ONNETTOMUUS ON AINEELLISTA

Onnettomuus elää sinussa. Juuri tällä hetkellä, vaikka saatatkin olla tyyni tai huoleton, onnettomuus on läsnä. Ajoittain ja vääjäämättä se nousee esille, ja olet onneton tietämättä miksi. Olet masentunut; epäilet tai säälit itseäsi; koet yksinäisyyttä, kaunaa tai surua.

Onnettomuus ei ole luonnollinen osa sinua. Se on tunkeutunut sinuun ulkopuolisesta maailmasta käsin aina siitä lähtien, kun hedelmöidyit äitisi kohdussa. Se sai alkunsa vastaavalla tavalla hankitusta onnettomuudesta, joka vaikutti äitisi kehossa. Aina varhaisesta lapsuudesta lähtien - koska vanhempasi eivät tunteneet onnettomuuden syitä, ja koska tuttavasi, opettajasi ja sinä itse olitte vastaavalla tavalla tietämättömiä - onnettomuus on saanut tunkeutua sinuun ja kasvaa sinussa. Tänä päivänä se on sitkeä, terveyttäsi murentava ja elämääsi rappeuttava elävä ruumis, joka on itsesi ikäinen. Se on sinun 'onneton ruumiisi'.

Sinun 'onnettoman ruumiisi' rakennusaineita ovat sinun emootiosi. Voit kuvitella saavasi nautintoa emootioistasi. Mutta se on oikukasta nautintoa. Se on emotionaalinen aallonharja, joka ei koskaan kestä, koska sen vastakohtana on yhtä oikukas kipu, emotionaalinen aallonpohja. Nämä kaksi ovat kuin keinulauta. Et voi saada yhtä ilman toista.

Emotionaalinen nautinto kohoaa jännityksen tuottamasta kiihokkeesta. Kun jännitys kuolee, nautinto katoaa. Ja vähitellen ikävystyt, tulet rauhattomaksi, hämmentyneeksi tai onnettomaksi - kunnes ilmaantuu seuraava kiihoke. Leijut hetken korkeuksissa, ja jälleen olet alamaissa. Sellaista on elämäsi. Ylä - ja alamäkeä. Nautinto edeltää kipua: kipu edeltää nautintoa. Ja niiden välillä kyllästymisen ja yksinäisyyden uhkaava tyhjyys estää sinua näkemästä asioiden välistä yhteyttä eli totuutta siitä, kuinka elämääsi manipuloidaan.

Yksinolo, kuten ikävystyminen, on emootiolle sietämätöntä. Koemme sen kipeänä yksinäisyytenä tai eristyneisyytenä. Emootion kannalta yksinolo ja ikävystyminen ovat kuin kuolema, jonka edessä voi heittää kaiken toivon virikkeistä tai jännityksestä. Tätä uhkaavaa tilaa välttääkseen, silloin kun mitään jännittävää tai nautinnollista toimintaa ei ole odotettavissa, emootiot herättävät sinussa uudelleen virikkeen menneistä, onnettomista tunteista. Olet silloin masentunut tai allapäin tietämättä miksi.

Ajan myötä, kun 'onneton ruumiisi' kehittyy, alat alitajuisesti nauttia näistä edestakaisista ärsykkeistä, yhtä lailla ala - kuin ylämäistäkin. Se, ovatko emootiot nautinnollisia vai kivuliaita, ei ole enää kovin tärkeää. Niin kauan kuin ne saavat ärsykkeensä ja ovat aktiivisia - joko huipulla tai pohjalla - tunnet itsesi emotionaalisesti eläväksi; ja se tuntuu paljon paremmalta kuin olla emotionaalisesti kuollut tai yksin.

Kun 'onneton ruumiisi' ehtii täyteen ikään, olet emotionaalisessa koukussa - olet tullut riippuvaiseksi siitä kierosta nautinnosta, jota emotionaalinen kipu eli onnettomuus saa aikaan. Tarraudut siihen mielialojesi ja masennuksesi muodossa. Nautit siitä.

Seuraavan kerran, kun olet alakuloinen tai masentunut, päästätkö siitä irti, nyt?

Et. Sanot, ettet voi tai ettet halua. Nautit onnettomuudestasi liian paljon päästääksesi siitä irti. Se, että on tuskallista - että tapahtuman keskellä valitat, kuinka onneton olet - on epäolennaista. Totuus on, että valitset mieluummin tämän kivun kuin sen yksinkertaisen kivun, jota kieltäydyt kohtaamasta.
Ja miksi et halua kohdata sitä?

Pelon takia. Sen kohtaaminen on kuin kuolemista. Mutta vain pelko tekee kuolemaa. Vain pelko kuolee. Kun kohtaat kivun, kun olet sen kanssa tarpeeksi kauan kasvokkain, tulet murtautumaan sen lävitse vapauden ja ilon siniselle taivaalle.

                                                          *



Koska 'onneton ruumiisi' on rakentunut kokonaisuudessaan tästä tuskallisesta emotionaalisesta materiaalista, tulen tästä eteenpäin kutsumaan sitä sinun emotionaaliseksi ruumiiksesi.

Emotionaalinen ruumiisi ei aina saa tahtoaan lävitse. Jatkuvasti sen ylitse käy sinun luonnollinen, ongelmaton olemuksesi. Onkin totta, että elämäsi rakastavina ja henkisinä hetkinä sinun emotionaalinen ruumiisi todella supistuu. Mutta koska kaikessa muussa elämässäsi väistelet onnettomuutesi perimmäistä syytä, emotionaalinen ruumiisi saa yhä uudelleen ravintoa. Ja niin sinun on edelleen pakko jakaa elämäsi onnettomien mielialojesi ja masennuksesi kanssa. Kun sinä, sinun luonnollinen olemuksesi, olet esillä, on emotionaalinen ruumiisi piilossa. Kummallakin teistä on hyvät päivänne yhdessä ja samassa fyysisessä ruumiissa.

Se on sangen outo tapa elää. Koska jokainen elää niin ja toimii samoin, sen sanotaan olevan normaalia, mikä sinänsä onkin totta. Mutta luonnollista se ei ole.



Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

KUKAAN EI OLE REHELLINEN

Kaikki elävät valheessa. Jotkut ihmiset sanovat , että elämä on hyvää, ja seuraavana päivänä he itkevät masennuksesta tai turhautuneisuudesta. Toiset ruoskivat kumppaneitaan ja perheitään kovilla sanoilla ja julmilla teoilla, ja sitten väittävät rakastavansa heitä. Jotkut luulevat olevansa rakastavia, ja viettävät silti suurimman osan aikaansa valittamalla ja syyttämällä toisia. Toiset saastuttavat kotejaan inhottavilla synkillä mielialoillaan ja odottavat kuitenkin olevansa rakastettuja ja ihailtuja. Ja monet verhoavat itsensä julkisuudessa ehostuksen ja leveän hymyn taakse peittääkseen epärehellisyytensä elämää ja rakkautta kohtaan.

Eläimet eivät kärsi. Kärsiminen on menneen ajattelemista, tunteilua menneiden kipujen vallassa. Luonnolliset olennot eivät pidä kiinni kivuistaan. Ne toimivat vaistojensa varassa. Ne tuntevat fyysistä kipua, aivan kuten mekin, mutta kun se on ohi, ne päästävät siitä irti vaistomaisesti. Sinun ja niiden välinen ero on siinä, että sinä kykenet heijastamaan menneisyyttä. Voit oleskella mielessäsi omassa menneisyydessäsi , omien emootioidesi kivussa. Sinulla on tietoisuus itsestäsi, tietoisuus menneisyydestä; niillä ei ole tuota tietoisuutta. Ne ovat riippuvaisia puhtaasti tämän hetken kokemuksesta - niillä ei ole menneisyyttä eikä kipua menneen ja nykyisen välillä.

Koira voi kasvaa vihaiseksi tai pelokkaaksi, mikäli sitä kohdellaan huonosti. Mutta se ei oleskele tuskassaan omassa mielessään, se ei ajattele mennyttä tapahtumaa eikä henkilöä, joka aiheutti kivun. Se toimii puhtaan kokemuksensa perusteella. Jos se kuulee äänen, joka kuulostaa kipua aiheuttaneelta henkilöltä, se saattaa alkaa murista tai kyyristyä maahan. Mutta se tapahtuu tässä hetkessä, ja heti kun hetki on mennyt ohi, koira palaa luonnolliseen olotilaansa.

Eläimillä ei siis ole menneisyyttä; niillä ei ole mentaalista tajua menneisyydestä. Ja kun olet irtautunut persoonallisuudesta, myöskään sinulla ei ole menneisyyttä. Mutta sellaisena kuin olet nyt sinä kutsut esiin menneisyyttäsi, muistelet sitä ja kieriskelet omissa emootioissasi. Itse asiassa sinä elät uudelleen omaa kipuasi, vaikka siihen ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä. Saatat olla yksin omassa mukavassa sängyssäsi, ja silti emootiosi piinaavat sinua. Pidät kipua hengissä tällä tavoin. Kun pidät kiinni menneisyytesi emotionaalisesta kivusta ja nautiskelet siitä - siksi, että se tarjoaa jonkinlaista kieroutunutta jännitystä tai turvallista viihdykettä - sinä tulet riippuvaiseksi tuosta tavasta. Riippuvuus nikotiinista tai heroiinista ei ole mitenkään erilaista. Jos nautit jatkuvasti kivun emotionaalisesta huumeesta ajattelemalla sitä tai puhumalla siitä (pitämällä siitä kiinni), sinusta tulee tuon huumeen orja. Ja juuri näin on tapahtunut.

Jos olet yksin ja istut tuolissasi hiljaa silmät suljettuina kolmen minuutin ajan, alat ajatella menneisyyttä. Ei aikaakaan, kun ajatuksesi kääntyvät johonkin ongelmaan tai emotionaaliseen kipuun, joka vaikuttaa joko elämässäsi tai muistoissasi.
Kokeile asiaa nyt. Laske kirja alas, sulje silmäsi ja ole hiljaa muutamia minuutteja. Palaa sitten takaisin.



                                                         *



"En tiedosta pitäväni kiinni mistään kivusta. Itse asiassa olen varsin vapaa ja huoleton.
Voisit sanoa näin. Se, joka puhuu, on mielesi tietoinen etuosa - puhuen tästä hetkestä, nykyisyydestä . Mutta kipu, persoonallisuutesi maaperä, sijaitsee menneisyydessä, omassa alitajunnassasi, puhujan alapuolella.
Minä väitän, että emotionaalinen kipu on varastoitunut vatsaan, missä sijaitsee myös se psyykkis - henkinen liekki, jonka tarkoitus on kuluttaa tuo kipu pois. Joku voisi huomauttaa, että kukaan lääkäri ei ole koskaan löytänyt tätä perustavaa kipua eikä nähnyt merkkiäkään kyseisestä liekistä. Vatsa on tietenkin se, mitä näemme aistiemme kautta, tajuntamme kautta. Mainitsen sen  vain eräänlaisena viitteenä suunnasta. Todellisuudessa se kipu, joka aiheuttaa masennuksesi, synkät mielialasi, vihaisuutesi ja muun vastaavan, on alitajunnassasi. Se on katseeltasi täydellisesti piilossa, mutta se ei ole piilossa kokemukseltasi. Kun joskus kuulit, että rakastettusi oli pettänyt sinut, että rakastamasi ihminen on kuollut, tai että jokin kallisarvoinen esineesi oli varastettu, missä tunsit sen? Et tuntenut sitä sellaisessa paikassa, jonka lääkäri voisi löytää. Tunsit sen alitajunnassasi, tuossa syvässä , kätketyssä ja emotionaalisessa osassa itseäsi. Alitajunnassasi on kaksi paikkaa. Toinen on paikka, jonne kivun muodostama psyykkinen pallo on majoittunut, ja sieltä kohoaa sinun epärehellinen ja pelokas persoonallisuutesi. Toinen on paikka, jossa henkinen liekki palaa. Näiden molempien päällä sijaitsee eteenpäin suuntautunut tajuntasi, tietoinen mielesi.

Jokainen meistä rakastaa olla kosketuksissa tuohon liekkiin. Kun me kosketamme sitä, me tunnemme tai tiedostamme riemun, helppouden, keveyden, optimismin, suloisuuden ja rakkauden. Ja tietoinen mielemme heijastaa nämä tunteet kehoomme hymyilevinä kasvoina, keveinä askelina, äänen ja tekemisen harmoniana tai melodiana. Muut ihmiset nauttivat tällaisen ihmisen läheisyydestä. Mies tai nainen kokee itsekin tyytyväisyyttä tai täyttymystä. Mutta kun mielemme etuosa on kytkeytynyt kivun muodostamaan palloon, emotionaalisen menneisyyden maaperään, keho ja mieli reagoivat täysin päinvastaisesti.


KIrja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

RAKKAUS ON MAAPERÄSI

Tuosta sisäisestä maaperästä nousee sinun älykkyytesi, joka katsoo ulospäin ja näkee ulkonaisen maailman. Olet kuin ihana kukka: juuresi on istutettu lujasti rakkauteen, ja aistimuksesi elämästä loistaa kauneutta ja hyvää tahtoa - nähtäväksi kaikille, jotka kykenevät näkemään. Se on totuus. Sitä sinä olet ..tai olit, ennen kuin persoonallisuutesi otti vallan käsiinsä. Nyt heilut kahden välillä. Jonain päivänä olet rakastava, tyytyväinen ja suloinen; seuraavana päivänä olet kyllästynyt, masentunut, ahdistunut tai pahantuulinen, ja toiset ympärilläsi saavat kärsiä.

 

Mistä persoonallisuus saa siis alkunsa? Se saa alkunsa kivusta, emotionaalisesta kivusta. Samalla kun keräsit kokemusta, keräsit huomaamattasi myös kipua. Keräsit sitä pala palalta vauvana, lapsena, teini - ikäisenä ja aikuisena. Joka kerta kun tunsit itsesi toisten loukkaamaksi, tai et saanut sitä mitä halusit, uusi kipeä emootio sai alkunsa ja kiinnittyi sitä edeltäneeseen. Menneisyyden kivun muodostama pallo kasvoi huomaamattomasti sisälläsi. Ja tuosta kivusta sai alkunsa persoonallisuus - tuo persoona, joka et ole sinä. Sinä olet rakkaus. Tämän tuskaisen persoonan nimi on Pelko. Se on ahdistunut, pelästynyt tietoisuus maailmasta, havainnoinnin negatiivisuus, uudelleen loukatuksi tulemisen kauhu; se on tuskainen nykyhetkessä kuten se oli menneisyydessäkin.

Kirja: Vain Pelko Kuolee/ Barry Long

HALUATKO KÄRSIÄ?

Mikä typerä kysymys. Mutta miten muuten voit selittää sen, että siedät perheesi ja ystäviesi sinulle aiheuttamaa tarpeetonta kipua? Miten selität sen, että odotat rakkaittesi ja ystäviesi kestävän onnettomia mielialojasi?

Puolustelet tätä kummallista tapaa elää yhdessä sanomalla: "Kukaan ei ole täydellinen. Meidän täytyy sietää toistemme mielialoja ja onnettomuutta. Mutta minä kysyn: täytyykö? Täytyykö sinun sietää toisten ihmisten masennusta, vihaisuutta, ja onnettomuutta? Mistä olet saanut päähäsi moisen järjettömän ajatuksen?

Kerron sinulle. Se on lähtöisin persoonallisuudestasi, ja toisten ihmisten persoonallisuudesta. Ja se on täydellinen valhe. Sinua on petetty, etkä tiedä sitä. Et tajua sitä, että persoonallisuuden kannalta jännitys, seikkailu ja uudet kokemukset ovat yhtä tyydyttäviä ja täyttymystä tuovia kuin kurjuus, masennus ja ristiriidat. Persoonallisuus saa nautintonsa molemmista - sekä ylä - että alamäistä. Mutta sinä et. Luonnollisesti sinä nautit uusien ja vaihtelevien kokemusten antamista virikkeistä, mutta sinun aito luontosi ei halua loukata ketään siinä yhteydessä. Persoonallisuus ei piittaa tuon taivaallista siitä, kuka loukkaantuu tai kärsii, olitpa se sinä tai joku muu. Se haluaa vain saada kokemuksensa joko hyvän tai pahan. Sinä todella haluat hyvää itsellesi ja jokaiselle ihmiselle. Se johtuu siitä, että syvimmässä osassa itseäsi, omassa viattomuudessasi, sinä olet hyvä; sinä olet rakkaus, elävä rakkaus.

Rakkaus on aito luontosi. Persoonallisuus on väärä luontosi.

Kirja: Vain Pelko Kuolee/ Barry Long

MAAILMA ON MAAN PERSOONALLISUUS

Tulen näyttämään sinulle sekä aidon luonteesi - sen luonteen, joka sinulla oli syntyessäsi - että valheellisen luonteesi, persoonallisuutesi maaperän, onnettomuutesi lähteen. Näet uudessa valossa, miten luonnon nerokkuus toimii; miten eristit itsesi tuosta luonnollisesta nerokkuudesta; ja kuinka voit jälleen palata elämään sopusoinnussa sen kanssa. Selitän, kuinka persoonallisuus kehittyy, mistä se tosiasiassa tulee, niin että voit ymmärtää, mitä se on.

Tulet vähitellen tajuamaan, että persoonallisuus ´ei ole minä'. Tulen kuvaamaan, mitä on 'minä', todellinen minä, olento persoonallisuuden naamion ja kaavun takana. Tulet laskeutumaan omaan alitajuntaasi, missä totuus asiasta piilee. Tulet huomaamaan, että oma auktoriteettisi kasvaa. Tulet ottamaan enemmän vastuuta elämästäsi, niin, että selvität lopullisesti sotkuiset suhteesi ja oikaiset ne tilanteet, jotka persoonallisuutesi on sinulle jättänyt.

                                                      *

Sinä et syntynyt persoonallisuutesi kanssa. Synnyit ei - minkään kanssa. Ja voit nähdä sen katsoessasi vastasyntynyttä vauvaa. Vauva on rakkauden ruumillistuma. Se on juuri tullut ulos mysteeriosta, siitä melkein ajattomasta paikasta, joka kohtu on. Siinä se on - kaunis pieni olento, sen rakastettavat liikkeet ja sen suloinen, raikas olemus. Ihmiset rakastavat nuuhkia vauvoja. He nostavat ne syliinsä ja upottavat nenänsä niihin, eikä tuoksu ole taatusti pelkkää talkin tuoksua. Vauvassa on tuoksu, joka ei kuulu viiden aistimme piiriin. Se on viattomuuden psyykkinen tuoksu. Ja samalla viattomuus on edelleen myös sinussa.

Siitä huolimatta vauvasta puuttuu jotain. Kaikesta kauneudestaan ja ihmeellisyydestään huolimatta se ei kykene tulemaan toimeen maailmassa. Jonkun täytyy ajatella sen puolesta ja suojella sitä. Vauvalta puuttuu kokemus elämisestä. Kutsumme kokemuksen keräämistä kasvamiseksi tai vanhenemiseksi. Juuri sitä sinä olet tehnyt tähän asti. Alunperin vauvana kehollistunut  rakkaus on yhä sinussa, mutta sinun kehollesi on tapahtunut jotakin. Se on kokenut elämistä.
Kerättyäsi kaikkien näiden vuosien kokemuksen, voitko sanoa, että olet yhä taakaton kuin vastasyntynyt? Oletko viaton? Voitko sanoa, että olet nyt sama viattomuus, joka olit alunperin? Jos et, miksi et?

Kysyn tätä kysymystä sinulta lukijalta, olennolta, joka oli kerran vauva, ja joka on nyt aikuinen. Kysymys on sinusta. Puhun sinun kokemuksestasi, ja se, mikä on totta sinun kokemuksesi kautta,on totuus. Joten mikä on totuus sinun kokemuksesi valossa?

On kaksi tapaa vastata: sisältäpäin tai ulkoapäin. Ulkopäin, katsomalla paineitasi, huoliasi ja ongelmiasi, voisit sanoa:"Ei. Minua painavat monet asiat, jotka tiedän ja muistan, syyllisyyteni, epäilykseni, pelkoni. Olen vapaa joskus, mutta tiedän, että heti kun muistan, että en ole viaton, alan ahdistua ja huolehtia. "Mutta syvimpinä hiljaisina hetkinäsi voisit sanoa: "Kyllä. Minä olen viaton. "Ja se on totuus. Sillä sisälläsi sinä olet aina se suloinen ja viaton lapsi, joka olit, kaikista ikävuosistasi huolimatta. Suloisuus ja viattomuus ovat sinun luontosi.
Mutta ja suloisuudella ja viattomuudella, kuten vauvalla, ei ole tilaa tässä maailmassa ilman suojelua. Niitä poljetaan maahan, manipuloidaan, riistetään, väärinkäytetään ja pahoinpidellään. Kuinka voin olla suloinen ja viaton, kuten vauva, tällaisessa maailmassa? Tietenkään et voi. Täällä ulkona et voi olla olla, mitä olet sisälläsi. Siltä se näyttää. Mutta luonto, Luontoäiti, tarjoaa ratkaisun, luonnollisesti. Ja ratkaisu on kokemus.

Eläminen tarkoittaa kokemuksen keräämistä. Et voi elää ilman, että opit kantapään kautta. Jos polullasi on lasinsirpaleita, sinun on parempi olla kävelemättä sitä paljain jaloin. Samalla tavoin ihana luontomme tulee suojatuksi kokemuksemme tuoman terveen järjen kautta. Mutta me näytämme unohtaneen tämän. Omassa tunne - elämässämme me jätämme huomiotta kalliilla hinnalla keräämämme kokemuksen. Kerta toisensa jälkeen me lähestymme ja syleilemme sitä, mikä satuttaa ja silpoo meitä. Me siedämme seurassamme manipuloivia, emotionaalisia ja vihaisia ihmisiä - ihmisiä, jotka loukkaavat meitä. Annamme periksi heidän ja omien persoonallisuuksiemme itsekkäille vaatimuksille. Annamme toisten ihmisten persoonallisuuksien käyttää meitä hyväkseen, aivan kuten me käytämme heitä hyväksemme. Hullussa ja kieroutuneessa vaihtokaupassa me sovimme, että saamme riistää toinen toisiamme, ja että jokainen meistä saa kärsiä vuorollaan.

Haluatko todella elää vihaisen, emotionaalisesti vaativan tai välinpitämättömän kumppanin kanssa? Tietenkään et. Sinun viattomuutesi ei voi olla tekemisissä sellaisen tuhoavan rakkauden kanssa (jos voit edes kutsua sitä 'rakkaudeksi'). Mutta sinä et eläkään viattomuutesi ja puhtaan kokemuksesi, synnynnäisen rakkautesi ja kehittämäsi terveen järjen kautta. Persoonallisuutesi on tullut väliin. Ja nyt et enää ole varma, mikä on mitäkin tunne - rakkauselämässäsi - mikä on tervettä järkeä ja mikä on ilonpilaajaa.

Kirja: Vain Pelko Kuolee/ Barry Long

PERSOONALLISUUS ON EPÄREHELLISYYDEN KASVOT

Tunnistatko mitään näistä oireista itsessäsi?
Silloin olet valmis alkamaan persoonallisuutesi riisumisen. Sanon riisumisen, koska persoonallisuus on kuin kaapu, johon olet pukeutunut. Olet kietonut persoonallisuuden kaavun ympärillesi puolustautuaksesi maailman ilkeydeltä ja ihmisten loukkaavuudelta.

Olet tehnyt persoonallisuudesta oman suojelijasi. Olet luovuttanut sille paljon omasta vallasta. Siksi persoonallisuus hyppää puolustamaan sinua heti, kun tunnet itsesi loukatuksi, uhatuksi tai arvostelluksi. Se hyökkää puolestasi terävin ja kovin sanoin. Joskus hätkähdät sen väkivaltaisuutta ja tunteettomuutta. Mutta toisaalta se on sinun taistelijasi, sinun puolustajasi. Niinpä sinä sopeudut nöyrästi sen usein kauhistuttavaan käytökseen ja puolustelet sitä itsellesi. Saadessaan täyden vallan ovela suojelijasi muuttuu täydelliseksi diktaattoriksi. Ja sinä alat epätoivoisesti kaivata omaa vapauttasi.

Totuus on, ettei sinulla ole tarvetta tähän suojeluun. Persoonallisuus on kuin koulukiusaaja, jonka jengiin liityit joskus ollaksesi turvassa. Kasvettuasi aikuiseksi hän palaa luoksesi ja vakuuttaa sinulle, että tarvitset häntä yhä. Hän kykenee tekemään sen, koska tietämättäsi kannat yhä sisälläsi kaikkia eilisen kipuja - vanhoja pelkoja lapsuudestasi, nuoruudestasi ja aikuisijältäsi. Kiusaaja, joka tuntee pelkosi, ei jätä sinua rauhaan. Ja sinua kauhistuttaa menettää hänen suojelunsa.

Tästä huolimatta persoonallisuudella on oma paikkansa ja tehtävänsä. Se on kurja isäntä mutta hyvä palvelija. Palvelija ei vain saa enää hallita elämääsi. Se on pilannut sitä tarpeeksi kauan.

Kaikki se, minkä havaitset olevan väärin maailmassa, on seurausta jonkun persoonallisuudesta. Itse asiassa persoonallisuuden tietämättömyys on rakentanut maailman. Tästä syystä maailma on niin julma, riistävä ja epärehellinen paikka verrattuna maan ja luonnon kauneuteen ja täydellisyyteen. Aivan kuten persoonallisuus elää sinusta ja kuluttaa sinun voimavarojasi, myös maailma on kuluttamassa loppuun maan voimavaroja.

Kirja: Vain Pelko Kuolee/Barry Long

MAAN IHMISILLE

Maan päällä ei ole ongelmia-
Maa on kaunis, riemukas, kosminen, ikuinen.
Maailma on se onneton rakennelma, jonka ihminen on väkisin asettanut maan päälle.
Ihmisen maailma koostuu hänen ongelmistaan.

Sekä maa että maailma ovat sisälläsi. Se, mitä näet ulkopuolellasi, ja se, miten näkemäsi vaikuttaa sinuun, on suoraa heijastusta siitä, mitä on sisälläsi. Kun näet ja tunnet elämässäsi kauneutta, katsot maata, elämää sisälläsi. Jos näet ympärilläsi ongelmia, ja jos tunnet elämäsi onnettomaksi,
katsot maailmaa.

Jotta voisit saavuttaa maanpäällisen elämän kuolemattomuuden sisälläsi, sinun tulee hajottaa kiintymyksesi maailmaan. Tuo kiintymys on pirullisen hienovaraista. Aina kun tunnet tuskaa mielessäsi, tai kun tunnet emotionaalista kipua, tunnet tuon kiintymyksen.

Sinun tulee nähdä asia, eikä yrittää vesittää sitä keksimällä verukkeita tai tekosyitä, kuten maailma sinussa tekee. Sinun tulee kohdata oma sisäinen kipusi, maailma sisälläsi, ilman että alat puolustella itseäsi. Onnettomuutta ei voi puolustella millään, sille ei ole mitään perustetta.

Jotta epäilykselle ja tulkinnoille ei jäisi mitään sijaa, toistan tämän perimmäisen totuuden: jokainen kipu, jonka tunnet ajatuksissasi tai tunteissasi, minä hetkenä hyvänsä elämässäsi, riippumatta sen syystä, johtuu maailmasta sinussa. Olet jättänyt maan taaksesi ja alkanut keskittyä maailmaan.

Sinun tulee nähdä oman itsesi lävitse ja huomata, että kipusi tai hämmennyksesi on rakkautta maailmaa kohtaan. Sinun tulee nähdä maailman lävitse ja tunnistaa, mitä maailma todella on, mitä se on tehnyt sinulle, ja mitä se on tekemässä sinulle. Maailma ei ole koskaan sen suurempi ongelma kuin mitä on rakkautesi sitä kohtaan.

Tyynesti ja rohkeasti sinun tulee laskeutua sinussa olevan maailman pohjalle. Ja siitä sinun on jatkettava maailman pohjan lävitse. Se tulee olemaan helvettiä, jonkin aikaa. Mutta se on sinun helvettisi, ei kenenkään muun. Se on helvetti, jonka olet mieluusti luonut itsellesi maan päälle.

Loit sen uskomalla maailmaan ja kiintymällä sen arvoihin, tapoihin ja asioihin, sekä siellä eläviin ihmisiin, jotka kaikki tulevat joka tapauksessa jättämään sinut tai karkaamaan käsistäsi. Kaikki se, mitä rakastat maailmassa, tulee aiheuttamaan sinulle tuskaa. Tuo tuska on se helvetti, jonka lävitse sinun tulee kulkea - joko nyt tai fyysisen kuolemasi prosessissa.

Jos kuljet helvetin lävitse väärällä tavalla, kierrät vain kehää ja luot itsellesi lisää ongelmia - lisää loputonta maailmaa, lisää helvettiä. Kun kuljet helvetin lävitse oikealla tavalla, voit yhtyä uudelleen maan muuttumattomaan kauneuteen ja riemuun sisälläsi - omana itsenäsi. Ja huolimatta maallisista kauhuistasi ja peloistasi et menetä mitään. Sillä vain pelko kuolee.


Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long