TEE SE NYT, JA OLET VAPAA.

Et kenties ole onneton juuri tällä hetkellä. Mutta tulet olemaan sitä huomenna tai ylihuomenna. Onnellinen tänään, onneton huomenna - sitä pidetään normaalina. Ja juuri se on onnettomuutta.
Sinä et voi olla onnellinen. Sen ajatteleminen tai toivominen on tietämättömyyttä, koska mikään, mihin pyrit tai saavutat, ei voi kestää - ja lopulta olet jälleen onneton. Voit ainoastaan olla vapaa onnettomuudesta. Vain se on kestävää.
Kun olet vapaa onnettomuudesta, mitä enää haluaisit?

ONNETTOMUUS ON TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ.

Tietämättömyys on kertymä kaikesta siitä emotionaalisesta kivusta ja tuskasta menneisyydessäsi, jonka mielelläsi unohdat itsessäsi, koska sinusta on liian tuskallista kohdata sitä. Miksi kohtaisit sen, kun voit paeta sitä? Ongelma on vain siinä, että kun pakenet tietämättömyyden tai oman emotionaalisen kipusi tähden, sinä pakenet elämää. Ja ennemmin tai myöhemmin alat tuntea itsesi kuolleeksi - eikö totta?

Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

MINÄ OLEN NAAMIAISTEN LOPPU

Nyt takaisin satuun ja sen onnelliseen loppuun. Kului monia, monia vuosia, mutta lopulta mies naamion takana väsyi kurjaan olemassaoloonsa ylä - ja alamäkineen.

Eräänä päivänä hän lepäsi metsässä, järven rannalla ja tuijotti veden läpinäkyvään hiljaisuuteen. Se muistutti häntä jostakin syvällä hänen sisällään. "Minä nautin tästä näkymästä', mies tuumasi, 'mutta onko tämä näkymä ilo? Vai olenko minä ilo?"

"Minä olen ilo!" hän huudahti ja hyppäsi seisomaan. "Minä olen elämän ilo kaiken näkemäni takana."

Hän lausui kiitoksensa. Eikä hän enää ikinä etsinyt elämäänsä jännitystä.
Sillä hän oli löytänyt iloisen elämisen salaisuuden.
Se salaisuus on ilo.
Mies katsoi ylös ja näki kauneuden ympärillään. Ja sitten hän tajusi totuuden, joka vapautti hänet.

Minä en ole sitä enkä tätä. Minä en ole mitään nähtyä enkä kuultua. Minä olen ilo. Minä olen elämän ilo. Minä olen elämän ilo kaiken tämän taustalla. Koko maailma on ihmeellinen naamioni, ja minä olen tyytyväinen sen takana.


                                                         *


Elämä on nauttimista varten; siitä tehdään tietoista nauttimalla siitä. Sillä ilo on tietoisuutta. Kun teet ilolla sen mitä teet, olet tietoinen. Kun iloitset tanssista, olet tietoinen tanssiessasi. Kun iloitset puutarhanhoidosta, olet tietoinen hoitaessasi puutarhaa. Kun iloitset työstäsi, olet tietoinen tehdessäsi työtäsi. Iloitse joka ainoasta elämäsi hetkestä, niin elät ilossa. niin yksinkertaista se on.

Ilo eli tietoisuus, on luonnollinen olotilasi. Se on aina olemassa. Se on kuin aurinko, joka paistaa jatkuvasti maan varjon yllä. Lakkaa elämästä omassa varjossasi, niin aurinko,ilo, alkaa loistaa välittömästi.

Ilon löytämiseksi ei voi tehdä mitään positiivista. Siihen johtaa vain negaation harjoittaminen, varjon riisuminen.

Ilossa eläminen on selkeyden iloa - ilman ongelmia. Koko elämäni on silloin olemisen iloa tai selkeyttä - olen ilon ja selkeyden olento. Se on läsnä sisälläsi nyt, valmiina odottamassa sen elämistä. Sinun ei tarvitse kamppailla sen vuoksi, etsiä sitä tai luoda sitä. Sinä olet se. Se on sinun; se on aito olemuksesi.




KIrja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

MitenTotuusVapauttaaMeidät

Totuus vapauttaa meidät paljastamalla kaikki harhakuvat, joita olemme käyttäneet ja joiden mukaan eläneet, jotta voimme luoda oman totuutemme ja asettaa uudet energiarajat ja aikomukset elämällemme. 

Sana "tosi" merkitsee "faktoihin perustuvaa", joten luodaksemme oman totuutemme, tarvitsemme joitain faktoja, joiden ympärillemme rakennamme totuutemme. Nämä faktat liittyvät itsearvostukseen, tiedostamiseen, rakkauteen ja hyväksyntään. Kun meillä on ne paikallaan, totuutemme seuraa vaivattomasti. Törmäämme vaikeuksiin, silloin kun joku on eri mieltä totuutemme kanssa. Tekeekö tämä siitä epätoden? Kenties heille, muttei meille. Totuutemme ei ole totta vain, silloin kun kaikki ovat samaa mieltä siitä – se on totta, silloin kun me uskomme siihen, ja vain tämä meidän täytyy tietää.

Minkä uskomme todeksi? Kaiken mikä resonoi totuutemme kanssa ja tämä on osa sitä totuusperustaamme, kuka olemme, mitä uskomme, mitä ansaitsemme ja mikä on arvomme, johon sisältyy itsearvostus ja itserakkaus. Sitten yhdistymme helposti niihin ihmisiin ja tilanteisiin, jotka ovat samaa mieltä totuutemme kanssa. Tämä merkitsee, että luultavasti suljemme pois joitain ihmisiä elämästämme, mutta sisällytämme siihen myös monia. Meidän on hyväksyttävä toisten totuus heidän totuudekseen sekä se, ettemme ole samaa mieltä heidän kanssaan tai etteivät he ole aina samaa mieltä kanssamme. Mikä on totta? Kaikki on totta jollekin, mutta kaikki ei ole totta kaikille.

Emme voi perustaa totuuttamme sille, kuka on samaa mieltä kanssamme, koska silloin muutamme totuuttamme aina sen perusteella, mitä toiset pitävät oikeana tai hyväksyttävänä itselleen. Kun alamme muuttaa totuuttamme, energiamme pirstoutuu ja menetämme energiaeheytemme. Emme ole enää maadoittunut, koska meillä ei ole totuutta eikä todellisuudellamme ole faktaperustaa. Oletko hyvä ihminen vain, jos kaikki muut ajattelevat niin ja ovat samaa mieltä kanssasi? Ja jos he eivät ole samaa mieltä, ajatteletko olevasi huono ihminen? Jos sallimme toisten asettaa oman totuusstandardimme sen perusteella, mikä on totta heille, menetämme totuusidentiteettimme, ja mitä sitten uskomme itsestämme? Meillä ei ole itseluottamusta, itsetietoisuutta ja henkilökohtaisia rajoja, jos emme omista omaa totuuttamme.

Mitä teemme niiden ihmisten kanssa, jotka haluavat meidän hyväksyvän oman totuutensa ja muuttavan omaa totuuttamme heijastamaan heidän totuuttaan? Meillä on kaksi vaihtoehtoa: olla samaa mieltä heidän kanssaan tai seistä vankasti omassa totuudessamme. Lakmuskoe on, miltä meistä tuntuu sisällämme.

Tuntuuko meistä tasapainoiselta, maadoittuneelta, varmalta ja tinkimättömältä itsemme suhteen?

Vai tuntuuko meistä levottomalta, epäilevältä, pelokkaalta ja epävarmalta?

Miten paljon haluamme jonkun pitävän meistä ja hyväksyvän meidät ja mitä teemme saadaksemme tuon hyväksynnän?

Miksi sillä on niin suuri merkitys meille?

Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, mutta vastaukset paljastavat polun itseluottavampaan, tyydyttävämpään ja iloisempaan totuuteen itsellämme. Muista, että "tosi" merkitsee "faktoihin perustuvaa" ja että luomme oman todellisuutemme ja oman totuutemme – oikeiden faktojen ollessa paikoillaan, meillä on työkalut, joita tarvitsemme ja jotka heijastavat sitä todellisuutta, jossa haluamme elää ja jonka tiedämme oikeaksi itsellemme. Näiden vastausten tietäminen vapauttaa meidät siitä itse-epäilystä, pelosta ja levottomuudesta, joka syntyy, kun luulemme, etteivät toiset pidä meistä tai totuudestamme, ja paljastaa tärkeän totuuden: sillä ei ole merkitystä. Meidän täytyy päättää, annammeko totuuspolkumme suunnasta tulla suosiokilpailun vai asetammeko vain omat totuussuuntaviivamme ja lähdemme siitä. Joka tapauksessa kaikki on totta eikä meidän tarvitse olla huolissamme siitä, uskooko kukaan meidän totuutemme – se riittää, että itse uskomme. 

SITOMISEN LAKI

Voit saada elämässä kaiken haluamasi, mutta jos itsetuntosi tai onnellisuutesi riippuu jonkin saamisesta, olet sidoksissa siihen. Kuka tai mikä tahansa, johon olet sidoksissa, voi käyttää sinua hyväkseen. Et ole enää vapaa. Olet kuin sätkynukke.

Maailmankaikkeus on varsinainen energiakeitos. Kaikki pyörii ja liikkuu. Samanlainen vetää samanlaista puoleensa. Jotkut energiat hylkivät toisiaan. Tanssi jatkuu atomienkin tasolla.

Tässä suuressa energiamaljassa on kuitenkin ihmisiä, jotka ovat sidoksissa toisiinsa. He vetävät toisiaan puoleensa pitkienkin välimatkojen päästä, elämästä toiseen. Sidos saattaa myös vangita heidät toisiinsa. He vetävät ja tyrkkivät toisiaan henkisesti, emotionaalisesti ja fyysisesti eivätkä usein tiedosta sitä, mikä vaikutus heillä on toisiinsa.

Sidos muodostuu sellaisten ihmisten välille, joilla on keskeneräisiä asioita. Joka kerran kun lähetät vihaisia, loukkaavia, kateellisia tai mustasukkaisia ajatuksia tai sanoja jollekulle, luot välillenne teitä yhdistävän säikeen. Satunnainen ajatus kyllä hajoaa ajan myötä, mutta jatkuva kielteisten ajatusten lähettäminen muodostaa pysyviä säikeitä ja sidoksia. Ne ovat olemassa niin kauan kunnes ne vapautetaan.

Sidokset vetävät elämästä toiseen sellaisia ihmisiä yhteen, joiden välillä on ratkaisemattomia kysymyksiä. Näin sieluilla on mahdollisuus tehdä asiat toisin. Voimme olla sidoksissa myös esineisiin. Kielteiset energiat, kuten ahneus, ylpeys, puute ja kateus voivat synnyttää vahvoja sidoksia ihmisten ja erilaisten muiden kohteiden, kuten talojen, autojen, työpaikkojen tai pankkitilien välille. Tämän takia puhumme rikkaiden vaaroista.

Sidoksia voi muodostua myös ihmisten ja aineettomien asioiden välille, esimerkkinä tästä vaikkapa rakkauden puute. Jos olet sidoksissa huomionkipeyteen, voi olla kuin sinulla olisi pallo jalassa henkisellä tasolla. Saatat olla sidoksissa myös rajoittaviin energioihin, kuten huonoon itsetuntoon tai etäisyyteen.

Mestari on vapaa sidoksista. Häntä eivät rajoita yhteiskunnallinen asema, talousasiat tai emotionaaliset tarpeet. Hän on vapaa ja valtavan voimakas.

Sinulla voi olla kaunis koti. Tietenkin Luoja haluaa, että asut kauniissa kodissa. Jos sinun kuitenkin on asuttava kauniissa kodissa statuksen tai turvallisuudentunteen vuoksi, joudut ansaan. Siteet yhdistävät sinut kotiisi ja olet tunnetasolla siihen sidoksissa, kunnes muutat asenteitasi. Mestarilla voi olla loistava koti, mutta jos hän menettää kotinsa, se ei vaikuta hänen itsetuntoonsa.

Sinulla voi olla ihana parisuhde. Maailmankaikkeuden alkulähde haluaa sinun olevan onnellisen rakastunut. Rakkauden tarve kuitenkin sitoo meidät kumppaniimme sillä seurauksella, että tunnetasolla meitä nyitään edestakaisin. Molemmin puolin riippuvuutta aiheuttavat ihmissuhteet sotkevat meidät siteiden vyyhtiin, ja silloin meidän on vaikeaa tarkastella ihmisuhdettamme ulkopuolelta tai katkaista se tarvittaessa.

Kun vanhemmat kiintyvät liiaksi lapseensa, tämän on vaikea aikuistua. Myös lapsi saattaa olla niin sidoksissa vanhempiinsa, että hänen on hyvin vaikeaa muodostaa parisuhde aikuisena.

Sitominen on ehdollista rakkautta. Mestari rakastaa ehdoitta eikä synnytä sidoksia. Hän antaa läheistensä olla vapaita ja omanlaisiaan. Jos joku hänen rakkaimpansa kuolee, hän suree syvästi muttei ole täysin murtunut. Hän säilyttää tasapainonsa.

Jos jonkun on käyttäydyttävä toivomallasi tavalla, jotta rakastaisit häntä, kyse ei ole rakkaudesta. Kyse on sitomisesta. Sidokset voidaan purkaa monin eri tavoin. Rakkaus purkaa siteet ja vapauttaa. Vapaudut näin itsekin. Kun asetamme odotuksia ja toiveita ihmisten suhteen, he reagoivat niihin omalla tavallaan. Kun taas hyväksymme muut sellaisina kuin he ovat, he paljastavat meille koko suuremmoisuutensa. Tämä on rakkautta. Anteeksianto katkaisee sidokset lopullisesti. Olemme lähestymässä erään aikakauden loppua ja odotamme, että maapallolla alkaa vallita entistä korkeampi tietoisuuden tila. Tämä merkitsee, että keräämme nyt yhteen kaikki aiemmissa elämissä muodostamamme sidokset. Sielumme toivoo meidän kohtaavan ja selvittävän keskeneräiset kysymykset, jotta olisimme vapaita kulkemaan eteenpäin. Kun annat anteeksi jollekulle ja päästät täysin irti menneistä tapahtumista, vapautat hänen lisäkseen itsesikin.

Häpeä ja syyllisyys sitovat sinut tiettyihin muistoihin ja estävät kulkuasi. Kun olet valmis antamaan itsellesi menneet tekosi anteeksi, saat sidokset kirpoamaan ja muistot menettävät voimansa.

Pidämme muista kiinni oman itsemme, emme toisten takia.

Caroline kertoi minulle haluavansa viettää joulunajan kumppaninsa perheen parissa, mutta hän tiesi tämän järkyttävän hänen äitiään kovasti. ”Äitini tarvitsee minua”, hän sanoi. Lopulta Caroline sai kerättyä rohkeutensa ja aikoi kertoa äidille joulusuunnitelmistaan. Hän kuvitteli äitinsä vaikeroivan ja suorastaan luhistuvan. Ja vielä mitä, vanha rouva kävikin varaamassa itselleen jouluristeilyn ja käytti joulunalusajan ostaen itselleen uusia vaatteita. Caroline vapautti äitinsä kokemaan uudenlaisen elämän.

On hyvin tavallista, että koko perhe on sotkeutunut keskinäisten sidosten vyyhtiin. Sinun on aika vapautua tällaisista sidoksista. Kun katkaiset omat sidoksesi, voi olla, että juuri se lanka pitikin koko komeutta kasassa. Ellei ole, perheesi sotku ei kuitenkaan enää ole sinun vastuullasi. Jäljelle jääneet perheenjäsenet saavat vielä tehdä oman osansa.

Toinen voimallinen tapa sidosten katkaisemiseksi on käyttää aikomusta ja mielikuvia.

John ja Jean olivat jääneet keskinäiseen riippuvuussuhteeseen jo vuosiksi. Kumpikin valitteli toisen käytöstä. Molemmat olivat toisilleen ilkeitä. He sanoivat haluavansa erota, muttei heillä ollut siihen rohkeutta.

John otti osaa kursilleni, jossa käsiteltiin sidoksista vapautumista. Hän käytti aikomustaan vapauttaakseen itsensä ja Jeanin. Visualisaation aikana hän kuvitteli, miten häntä ja Jeania yhdisti väkäsellinen köysi. John pyysi enkeleiltä apua sidoksen vapauttamisessa ja näki, miten köysi sidottiin palasiksi. Tämän jälkeen hänet valtasi suuri helpotuksen ja vapauden tunne.

Johnin palattua kotiin tapahtui jotakin mielenkiintoista. Koska hän oli nyt katkaissut sidoksensa Jeaniin, hän alkoi nähdä tämän uusin silmin. Koska negatiivinen energia ei enää jatkuvasti hyökännyt Johnin kimppuun, hän muisti taas, miten huumorintajuinen, innokas ja hyvä Jean on. John rakastui uudelleen Jeaniin mutta nyt kypsemmällä tavalla.

Tässä tapauksessa sidosten katkaiseminen liitti Johnin ja Jeainin uudelleen yhteen. Usein ihmiset kuitenkin huomaavat voivansa jättää vanhan parisuhteensa kokonaan.

Valaistumiseen vaaditaan sidoksista vapautumista.

Kun haluat olla vapaa,
irrota sidoksesi kaikista ja kaikesta.
Tämä on valaistumisen ehto.

Kirja:Hieman henkisistä laeista/Diana Cooper

Once upon a time ...

Lehtiartikkeli 6/2013

Helsinkiläissyntyinen Anri Tenhea  jätti vuosi sitten Etelä-Suomen. Hän pakkasi laukkunsa ja muutti Lappiin, josta hän oli ikänsä haaveillut ja unelmoinut. Muutos tuli hänelle tarpeeseen, sillä uusi elämä tarjosi kiireen sijasta luontoyhteyttä, rauhaa, hiljaisuutta ja läsnäolon tuntua.
– Olin elämäni aikana aiemmin käynyt Lapissa vain kerran. 13 vuotta sitten kävin Sodankylän Kiilopäällä – sillä samalla paikkakunnalla missä nyt asun, hän kertoo. Tämä ei siis liene silkkaa sattumaa.
Uusi elämäntilanne järjestyi jokseenkin uskomattomalla tavalla hänen asuessaan Asikkalassa. 
– Muuttamisen mahdollisuuteen liittyy monia kohtaamisia ja tarinoita, yhteensattumia ja johdatuksia. Esimerkiksi nykyisen asuntoni vuokranantajat Lapissa ovat samat kuin Asikkalassa asuessani. He muuttivat Ivaloon ja tarjosivat minulle mahdollisuutta muuttaa heidän omistamaansa Kiilopään hulppeaan loma-asuntoon. Tikankolosta tuli näin uusi kotini.

Vapaana luonnon keskellä
Elämäntilanne oli muutoinkin sopiva muutokseen, sillä Anri Tenhealle oli juuri myönnetty eläke, joten työesteitäkään ei muuttoon ollut. 
– Lappiin tullessani kuljin pitkin tuntureita riippukeinu ja reppu selässä. Majoituin autiomökkeihin ja nautin vapaudesta ja luonnosta. En kulje turistipolkuja, vaan valitsen mieluummin rauhalliset poropolut. 
Mitään tylsämielistä oleskelua Anrin elämä ei siis ole. 
– Päivät loppuvat auttamattomasti aina kesken. Teen käsitöitä paljon talvella. Luen ja kirjoittelen Internetiin. Juuri nyt olen tulossa ystäväni luota Käyrämöltä, jossa kalastelin, valokuvasin, vedin nuottaa. Olen myös paljon marjastanut, talveksi keräsin puolukoita, mustikoita ja hilloja. 
Anri kertoo sydäntalven olleensa hieman erakoitunut. 
– Tämä ei missään nimessä tarkoita yksinäisyyttä. En ole koskaan yksin. Täällä on haltijoita, kotitonttuja, keijuja ja luonnonhenkiä. Koen oloni täysin turvalliseksi pimeänäkin aikana.

Kohtaaminen on kultaa
Facebookissa Anri Tenhea sanoo ammatikseen kullanhuuhtoja. 
– Se on enimmäkseen symbolinen 'ammatti', mutta olen toki kokeillut myös ihan oikeata kullanhuuhdontaa asumani puron varrella.
Kullanhuuhdontaa tapahtuu henkisellä tasolla jatkuvasti sekä eläinten että ihmisten kesken. 
– Toisen ihmisen aito kohtaaminen on aina kullanhuuhdontaa.

Voimaa läsnäolosta

Voimansa Anri sanoo saavansa läsnäolon voimasta ja luonnosta. – Osa läsnäoloa on yhteys kaikkeen elävään, silloin kun sen onnistuu luomaan ja havaitsemaan. Antoisaa on myös se, että saa olla kerrankin huoleton ja kesytön, hän sanoo. 
Kysyessäni Anrilta mihin hän uskoo, vastaus on selvä: 
– Uskon Rakkauteen. Minulle se on sama kuin Jumala tai Luoja. Oma kirkkoni on ehdottomasti luonto itse. 

Anri kokee elämässään olleensa eräällä tavalla juureton, koska häneltä puuttui jo lapsuudenkodissaan ns. normaali perhe-elämä. 

– Vahvimmat juureni ovat kuitenkin kolme omaa poikaani, jotka syntyivät -85, -86 ja -95. He asuvat Etelä-Suomessa. Yhteydet ovat kuitenkin säilyneet kiinteinä ja olemme puheyhteyksissä jatkuvasti.

Eläimet ystävinä

Kotieläimiä Anrilla ei nyt ole, sillä hänelle on tärkeätä tällä hetkellä se, ettei tarvitse ottaa vastuuta mistään ylimääräisestä. 
– Minulla on ollut aiemmin koiria ja kaksi kissaa. Hiljattainkin kohtasin erään Husky-koiran, johon ystävystyin. Se oli hieno kohtaaminen, mutta omakseni en nyt juuri halua eläimiä. 
Sen sijaan villieläimet pyörivät tämän tästä kodin nurkilla. Anri on tutustunut luonnollisesti Lapin kulkijoihin eli poroihin. Jotkut niistä päästävät hyvinkin lähelle. 
Linnut kertovat etelästä muuttaneelle naiselle omia tarinoitaan.
– Erityisesti korpit pitävät minusta huolta. Ne ovat mielenkiintoisia lintuja. Kun käyn postin hakemassa, ne tulevat seuraamaan minun liikkeitäni. Niillä oli tänä kesänä pesä ja poikaset kävivät pihallani syömässä ja jättämässä minulle vähän sulkiakin. 

Ystävyyssuhde hevosen kanssa
Ennen Lappiin muuttoaan Anri Tenhea hoiti hevosia (2009-2011) hevostilalla Hietoisissa.
– Sinne tuotiin toipumaan loppuun ajettuja ravihevosia, jotka olivat kipeitä ja ylikuormitettuja. Siellä hevoset saivat olla luonnon keskellä rentoutumassa.
– Siellä sain erityisen ihanan suhteen erääseen suuren, lämminverisen ruunaan. Hevonen kaipasi todella paljon hellyyttä ja kosketusta. Ratsastin sillä ilman satulaa ja keskustelin sen kanssa telepaattisesti paljon. Se kertoi minulle elämästään, väsymyksestään ja hädästään, Anri kertoo.
Valiovanhemmista syntynyt hevonen oli Anrin kohdatessaan 6-vuotias.
– Se oli jo nuorena vieroitettu äidistään ja joutunut nuoren elämänsä ajan kiertämään Saksaa ja Italiaa. Se oli juossut hyvin; tosin minulle selvisi, ettei se olisi halunnut juosta lainkaan kilpaa. 
– Vietimme paljon yhteistä aikaa. Hieroin sitä ja hoidin sitä parhaani mukaan. Minulle suhde antoi rauhaa ja syvyyttä koko elämänkatsomukseeni, Anri kertoo. Lopulta kyseinen hevonen myytiin ratsuksi. 

Loppuun palamisesta
terveyden tielle

Anrin elämä ei aina ole ollut huoletonta ja vapaata. Hän toimi yrittäjänä vuosina 1998 – 2001. Hänellä oli luomumyymälä yhdessä silloisen miehensä kanssa. 
– Tein jatkuvasti liikaa töitä ja paloin loppuun. Laitoin yritykseeni kaiken rahan, ajan ja voiman. Lopulta sairastuin paksunsuolen syöpään, hän kertoo. 
Anri ei kääntynyt kuitenkaan koululääketieteen puoleen, vaan hoiti itsensä terveeksi luonnontuotteilla ja täydentävillä hoitomuodoilla. 
– Opin käyttämään jo tuolloin koivuntuhkaa ja pakuriteetä ja käytän niitä edelleen kuurimuotoisesti. – Olennainen osa parantumistani oli myös erään iäkkään, lahtelaisen parantajan luona käyminen. Mukana oli myös toinen parantaja. 
– Ulkoiset aineet eivät siis ainakaan omalla kohdalla riittäneet, vaan tarvittiin kokonaisvaltaista eheytymistä, jossa piti työstää myös ajatuksia ja tunteita. Syövän syntyyn on aina omat henkiset syynsä. Suuri taustavaikuttaja on samojen, katkerien ajatusten pyörittäminen. 
Anri sanoo myös kokeneensa kaksi kuolemaa, jolloin hän on käynyt rajan takana. 

Rauhan kautta kanavaksi
– Vasta viime vuoden aikana koen alkaneeni todella eheytyä henkisesti ja fyysisesti, koen olevani nyt rauhan tilassa. Sydämessäni on tapahtunut viime aikoina vahvaa avautumista ja kokonaisvaltaista rentoutumista. 
Tulevaisuuden toiveitakin on. 
– Uskon oman prosessini myötä tulleeni puhtaammaksi kanavaksi kohtaamilleni ihmisille. Tämä on tietysti paljon sanottu, mutta se tuntuu vilpittömältä toiveeltani. Olen havainnut, että lähes kaikilla kohtaamillani ihmisillä on joku tarve saada jotakin uutta. Mitä rauhallisempi ja tyynempi minä olen omassa itsessäni, sitä enemmän minusta on hyötyä muille. 
Anri opettelee myös varvun käyttöä sekä kuntoutuspalveluja Esko Jalkasen Luonnonvoimat Yhdistyksen kautta. Kuntoutuspalvelulla tarkoitetaan lähinnä positiivisen energian välittämistä. Näistäkin taidoista on hyötyä erilaisissa tilanteissa ja auttamistehtävissä. 
Arkielämässään hän on aktiivinen.
– Vaikka en ole enää työelämässä kerään luonnontuotteita, pakuria, männyn kilpikaarnaa, katajan marjoja, koivun lehtiä itselleni ja muille. Teen käsitöitäkin talvisin myyntiin asti. Näistä saan hieman lisätiliä. Rahan kanssa on toki oltava tarkkana, mutta koen elämäni kuitenkin kyllin rikkaaksi ollakseni onnellinen, toteaa Anri Tenhea. 
Teksti: Merja Kiviluoma
Kuvat: Anri Tenhea

Merja Kiviluoma
toimittaja, journalist
merja.kiviluoma@kolumbus.fi
+358(50)9170063
+358(44)5251311
www.merjaelisabeth.com