TOTUUS ELÄMÄSTÄ MAAN PÄÄLLÄ

AION KERTOA SINULLE totuuden elämästä maan päällä. Mutta sinä et tule pitämään siitä.

Et pidä siitä, koska tunnet tämän totuuden jo entuudestaan, ja olet päättänyt unohtaa sen. Olet vakaasti päättänyt, että sinua ei saa muistuttaa tästä totuudesta. Siksi tulet keksimään erilaisia tekosyitä, jotta sinun ei tarvitsisi kuulla sitä, ja jotta voisit välttää sitä, ja jotta voisit edelleenkin unohtaa sen.
Tässä se on.

SINULLA EI OLE OIKEUTTA OLLA ONNETON - EI MILLOINKAAN.

Mutta sinä ajattelet, että sinulla on siihen oikeus. Niinpä tietämättömyydessäsi elät intiimissä ja vapaaehtoisessa suhteessa oman onnettomuutesi kanssa - olet tehnyt siitä elämänkumppanin. Millä hetkellä hyvänsä saatat olla masentunut, nyreä, huolestunut, suuttunut, turhautunut, levoton tai pahantuulinen. Kukaan ei voi luottaa siihen, että olisit pitkään ilman onnettomuuttasi. Se on sinulle läheisempi ja rakkaampi kuin yksikään mies, nainen tai lapsi elämässäsi. Siksi se tunkeutuu säännöllisesti sinun ja muiden ihmisten väliin, ajaen rakkaimmatkin suhteesi epäsopuun ja riitaan. Itsepintaisesti haluat kuitenkin elää elämääsi harmistuneiden ja pisteliäiden mielialojesi kautta ja pakottaa myös läheisesi alistumaan niihin, kunnes sinulle jälleen sopii olla mukava ja miellyttävä... aina seuraavaan kertaan saakka.

Tilanteen kauheus on siinä, että uskot tällaisen elämäntavan olevan luonnollista elämää maan päällä. Siksi sinä siedät ja puolustelet surkeita ja onnettomia mielialojasi. Ja omalla esimerkilläsi tartutat myös lapsiisi tämän kauhean ja luonnottoman sairauden. Samanaikaisesti kuitenkin kuvittelet, että olet rakastettava, tai että ansaitsisit osaksesi enemmän rakkautta. Olet vastuuton. Häpäiset elämää maan päällä. Sillä sinä rakastat omaa onnettomuuttasi, et elämää.

Epäiletkö asiaa? Testatkaamme siis rehellisyyttäsi.
Seuraavan kerran, kun olet alakuloinen, ärtynyt, huolestunut, nyreä, kärsimätön tai masentunut, luovutko siitä välittömästi, nyt, ja palaat takaisin elämään? Vai pidätkö kynsin hampain kiinni tästä inhottavuudesta, omasta onnettomuudestasi? Puolustatko sitä? Ryhdytkö hampaat irvessä puolustamaan oikeuttasi olla onneton? Taisteletko sen puolesta? Oletko kenties juuri nyt halukas tekemään niin? Kaikkea sellaista, mihin tarraudut tällaisella uskolla ja antaumuksella, sinä aivan ilmeisesti rakastat.

Olet mukavuussyistä päättänyt unohtaa, että onnettomuutesi kuuluu ainoastaan sinulle itsellesi. Sinä yksin olet vastuussa siitä. Se on sinun henkilökohtainen panoksesi maan päällä vallitsevaan onnettomuuteen. Se voi vaikuttaa sinussa vain niin kauan kuin olet kyllin itsekäs, epäkypsä ja epäherkkä sietääksesi sitä. Kukaan muu ei voi vapautua siitä sinun puolestasi. Kukaan muu ei halua sinun olevan onneton, vaan sinä itse haluat sitä.

Miksi siis olet epärehellinen itsellesi?
Miksi ollessasi onneton teeskentelet ja valitat, että et haluaisi olla onneton? Ja kuitenkin pidät itse siitä jatkuvasti kiinni?



Salli minun nyt palauttaa mieleesi myös loppuosa totuudesta elämästä maan päällä.

SINULLA EI OLE OIKEUTTA OLLA ONNETON, EI KOSKAAN
- SILLÄ ELÄMÄ ON HYVÄÄ.


Ja elämä on aina hyvää nyt. Jos joku painaisi tyynyn kasvoillesi juuri nyt - tai koska tahansa, kun olet onneton - ymmärtäisit asian välittömästi. Jos sinulle kerrotaan, että sinulla on syöpä ja vain kuukausi elinaikaa jäljellä, tulisit havaitsemaan, kuinka jokainen ongelmasi, jokainen surkea onnettomuuden pisara, joka elämässäsi nyt on, katoaisi ihmeellisellä tavalla. Oivaltaisit välittömästi, että elämä on hyvää. Ja se on hyvää nyt, tänä hetkenä ja jokaisena hetkenä.

Tulet toteamaan, että elämä ei ole eilisessä eikä huomisessa. Et löydä elämää siitä menneen ja tulevan  onnettomasta unelmamaailmasta, jossa luot ja haudot omaa alakuloisuuttasi ja mielipahaasi. Kuoletpa minä päivänä hyvänsä - ja tuo päivä on lähempänä kuin luulet - sinun ainoa toiveesi tulee olemaan, että olisit oivaltanut elämän totuuden. Onko sinun pakko kohdata kuolema, jotta tietäisit, että elämä on hyvää?


KIrja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

*OLE USKOLLINEN TILANTEELLE

Ole uskollinen tilanteelle, ei sille, mistä henkilökohtaisesti pidät tai et pidä. Persoonallisuus elää emotionaalisista heilahduksista sen välillä, mistä pidät ja mistä et pidä. Se käyttää heilurin dynamiikkaa pitääkseen itsensä liikkeellä.

 

Et voi olla varma siitä, mistä pidät ja mistä et pidä. Mieltymyksesi muuttuvat kokemuksen ja vuosien myötä. Joten ole uskollinen tilanteelle, sille tapahtumalle tai niille olosuhteille, joita kulloinkin kohtaat.

Mitä tilanne vaatii? Se voi vaatia jotain muuta kuin mikä sopisi sinulle henkilökohtaisesti. Jos sinut on esimerkiksi tekemään jotain työtä, ole uskollinen sille työlle, johon sinut on palkattu - ei sille, pidätkö työstä vai et. Jos ehdottomasti haluat reagoida vastenmielisyydellä, ole uskollinen tilanteelle ja eroa, koska selvästikään et voi suorittaa tehtävääsi hyvin.

Muista, että persoonallisuus itse asiassa nauttii tuollaisten tilanteiden ristiriitaisuudesta. Se haluaa, että jatkat työtäsi pitämättä siitä, koska silloin voit valittaa siitä ja olla sen suhteen emotionaalinen ystäviesi seurassa. Tämä kuluttaa energiaa, joka sinun tulisi käyttää toimimiseen - joko suuntaan tai toiseen. Sinun tulee joko tehdä työsi ja luopua ikävästä asenteestasi; tai sinun tulee luopua työstäsi. Sitä tarkoittaa olla uskollinen tilanteelle. Toiminta selkeyttää aina tukkeutuneen energian.

Kirja: Vain Pelko Kuolee/ Barry Long

KUKAAN EI OLE REHELLINEN

Kaikki elävät valheessa. Jotkut ihmiset sanovat , että elämä on hyvää, ja seuraavana päivänä he itkevät masennuksesta tai turhautuneisuudesta. Toiset ruoskivat kumppaneitaan ja perheitään kovilla sanoilla ja julmilla teoilla, ja sitten väittävät rakastavansa heitä. Jotkut luulevat olevansa rakastavia, ja viettävät silti suurimman osan aikaansa valittamalla ja syyttämällä toisia. Toiset saastuttavat kotejaan inhottavilla synkillä mielialoillaan ja odottavat kuitenkin olevansa rakastettuja ja ihailtuja. Ja monet verhoavat itsensä julkisuudessa ehostuksen ja leveän hymyn taakse peittääkseen epärehellisyytensä elämää ja rakkautta kohtaan.

Eläimet eivät kärsi. Kärsiminen on menneen ajattelemista, tunteilua menneiden kipujen vallassa. Luonnolliset olennot eivät pidä kiinni kivuistaan. Ne toimivat vaistojensa varassa. Ne tuntevat fyysistä kipua, aivan kuten mekin, mutta kun se on ohi, ne päästävät siitä irti vaistomaisesti. Sinun ja niiden välinen ero on siinä, että sinä kykenet heijastamaan menneisyyttä. Voit oleskella mielessäsi omassa menneisyydessäsi , omien emootioidesi kivussa. Sinulla on tietoisuus itsestäsi, tietoisuus menneisyydestä; niillä ei ole tuota tietoisuutta. Ne ovat riippuvaisia puhtaasti tämän hetken kokemuksesta - niillä ei ole menneisyyttä eikä kipua menneen ja nykyisen välillä.

Koira voi kasvaa vihaiseksi tai pelokkaaksi, mikäli sitä kohdellaan huonosti. Mutta se ei oleskele tuskassaan omassa mielessään, se ei ajattele mennyttä tapahtumaa eikä henkilöä, joka aiheutti kivun. Se toimii puhtaan kokemuksensa perusteella. Jos se kuulee äänen, joka kuulostaa kipua aiheuttaneelta henkilöltä, se saattaa alkaa murista tai kyyristyä maahan. Mutta se tapahtuu tässä hetkessä, ja heti kun hetki on mennyt ohi, koira palaa luonnolliseen olotilaansa.

Eläimillä ei siis ole menneisyyttä; niillä ei ole mentaalista tajua menneisyydestä. Ja kun olet irtautunut persoonallisuudesta, myöskään sinulla ei ole menneisyyttä. Mutta sellaisena kuin olet nyt sinä kutsut esiin menneisyyttäsi, muistelet sitä ja kieriskelet omissa emootioissasi. Itse asiassa sinä elät uudelleen omaa kipuasi, vaikka siihen ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä. Saatat olla yksin omassa mukavassa sängyssäsi, ja silti emootiosi piinaavat sinua. Pidät kipua hengissä tällä tavoin. Kun pidät kiinni menneisyytesi emotionaalisesta kivusta ja nautiskelet siitä - siksi, että se tarjoaa jonkinlaista kieroutunutta jännitystä tai turvallista viihdykettä - sinä tulet riippuvaiseksi tuosta tavasta. Riippuvuus nikotiinista tai heroiinista ei ole mitenkään erilaista. Jos nautit jatkuvasti kivun emotionaalisesta huumeesta ajattelemalla sitä tai puhumalla siitä (pitämällä siitä kiinni), sinusta tulee tuon huumeen orja. Ja juuri näin on tapahtunut.

Jos olet yksin ja istut tuolissasi hiljaa silmät suljettuina kolmen minuutin ajan, alat ajatella menneisyyttä. Ei aikaakaan, kun ajatuksesi kääntyvät johonkin ongelmaan tai emotionaaliseen kipuun, joka vaikuttaa joko elämässäsi tai muistoissasi.
Kokeile asiaa nyt. Laske kirja alas, sulje silmäsi ja ole hiljaa muutamia minuutteja. Palaa sitten takaisin.



                                                         *



"En tiedosta pitäväni kiinni mistään kivusta. Itse asiassa olen varsin vapaa ja huoleton.
Voisit sanoa näin. Se, joka puhuu, on mielesi tietoinen etuosa - puhuen tästä hetkestä, nykyisyydestä . Mutta kipu, persoonallisuutesi maaperä, sijaitsee menneisyydessä, omassa alitajunnassasi, puhujan alapuolella.
Minä väitän, että emotionaalinen kipu on varastoitunut vatsaan, missä sijaitsee myös se psyykkis - henkinen liekki, jonka tarkoitus on kuluttaa tuo kipu pois. Joku voisi huomauttaa, että kukaan lääkäri ei ole koskaan löytänyt tätä perustavaa kipua eikä nähnyt merkkiäkään kyseisestä liekistä. Vatsa on tietenkin se, mitä näemme aistiemme kautta, tajuntamme kautta. Mainitsen sen  vain eräänlaisena viitteenä suunnasta. Todellisuudessa se kipu, joka aiheuttaa masennuksesi, synkät mielialasi, vihaisuutesi ja muun vastaavan, on alitajunnassasi. Se on katseeltasi täydellisesti piilossa, mutta se ei ole piilossa kokemukseltasi. Kun joskus kuulit, että rakastettusi oli pettänyt sinut, että rakastamasi ihminen on kuollut, tai että jokin kallisarvoinen esineesi oli varastettu, missä tunsit sen? Et tuntenut sitä sellaisessa paikassa, jonka lääkäri voisi löytää. Tunsit sen alitajunnassasi, tuossa syvässä , kätketyssä ja emotionaalisessa osassa itseäsi. Alitajunnassasi on kaksi paikkaa. Toinen on paikka, jonne kivun muodostama psyykkinen pallo on majoittunut, ja sieltä kohoaa sinun epärehellinen ja pelokas persoonallisuutesi. Toinen on paikka, jossa henkinen liekki palaa. Näiden molempien päällä sijaitsee eteenpäin suuntautunut tajuntasi, tietoinen mielesi.

Jokainen meistä rakastaa olla kosketuksissa tuohon liekkiin. Kun me kosketamme sitä, me tunnemme tai tiedostamme riemun, helppouden, keveyden, optimismin, suloisuuden ja rakkauden. Ja tietoinen mielemme heijastaa nämä tunteet kehoomme hymyilevinä kasvoina, keveinä askelina, äänen ja tekemisen harmoniana tai melodiana. Muut ihmiset nauttivat tällaisen ihmisen läheisyydestä. Mies tai nainen kokee itsekin tyytyväisyyttä tai täyttymystä. Mutta kun mielemme etuosa on kytkeytynyt kivun muodostamaan palloon, emotionaalisen menneisyyden maaperään, keho ja mieli reagoivat täysin päinvastaisesti.


KIrja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

RAKKAUS ON MAAPERÄSI

Tuosta sisäisestä maaperästä nousee sinun älykkyytesi, joka katsoo ulospäin ja näkee ulkonaisen maailman. Olet kuin ihana kukka: juuresi on istutettu lujasti rakkauteen, ja aistimuksesi elämästä loistaa kauneutta ja hyvää tahtoa - nähtäväksi kaikille, jotka kykenevät näkemään. Se on totuus. Sitä sinä olet ..tai olit, ennen kuin persoonallisuutesi otti vallan käsiinsä. Nyt heilut kahden välillä. Jonain päivänä olet rakastava, tyytyväinen ja suloinen; seuraavana päivänä olet kyllästynyt, masentunut, ahdistunut tai pahantuulinen, ja toiset ympärilläsi saavat kärsiä.

 

Mistä persoonallisuus saa siis alkunsa? Se saa alkunsa kivusta, emotionaalisesta kivusta. Samalla kun keräsit kokemusta, keräsit huomaamattasi myös kipua. Keräsit sitä pala palalta vauvana, lapsena, teini - ikäisenä ja aikuisena. Joka kerta kun tunsit itsesi toisten loukkaamaksi, tai et saanut sitä mitä halusit, uusi kipeä emootio sai alkunsa ja kiinnittyi sitä edeltäneeseen. Menneisyyden kivun muodostama pallo kasvoi huomaamattomasti sisälläsi. Ja tuosta kivusta sai alkunsa persoonallisuus - tuo persoona, joka et ole sinä. Sinä olet rakkaus. Tämän tuskaisen persoonan nimi on Pelko. Se on ahdistunut, pelästynyt tietoisuus maailmasta, havainnoinnin negatiivisuus, uudelleen loukatuksi tulemisen kauhu; se on tuskainen nykyhetkessä kuten se oli menneisyydessäkin.

Kirja: Vain Pelko Kuolee/ Barry Long

HALUATKO KÄRSIÄ?

Mikä typerä kysymys. Mutta miten muuten voit selittää sen, että siedät perheesi ja ystäviesi sinulle aiheuttamaa tarpeetonta kipua? Miten selität sen, että odotat rakkaittesi ja ystäviesi kestävän onnettomia mielialojasi?

Puolustelet tätä kummallista tapaa elää yhdessä sanomalla: "Kukaan ei ole täydellinen. Meidän täytyy sietää toistemme mielialoja ja onnettomuutta. Mutta minä kysyn: täytyykö? Täytyykö sinun sietää toisten ihmisten masennusta, vihaisuutta, ja onnettomuutta? Mistä olet saanut päähäsi moisen järjettömän ajatuksen?

Kerron sinulle. Se on lähtöisin persoonallisuudestasi, ja toisten ihmisten persoonallisuudesta. Ja se on täydellinen valhe. Sinua on petetty, etkä tiedä sitä. Et tajua sitä, että persoonallisuuden kannalta jännitys, seikkailu ja uudet kokemukset ovat yhtä tyydyttäviä ja täyttymystä tuovia kuin kurjuus, masennus ja ristiriidat. Persoonallisuus saa nautintonsa molemmista - sekä ylä - että alamäistä. Mutta sinä et. Luonnollisesti sinä nautit uusien ja vaihtelevien kokemusten antamista virikkeistä, mutta sinun aito luontosi ei halua loukata ketään siinä yhteydessä. Persoonallisuus ei piittaa tuon taivaallista siitä, kuka loukkaantuu tai kärsii, olitpa se sinä tai joku muu. Se haluaa vain saada kokemuksensa joko hyvän tai pahan. Sinä todella haluat hyvää itsellesi ja jokaiselle ihmiselle. Se johtuu siitä, että syvimmässä osassa itseäsi, omassa viattomuudessasi, sinä olet hyvä; sinä olet rakkaus, elävä rakkaus.

Rakkaus on aito luontosi. Persoonallisuus on väärä luontosi.

Kirja: Vain Pelko Kuolee/ Barry Long

MAAILMA ON MAAN PERSOONALLISUUS

Tulen näyttämään sinulle sekä aidon luonteesi - sen luonteen, joka sinulla oli syntyessäsi - että valheellisen luonteesi, persoonallisuutesi maaperän, onnettomuutesi lähteen. Näet uudessa valossa, miten luonnon nerokkuus toimii; miten eristit itsesi tuosta luonnollisesta nerokkuudesta; ja kuinka voit jälleen palata elämään sopusoinnussa sen kanssa. Selitän, kuinka persoonallisuus kehittyy, mistä se tosiasiassa tulee, niin että voit ymmärtää, mitä se on.

Tulet vähitellen tajuamaan, että persoonallisuus ´ei ole minä'. Tulen kuvaamaan, mitä on 'minä', todellinen minä, olento persoonallisuuden naamion ja kaavun takana. Tulet laskeutumaan omaan alitajuntaasi, missä totuus asiasta piilee. Tulet huomaamaan, että oma auktoriteettisi kasvaa. Tulet ottamaan enemmän vastuuta elämästäsi, niin, että selvität lopullisesti sotkuiset suhteesi ja oikaiset ne tilanteet, jotka persoonallisuutesi on sinulle jättänyt.

                                                      *

Sinä et syntynyt persoonallisuutesi kanssa. Synnyit ei - minkään kanssa. Ja voit nähdä sen katsoessasi vastasyntynyttä vauvaa. Vauva on rakkauden ruumillistuma. Se on juuri tullut ulos mysteeriosta, siitä melkein ajattomasta paikasta, joka kohtu on. Siinä se on - kaunis pieni olento, sen rakastettavat liikkeet ja sen suloinen, raikas olemus. Ihmiset rakastavat nuuhkia vauvoja. He nostavat ne syliinsä ja upottavat nenänsä niihin, eikä tuoksu ole taatusti pelkkää talkin tuoksua. Vauvassa on tuoksu, joka ei kuulu viiden aistimme piiriin. Se on viattomuuden psyykkinen tuoksu. Ja samalla viattomuus on edelleen myös sinussa.

Siitä huolimatta vauvasta puuttuu jotain. Kaikesta kauneudestaan ja ihmeellisyydestään huolimatta se ei kykene tulemaan toimeen maailmassa. Jonkun täytyy ajatella sen puolesta ja suojella sitä. Vauvalta puuttuu kokemus elämisestä. Kutsumme kokemuksen keräämistä kasvamiseksi tai vanhenemiseksi. Juuri sitä sinä olet tehnyt tähän asti. Alunperin vauvana kehollistunut  rakkaus on yhä sinussa, mutta sinun kehollesi on tapahtunut jotakin. Se on kokenut elämistä.
Kerättyäsi kaikkien näiden vuosien kokemuksen, voitko sanoa, että olet yhä taakaton kuin vastasyntynyt? Oletko viaton? Voitko sanoa, että olet nyt sama viattomuus, joka olit alunperin? Jos et, miksi et?

Kysyn tätä kysymystä sinulta lukijalta, olennolta, joka oli kerran vauva, ja joka on nyt aikuinen. Kysymys on sinusta. Puhun sinun kokemuksestasi, ja se, mikä on totta sinun kokemuksesi kautta,on totuus. Joten mikä on totuus sinun kokemuksesi valossa?

On kaksi tapaa vastata: sisältäpäin tai ulkoapäin. Ulkopäin, katsomalla paineitasi, huoliasi ja ongelmiasi, voisit sanoa:"Ei. Minua painavat monet asiat, jotka tiedän ja muistan, syyllisyyteni, epäilykseni, pelkoni. Olen vapaa joskus, mutta tiedän, että heti kun muistan, että en ole viaton, alan ahdistua ja huolehtia. "Mutta syvimpinä hiljaisina hetkinäsi voisit sanoa: "Kyllä. Minä olen viaton. "Ja se on totuus. Sillä sisälläsi sinä olet aina se suloinen ja viaton lapsi, joka olit, kaikista ikävuosistasi huolimatta. Suloisuus ja viattomuus ovat sinun luontosi.
Mutta ja suloisuudella ja viattomuudella, kuten vauvalla, ei ole tilaa tässä maailmassa ilman suojelua. Niitä poljetaan maahan, manipuloidaan, riistetään, väärinkäytetään ja pahoinpidellään. Kuinka voin olla suloinen ja viaton, kuten vauva, tällaisessa maailmassa? Tietenkään et voi. Täällä ulkona et voi olla olla, mitä olet sisälläsi. Siltä se näyttää. Mutta luonto, Luontoäiti, tarjoaa ratkaisun, luonnollisesti. Ja ratkaisu on kokemus.

Eläminen tarkoittaa kokemuksen keräämistä. Et voi elää ilman, että opit kantapään kautta. Jos polullasi on lasinsirpaleita, sinun on parempi olla kävelemättä sitä paljain jaloin. Samalla tavoin ihana luontomme tulee suojatuksi kokemuksemme tuoman terveen järjen kautta. Mutta me näytämme unohtaneen tämän. Omassa tunne - elämässämme me jätämme huomiotta kalliilla hinnalla keräämämme kokemuksen. Kerta toisensa jälkeen me lähestymme ja syleilemme sitä, mikä satuttaa ja silpoo meitä. Me siedämme seurassamme manipuloivia, emotionaalisia ja vihaisia ihmisiä - ihmisiä, jotka loukkaavat meitä. Annamme periksi heidän ja omien persoonallisuuksiemme itsekkäille vaatimuksille. Annamme toisten ihmisten persoonallisuuksien käyttää meitä hyväkseen, aivan kuten me käytämme heitä hyväksemme. Hullussa ja kieroutuneessa vaihtokaupassa me sovimme, että saamme riistää toinen toisiamme, ja että jokainen meistä saa kärsiä vuorollaan.

Haluatko todella elää vihaisen, emotionaalisesti vaativan tai välinpitämättömän kumppanin kanssa? Tietenkään et. Sinun viattomuutesi ei voi olla tekemisissä sellaisen tuhoavan rakkauden kanssa (jos voit edes kutsua sitä 'rakkaudeksi'). Mutta sinä et eläkään viattomuutesi ja puhtaan kokemuksesi, synnynnäisen rakkautesi ja kehittämäsi terveen järjen kautta. Persoonallisuutesi on tullut väliin. Ja nyt et enää ole varma, mikä on mitäkin tunne - rakkauselämässäsi - mikä on tervettä järkeä ja mikä on ilonpilaajaa.

Kirja: Vain Pelko Kuolee/ Barry Long

PERSOONALLISUUS ON EPÄREHELLISYYDEN KASVOT

Tunnistatko mitään näistä oireista itsessäsi?
Silloin olet valmis alkamaan persoonallisuutesi riisumisen. Sanon riisumisen, koska persoonallisuus on kuin kaapu, johon olet pukeutunut. Olet kietonut persoonallisuuden kaavun ympärillesi puolustautuaksesi maailman ilkeydeltä ja ihmisten loukkaavuudelta.

Olet tehnyt persoonallisuudesta oman suojelijasi. Olet luovuttanut sille paljon omasta vallasta. Siksi persoonallisuus hyppää puolustamaan sinua heti, kun tunnet itsesi loukatuksi, uhatuksi tai arvostelluksi. Se hyökkää puolestasi terävin ja kovin sanoin. Joskus hätkähdät sen väkivaltaisuutta ja tunteettomuutta. Mutta toisaalta se on sinun taistelijasi, sinun puolustajasi. Niinpä sinä sopeudut nöyrästi sen usein kauhistuttavaan käytökseen ja puolustelet sitä itsellesi. Saadessaan täyden vallan ovela suojelijasi muuttuu täydelliseksi diktaattoriksi. Ja sinä alat epätoivoisesti kaivata omaa vapauttasi.

Totuus on, ettei sinulla ole tarvetta tähän suojeluun. Persoonallisuus on kuin koulukiusaaja, jonka jengiin liityit joskus ollaksesi turvassa. Kasvettuasi aikuiseksi hän palaa luoksesi ja vakuuttaa sinulle, että tarvitset häntä yhä. Hän kykenee tekemään sen, koska tietämättäsi kannat yhä sisälläsi kaikkia eilisen kipuja - vanhoja pelkoja lapsuudestasi, nuoruudestasi ja aikuisijältäsi. Kiusaaja, joka tuntee pelkosi, ei jätä sinua rauhaan. Ja sinua kauhistuttaa menettää hänen suojelunsa.

Tästä huolimatta persoonallisuudella on oma paikkansa ja tehtävänsä. Se on kurja isäntä mutta hyvä palvelija. Palvelija ei vain saa enää hallita elämääsi. Se on pilannut sitä tarpeeksi kauan.

Kaikki se, minkä havaitset olevan väärin maailmassa, on seurausta jonkun persoonallisuudesta. Itse asiassa persoonallisuuden tietämättömyys on rakentanut maailman. Tästä syystä maailma on niin julma, riistävä ja epärehellinen paikka verrattuna maan ja luonnon kauneuteen ja täydellisyyteen. Aivan kuten persoonallisuus elää sinusta ja kuluttaa sinun voimavarojasi, myös maailma on kuluttamassa loppuun maan voimavaroja.

Kirja: Vain Pelko Kuolee/Barry Long

OLENTO NAAMION TAKANA

KAUAN, KAUAN SITTEN, kun ihmisolennot eivät olleet yhtä kiintyneitä fyysiseen kehoonsa kuin he ovat tänä päivänä, eli mies (vai oliko hän nainen?), joka loi itselleen ihmeellisen naamion - naamion, joka saattoi vaihtua moniksi erilaisiksi kasvoiksi.

Miehellä oli tapana viihdyttää itseään pukemalla naamio päälleen, lähestymällä äkillisesti ihmisiä ja katselemalla heidän reaktioitaan. Joskus naamio nauroi, joskus se itki, joskus se irvisteli tai murjotti. Hänen uhrinsa säikähtivät aina nähdessään nuo merkilliset, luonnottomat ja tuntemattomat kasvot - silloinkin, kun kasvot hymyilivät. Mutta mies ei piitannut siitä, nauroivatko vai itkivätkö kasvot. Häntä kiinnosti vain se kiihtymys, jonka ihmisten reaktiot saivat aikaan. Hän tiesi, että hän itse oli naamionsa takana. Hän tiesi olevansa pilailija - ja että toiset olivat pilan kohteita.

Aluksi mies pistäytyi ulkona naamio päällään muutaman kerran päivässä. Myöhemmin, kun hän tottui jännitykseen ja halusi sitä lisää, hän alkoi jättää naamion päälleen koko päiväksi. Lopulta hän ei nähnyt enää tarvetta riisua sitä lainkaan - ja nukkui yönsä naamio päällään.


Vuosikaudet mies vaelteli ympäri maata nauttien omasta itsestään naamionsa takana. Sitten eräänä päivänä hän heräsi tunteeseen, jota ei ollut tuntenut koskaan aikaisemmin - hän tunsi itsensä yksinäiseksi ja eristyneeksi; häneltä puuttui jotain.

Huolestuneena hän nousi ylös ja astui ulos - suoraan kauniin naisen eteen. Ja siinä paikassa mies rakastui naiseen. Mutta nainen kirkui ja juoksi pois, pelottavien ja tuntemattomien kasvojen säikäyttämänä.
"Pysähdy, se en ole minä!" mies huusi, tarrautuen naamioon repiäkseen sen pois. Se oli tarttunut hänen lihaansa. Se oli muuttunut hänen kasvoikseen.

Tämä mies, ihmeellisen naamionsa ansiosta, oli ensimmäinen henkilö, joka astui tähän onnettomaan maailmaan.

Aikaa kului. Vaikka mies yritti epätoivoisesti kertoa kaikille, millaisen tuhon hän oli aiheuttanut itselleen, kukaan ei uskonut häntä. Kukaan ei ollut edes kiinnostunut kuuntelemaan, sillä he kaikki olivat matkineet häntä. Jokainen heistä oli laittanut päälleen oman naamionsa - saadakseen kokea saman jännityksen siitä, että he näyttelivät jotain sellaista, mitä he eivät olleet. Hekin kaikki olivat muuttuneet naamioiksi.

Mutta nyt oli tapahtunut jotain vieläkin pahempaa. He eivät olleet unohtaneet ainoastaan sitä, että oli kysymys pilasta, he olivat myös unohtaneet taidon elää iloisesti, olentona naamion takana.

Se, kuinka mies lopulta päätti naamiaiset ja palasi omaksi iloiseksi olennokseen, on tarinan huipentuma, sillä kaikilla taruilla tulee olla onnellinen loppu. Kuitenkin vain silloin, kun sinä lukija, olet iloinen ja vapaa onnettomuudesta nyt (mikä on joka hetki) , saa tarina todella loppunsa. Sillä juuri sinä olet tuo mies tai nainen naamion sisällä.

Naamio, jota kannat, on sinun persoonallisuutesi. Katso kylpyhuoneen peiliin - siinä se on. Seuraa ilmeitä, joita otat kasvoillesi. Joskus ne ovat hyväksyviä, usein paheksuvia. Et voi uskoa, että se olet todella sinä. Niinpä katsot jokaiseen peiliin, jonka ohitat, jopa kauppojen ikkunoihin, vakuuttuaksesi ja varmistaaksesi, että se olet sinä.

Joskus sinut valtaa jopa kummallinen,järjetön tunne, että haluaisit riisua naamiosi, eikö totta? Se ei ole mitenkään epätavallista. Ihmiset eivät vain halua puhua sellaisesta, sillä se kuulostaa typerältä. Mutta se ei olekaan niin typerää - eihän? - kun alat olla rehellinen.

Suurin taakka, jota kannat elämässäsi, on oma persoonallisuutesi - teeskentelemisen taakka. Sen ylläpitäminen raskauttaa sinut ja imee sinusta elämän.

Syytät niin monia asioita tästä raskauden ja elämän puuttumisen tunteesta. Syytät työtäsi, ihmissuhteitasi, ruokavaliotasi, ongelmiasi. Ja kuitenkin juuri persoonallisuutesi on eristänyt sinut omasta luonnollisesta ilostasi ja eloisuudestasi.

Persoonallisuus tekee sinusta huolestuneen ja emotionaalisen. Se on syynä mielialoihisi ja epävarmuuteesi, masennuksiisi ja kurjiin kausiisi. Se hämmentää mielesi. Se pelkää tulevaisuutta ja kokee syyllisyyttä tai katumusta menneisyyden suhteen. Se muuttuu välinpitämättömäksi, ikävystyneeksi ja rauhattomaksi tässä hetkessä. Se on odottamaton varjo, joka hiipii sinun ja kumppanisi välille. Se on viekkaus ja oveluus, joka näkyy silmissä. Se elää kaikenlaisista kiihokkeista, hyvästä ja pahasta, masennuksesta ja jännityksestä.

Ja se pelkää yli kaiken tulevansa nähdyksi - paljastetuksi sinä huijarina ja asioiden pilaajana, joka se on.



Kirja: Vain Pelko Kuolee/ Barry Long

MAAN IHMISILLE

Maan päällä ei ole ongelmia-
Maa on kaunis, riemukas, kosminen, ikuinen.
Maailma on se onneton rakennelma, jonka ihminen on väkisin asettanut maan päälle.
Ihmisen maailma koostuu hänen ongelmistaan.

Sekä maa että maailma ovat sisälläsi. Se, mitä näet ulkopuolellasi, ja se, miten näkemäsi vaikuttaa sinuun, on suoraa heijastusta siitä, mitä on sisälläsi. Kun näet ja tunnet elämässäsi kauneutta, katsot maata, elämää sisälläsi. Jos näet ympärilläsi ongelmia, ja jos tunnet elämäsi onnettomaksi,
katsot maailmaa.

Jotta voisit saavuttaa maanpäällisen elämän kuolemattomuuden sisälläsi, sinun tulee hajottaa kiintymyksesi maailmaan. Tuo kiintymys on pirullisen hienovaraista. Aina kun tunnet tuskaa mielessäsi, tai kun tunnet emotionaalista kipua, tunnet tuon kiintymyksen.

Sinun tulee nähdä asia, eikä yrittää vesittää sitä keksimällä verukkeita tai tekosyitä, kuten maailma sinussa tekee. Sinun tulee kohdata oma sisäinen kipusi, maailma sisälläsi, ilman että alat puolustella itseäsi. Onnettomuutta ei voi puolustella millään, sille ei ole mitään perustetta.

Jotta epäilykselle ja tulkinnoille ei jäisi mitään sijaa, toistan tämän perimmäisen totuuden: jokainen kipu, jonka tunnet ajatuksissasi tai tunteissasi, minä hetkenä hyvänsä elämässäsi, riippumatta sen syystä, johtuu maailmasta sinussa. Olet jättänyt maan taaksesi ja alkanut keskittyä maailmaan.

Sinun tulee nähdä oman itsesi lävitse ja huomata, että kipusi tai hämmennyksesi on rakkautta maailmaa kohtaan. Sinun tulee nähdä maailman lävitse ja tunnistaa, mitä maailma todella on, mitä se on tehnyt sinulle, ja mitä se on tekemässä sinulle. Maailma ei ole koskaan sen suurempi ongelma kuin mitä on rakkautesi sitä kohtaan.

Tyynesti ja rohkeasti sinun tulee laskeutua sinussa olevan maailman pohjalle. Ja siitä sinun on jatkettava maailman pohjan lävitse. Se tulee olemaan helvettiä, jonkin aikaa. Mutta se on sinun helvettisi, ei kenenkään muun. Se on helvetti, jonka olet mieluusti luonut itsellesi maan päälle.

Loit sen uskomalla maailmaan ja kiintymällä sen arvoihin, tapoihin ja asioihin, sekä siellä eläviin ihmisiin, jotka kaikki tulevat joka tapauksessa jättämään sinut tai karkaamaan käsistäsi. Kaikki se, mitä rakastat maailmassa, tulee aiheuttamaan sinulle tuskaa. Tuo tuska on se helvetti, jonka lävitse sinun tulee kulkea - joko nyt tai fyysisen kuolemasi prosessissa.

Jos kuljet helvetin lävitse väärällä tavalla, kierrät vain kehää ja luot itsellesi lisää ongelmia - lisää loputonta maailmaa, lisää helvettiä. Kun kuljet helvetin lävitse oikealla tavalla, voit yhtyä uudelleen maan muuttumattomaan kauneuteen ja riemuun sisälläsi - omana itsenäsi. Ja huolimatta maallisista kauhuistasi ja peloistasi et menetä mitään. Sillä vain pelko kuolee.


Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long