutta mies ei piitannut siitä, nauroivatko vai itkivätkö kasvot. Häntä kiinnosti vain se kiihtymys, jonka ihmisten reaktiot saivat aikaan. Hän tiesi, että hän itse oli naamionsa takana. Hän tiesi olevansa pilailija - ja että toiset olivat pilan kohteita.

Aluksi mies pistäytyi ulkona naamio päällään muutaman kerran päivässä. Myöhemmin, kun hän tottui jännitykseen ja halusi sitä lisää, hän alkoi jättää naamion päälleen koko päiväksi. Lopulta hän ei nähnyt enää tarvetta riisua sitä lainkaan - ja nukkui yönsä naamio päällään.


Vuosikaudet mies vaelteli ympäri maata nauttien omasta itsestään naamionsa takana. Sitten eräänä päivänä hän heräsi tunteeseen, jota ei ollut tuntenut koskaan aikaisemmin - hän tunsi itsensä yksinäiseksi ja eristyneeksi; häneltä puuttui jotain.

Huolestuneena hän nousi ylös ja astui ulos - suoraan kauniin naisen eteen. Ja siinä paikassa mies rakastui naiseen. Mutta nainen kirkui ja juoksi pois, pelottavien ja tuntemattomien kasvojen säikäyttämänä.
"Pysähdy, se en ole minä!" mies huusi, tarrautuen naamioon repiäkseen sen pois. Se oli tarttunut hänen lihaansa. Se oli muuttunut hänen kasvoikseen.

Tämä mies, ihmeellisen naamionsa ansiosta, oli ensimmäinen henkilö, joka astui tähän onnettomaan maailmaan.

Aikaa kului. Vaikka mies yritti epätoivoisesti kertoa kaikille, millaisen tuhon hän oli aiheuttanut itselleen, kukaan ei uskonut häntä. Kukaan ei ollut edes kiinnostunut kuuntelemaan, sillä he kaikki olivat matkineet häntä. Jokainen heistä oli laittanut päälleen oman naamionsa - saadakseen kokea saman jännityksen siitä, että he näyttelivät jotain sellaista, mitä he eivät olleet. Hekin kaikki olivat muuttuneet naamioiksi.

Mutta nyt oli tapahtunut jotain vieläkin pahempaa. He eivät olleet unohtaneet ainoastaan sitä, että oli kysymys pilasta, he olivat myös unohtaneet taidon elää iloisesti, olentona naamion takana.

Se, kuinka mies lopulta päätti naamiaiset ja palasi omaksi iloiseksi olennokseen, on tarinan huipentuma, sillä kaikilla taruilla tulee olla onnellinen loppu. Kuitenkin vain silloin, kun sinä lukija, olet iloinen ja vapaa onnettomuudesta nyt (mikä on joka hetki) , saa tarina todella loppunsa. Sillä juuri sinä olet tuo mies tai nainen naamion sisällä.

Naamio, jota kannat, on sinun persoonallisuutesi. Katso kylpyhuoneen peiliin - siinä se on. Seuraa ilmeitä, joita otat kasvoillesi. Joskus ne ovat hyväksyviä, usein paheksuvia. Et voi uskoa, että se olet todella sinä. Niinpä katsot jokaiseen peiliin, jonka ohitat, jopa kauppojen ikkunoihin, vakuuttuaksesi ja varmistaaksesi, että se olet sinä.

Joskus sinut valtaa jopa kummallinen,järjetön tunne, että haluaisit riisua naamiosi, eikö totta? Se ei ole mitenkään epätavallista. Ihmiset eivät vain halua puhua sellaisesta, sillä se kuulostaa typerältä. Mutta se ei olekaan niin typerää - eihän? - kun alat olla rehellinen.

Suurin taakka, jota kannat elämässäsi, on oma persoonallisuutesi - teeskentelemisen taakka. Sen ylläpitäminen raskauttaa sinut ja imee sinusta elämän.

Syytät niin monia asioita tästä raskauden ja elämän puuttumisen tunteesta. Syytät työtäsi, ihmissuhteitasi, ruokavaliotasi, ongelmiasi. Ja kuitenkin juuri persoonallisuutesi on eristänyt sinut omasta luonnollisesta ilostasi ja eloisuudestasi.

Persoonallisuus tekee sinusta huolestuneen ja emotionaalisen. Se on syynä mielialoihisi ja epävarmuuteesi, masennuksiisi ja kurjiin kausiisi. Se hämmentää mielesi. Se pelkää tulevaisuutta ja kokee syyllisyyttä tai katumusta menneisyyden suhteen. Se muuttuu välinpitämättömäksi, ikävystyneeksi ja rauhattomaksi tässä hetkessä. Se on odottamaton varjo, joka hiipii sinun ja kumppanisi välille. Se on viekkaus ja oveluus, joka näkyy silmissä. Se elää kaikenlaisista kiihokkeista, hyvästä ja pahasta, masennuksesta ja jännityksestä.

Ja se pelkää yli kaiken tulevansa nähdyksi - paljastetuksi sinä huijarina ja asioiden pilaajana, joka se on.



Kirja: Vain Pelko Kuolee/ Barry Long

MitenTotuusVapauttaaMeidät

Totuus vapauttaa meidät paljastamalla kaikki harhakuvat, joita olemme käyttäneet ja joiden mukaan eläneet, jotta voimme luoda oman totuutemme ja asettaa uudet energiarajat ja aikomukset elämällemme. 

Sana "tosi" merkitsee "faktoihin perustuvaa", joten luodaksemme oman totuutemme, tarvitsemme joitain faktoja, joiden ympärillemme rakennamme totuutemme. Nämä faktat liittyvät itsearvostukseen, tiedostamiseen, rakkauteen ja hyväksyntään. Kun meillä on ne paikallaan, totuutemme seuraa vaivattomasti. Törmäämme vaikeuksiin, silloin kun joku on eri mieltä totuutemme kanssa. Tekeekö tämä siitä epätoden? Kenties heille, muttei meille. Totuutemme ei ole totta vain, silloin kun kaikki ovat samaa mieltä siitä – se on totta, silloin kun me uskomme siihen, ja vain tämä meidän täytyy tietää.

Minkä uskomme todeksi? Kaiken mikä resonoi totuutemme kanssa ja tämä on osa sitä totuusperustaamme, kuka olemme, mitä uskomme, mitä ansaitsemme ja mikä on arvomme, johon sisältyy itsearvostus ja itserakkaus. Sitten yhdistymme helposti niihin ihmisiin ja tilanteisiin, jotka ovat samaa mieltä totuutemme kanssa. Tämä merkitsee, että luultavasti suljemme pois joitain ihmisiä elämästämme, mutta sisällytämme siihen myös monia. Meidän on hyväksyttävä toisten totuus heidän totuudekseen sekä se, ettemme ole samaa mieltä heidän kanssaan tai etteivät he ole aina samaa mieltä kanssamme. Mikä on totta? Kaikki on totta jollekin, mutta kaikki ei ole totta kaikille.

Emme voi perustaa totuuttamme sille, kuka on samaa mieltä kanssamme, koska silloin muutamme totuuttamme aina sen perusteella, mitä toiset pitävät oikeana tai hyväksyttävänä itselleen. Kun alamme muuttaa totuuttamme, energiamme pirstoutuu ja menetämme energiaeheytemme. Emme ole enää maadoittunut, koska meillä ei ole totuutta eikä todellisuudellamme ole faktaperustaa. Oletko hyvä ihminen vain, jos kaikki muut ajattelevat niin ja ovat samaa mieltä kanssasi? Ja jos he eivät ole samaa mieltä, ajatteletko olevasi huono ihminen? Jos sallimme toisten asettaa oman totuusstandardimme sen perusteella, mikä on totta heille, menetämme totuusidentiteettimme, ja mitä sitten uskomme itsestämme? Meillä ei ole itseluottamusta, itsetietoisuutta ja henkilökohtaisia rajoja, jos emme omista omaa totuuttamme.

Mitä teemme niiden ihmisten kanssa, jotka haluavat meidän hyväksyvän oman totuutensa ja muuttavan omaa totuuttamme heijastamaan heidän totuuttaan? Meillä on kaksi vaihtoehtoa: olla samaa mieltä heidän kanssaan tai seistä vankasti omassa totuudessamme. Lakmuskoe on, miltä meistä tuntuu sisällämme.

Tuntuuko meistä tasapainoiselta, maadoittuneelta, varmalta ja tinkimättömältä itsemme suhteen?

Vai tuntuuko meistä levottomalta, epäilevältä, pelokkaalta ja epävarmalta?

Miten paljon haluamme jonkun pitävän meistä ja hyväksyvän meidät ja mitä teemme saadaksemme tuon hyväksynnän?

Miksi sillä on niin suuri merkitys meille?

Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, mutta vastaukset paljastavat polun itseluottavampaan, tyydyttävämpään ja iloisempaan totuuteen itsellämme. Muista, että "tosi" merkitsee "faktoihin perustuvaa" ja että luomme oman todellisuutemme ja oman totuutemme – oikeiden faktojen ollessa paikoillaan, meillä on työkalut, joita tarvitsemme ja jotka heijastavat sitä todellisuutta, jossa haluamme elää ja jonka tiedämme oikeaksi itsellemme. Näiden vastausten tietäminen vapauttaa meidät siitä itse-epäilystä, pelosta ja levottomuudesta, joka syntyy, kun luulemme, etteivät toiset pidä meistä tai totuudestamme, ja paljastaa tärkeän totuuden: sillä ei ole merkitystä. Meidän täytyy päättää, annammeko totuuspolkumme suunnasta tulla suosiokilpailun vai asetammeko vain omat totuussuuntaviivamme ja lähdemme siitä. Joka tapauksessa kaikki on totta eikä meidän tarvitse olla huolissamme siitä, uskooko kukaan meidän totuutemme – se riittää, että itse uskomme.