RAKKAUS, OPETTAJA

RAKKAUS EI OLE OSA OLEMASSAOLOA - SE ON OLEMASSAOLON TARKOITUS.

Rakkaus on todellista. Mutta rakkaus, joka tuntee tuskaa, ei ole todellista. Todellinen rakkaus on puhdasta ja luonnollista; se ei ole itsekästä eikä emotionaalista, kuten inhimillinen rakkaus on.

Inhimillinen rakkaus on rakkautta, joka itkee menetettyjen asioiden tai ihmisten vuoksi. Inhimillinen rakkaus ei tuota täyttymystä kuin lyhyeksi aikaa. Se ei kestä. Se tuo mukanaan tuskaa ja särkyneen sydämen. Inhimillinen rakkaus ei ole luonnollista.

Normaalin kasvatuksen myötä lapset menettävät nopeasti kehostaan luonnollisen elämänilon tunteen - tunteen rakkaudesta, joka heillä oli syntyessään. Tavanomainen inhimillinen, eli emotionaalinen rakkaus pannaan alulle jo hyvin varhaisella iällä, jolloin rakkaus ja tyytyväisyys kytketään ulkoisiin olosuhteisiin, ulkopuolisiin vakuutuksiin ja näkemyksiin rakkaudesta. Kun lapsi sitten menettää rakastamansa esineen tai ihmisen, hän kokee sen rakkauden menetyksenä. Itkeminen rikkoutuneen lelun vuoksi on esimerkki tästä. Myöhemmässä elämässään lapsi (aikuisena kuten sinäkin) ilmentää samaa riippuvuutta kerta toisensa jälkeen. Kaiken itkun ja onnettomuuden keskellä, kun joku tai jokin, jota rakastat, kuolee tai jättää sinut, itket sydän särkyneenä: "Rakkauteni on kuollut. Rakkauteni on jättänyt minut. En voi enää elää." Mutta se ei ole totuus. Rakkautesi on aina sisälläsi.

Rakkautesi on sisälläsi, ja voit tuntea sen nyt, juuri sellaisena kuin se oli silloin, kun olit vauva ja jokelteli yksin tyytyväisenä kehdossasi. Mutta rakkauden herkkä hienovaraisuus on pettynyt syntymästäsi alkaneeseen riippuvuuteen nähdä se ulkoisesti heijastuneena. Koska inhimillinen rakkaus on karkeaa, olet menettänyt herkkyytesi rakkauden puhtaudelle. Vaikka kosketatkin sitä ajoittain sisälläsi ja olet täynnä ihmetystä sen tuntemattomasta energiasta, et enää kykene tuntemaan sitä jatkuvasti ja tietoisesti. Olet kykenemätön kokemaan rakkautta välittömästi. Haluat rakkauden heijastuksen, et rakkautta sellaisena kuin se on, itsettömänä ja puhtaana.

Puhdas rakkaus on epäitsekästä, koska sen ei tarvitse ottaa keneltäkään pois yhtään mitään. Voit olla puhdasta rakkautta tai tuntea sitä ilman, että tarvitset ketään seuraksesi; kenenkään toisen ei tarvitse edes olla olemassa. Puhdas rakkaus ei vaadi yhtään mitään keneltäkään koko maailmassa. Se on täydellistä sellaisena kuin se on, sinun sisälläsi. Koska se on täydellistä ja loppumatonta, se takaa, ettei sinussa ole onnettomuutta, joka voisi saada muut onnettomiksi. Sitä rakkaus on.
Tämä rakkaus takaa myös sen, että ympärillesi ilmestyy olosuhteita ja ihmisiä, jotka heijastavat rakkauttasi, ja joita sinä voit rakastaa. Missä oletkin, he tulevat olemaan myös siellä. Mutta kun he poistuvat, kuten kaiken tulee poistua, he eivät särje sydäntäsi. Rakkaus, sama rakkaus sisälläsi, tulee jälleen ilmenemään jossakin muodossa.

Kun tunnet rakkautta, tunnet sen ihanan tunteen omassa itsessäsi, joka sinulla oli syntyessäsi. Mutta koska et voi kokea sitä enää puhtaana, tarvitset rakkautesi herättämiseksi ulkopuolisen ärsykkeen tai heijastuksen jostakin ihmisestä tai esineestä. Riippumatta siitä, onko kyseinen ihminen tai esine läsnä vai ei, tosiasia on, että se rakkaus, jota tunnet tai haluat, on jo sisälläsi: se ei tule ulkopuoleltasi. Jopa se rakkaus, jota tulet tuntemaan tulevaisuudessa jotakin sellaista ihmistä kohtaan, jota et vielä ole edes tavannut, on sisälläsi. Voit tuntea sen nyt - jos vain osaat olla riittävän hiljaa. Mutta jo varhaisesta lapsuudestasi lähtien sinulle on opetettu, että sinun ei tule olla hiljaa. Sinua on opetettu elämään tavalla, jossa jätät tämän kauniin muodottoman rakkauden, hiljaisuuden sisälläsi, ja heijastat koko huomiosi aistiesi kautta ulos lukemattomia muotoja, ja kohti lukemattomia, jatkuvasti muuttuvia asiayhteyksiä; ei ainoastaan maailmassa, vaan myös omassa päässäsi eli muistissasi. Tämä vaatii mieltäsi olemaan jatkuvasti liikkeellä, ja seurauksena on, että et kykene lopettamaan ajattelua ja huolehtimista edes silloin, kun haluaisit - ellei mielesi ole uppoutunut johonkin. Siksi mielesi on aina liikkeellä; se ei ole koskaan hiljaa.

Kun olit kehdossasi, koko huomiosi kohdistui liikkuviin näkyihin ja ääniin, helistimiin, väreihin, kasvoihin, nukkeihin ja äitisi rakastaviin käsivarsiin. Huomiosi suunnattiin siihen, mitä kehosi ulkopuolella tapahtui. Opit pitämään ärsykkeistä; aloit hakea rakastavia halauksia, voimakkaita värejä ja pehmeitä nallekarhuja, ja tulit riippuvaiseksi niistä. Nyt kun olet aikuinen, nämä helistimet ovat muuttuneet todellisiksi. Niistä on tullut ihmisiä - ihmisiä, jotka ovat tuskin koskaan hiljaa, edes silloin, kun he eivät liiku. He estävät sinua olemasta hiljaa, ja sinä estät heitä olemasta hiljaa. Virikkeet -  ne ovat hyvää seuraa. Silloinkin, kun ihmiset eivät ole seurassasi, he vaativat huomiotasi, koska ajattelet heitä jatkuvasti. Ajatteleminen saa sinut kokemaan ikään kuin tuntisit heidät (hyvällä tai pahalla tavalla, pitämällä heistä tai olemalla pitämättä heistä). Vain harvoin olet tarpeeksi hiljaa tunteaksesi rakkautesi suoraan, ilman jotakin välikappaletta.

Ongelma on siinä, että ihmiset muuttuvat seurasta, josta pidät, henkilöiksi, joita rakastat. Tämä johtuu siitä, että yksittäinen mies tai nainen on lähin heijastus, jonka voit tavoittaa oman rakkautesi kuvasta. Rakkaus sisälläsi on todellista, levollista ja hiljaista, ja se odottaa kärsivällisesti. Mutta viehätyksesi sitä kohtaan, mikä ilmenee vastakkaisena sukupuolena, onkin viehätystä oman sisäisen rakkautesi toiseen puoliskoon, sen aistilliseen kuvaan. Se sinun toinen puolesi, jonka olet heijastanut ulkomaailmaan, ja jonka nyt turhaan toivot löytäväsi jostakin sinulle mieluisesta ulkoisesta muodosta. Kun pidät huomiosi suunnattuna johonkin sinulle mieleiseen ihmiseen tai asiaan, huomio muuttuu viehätyksesi ja viehätys rakkaudeksi.

Tämä rakkauden tunne alkaa pitämisen tunteesta. Jos jatkat huomiosi heijastamista pitämisesi kohteeseen - ajattelemalla kyseistä ihmistä; antamalla huomiosi hänelle myös silloin, kun hän ei ole kanssasi - mieltymys muuttuu rakkauden tunteeksi. Kun et voi olla hänen kanssaan, tunne muuttuu tuskaksi - tuskaksi siitä, että haluat jotakin, mitä sinulla ei ole. Kun joudut eroamaan rakkaudestasi, tunnet itsesi onnettomaksi, ja sanot, että rakkaus on tuskallista. Kuten päivä seuraa yötä, inhimillisen rakkauden tulee tuottaa tuskaa.


Mutta totuus on: sinä et ole eronnut rakkaudestasi. Rakkautesi on sisälläsi, kuten aina. Rakkaus ei aiheuta tuskaa. Vain tietämättömyys aiheuttaa tuskaa.

Tuska johtuu siitä tietämättömyydestä, että ajattelet olevasi erillinen rakkaudestasi, ja siitä, että samaistat rakkautesi ja sen ulkoisen kuvan keskenään. Sinä itket peilin tai siinä näkyvän heijastuksen vuoksi sen sijaan, että olisit se todellisuus, joka katsoo peiliin. Näet sen, mikä ei ole totuus, ja kärsit siitä, ettet näe totuutta. Ei ole ihme, että sinuun koskee. On kuin näkisit unta, että olet kadottanut kehosi yläosan, ja että sinun tulee penkoa lävitse satoja matkalaukkuja löytääksesi sen - vaikka on päivänselvää, että et voi olla erillinen oman itsesi toisesta puolesta, ellet sitten näe unta.

 

 

 

Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

PITÄYDY TOIMINNASSA

Sinun tulee pitäytyä toiminnassa, hetki hetkeltä, sen mukaisesti, mitä tapahtuman oma energia sinulta vaatii. Näe tapahtuma, näe itse tilanne, ja huomaat selkeästi, mitä sinun on tehtävä, jos sinun on ylipäänsä tehtävä mitään.

Älä tee sitä mitä ajattelet. Tee se mikä on oikein. Ja se, mikä on oikein, heijastuu siinä, mikä on - tapahtumassa sellaisena kuin se on nyt edessäsi maailmassa, ei mielikuvituksessasi. Jos mitään ei ole tehtävissä, näet sen; älä tee silloin mitään. Mutta älä ajattele.

Jos sallit mielesi liikkua tämän hetken ulkopuolelle heijastamalla sitä tulevaisuuteen tai menneisyyteen, vaikkapa vain miettimällä sitä, mitä joku saattaisi sanoa tai ajatella, teet tapahtumasta ongelman. Silloin et voi enää nähdä sitä sellaisena kuin se on, puhtaana tapahtumana. Olet sisällyttänyt siihen pelkosi, oman emotionaalisen onnettomuutesi.

Kun voit suhtautua asiaan puhtaana tapahtumana (mieltämättä sitä joksikin, mitä se ei ole), se ei tule aiheuttamaan sinussa onnettomuutta, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Kun pidät onnettomuuden poissa nyt, pidät sen poissa myös tulevaisuudessa. Muut tapahtumat, jotka seuraavat tästä tapauksesta, tulevat silloin tapahtumaan kuten niiden pitääkin tapahtua, kukin omalla ajallaan.

Jos tunnet emotionaalista kipua, se tarkoittaa sitä, ettet näe selkeästi. Olet aiheuttanut itsessäsi oikosulun, olet eristäytynyt tapahtumien luonnollisesta virrasta. Ajattelet ja heijastat pelkoasi ja epävarmuuttasi (emotionaalista ruumistasi) tapahtuman ylle. Tapahtuma tulee tällöin väistämättä heijastamaan osan samoista onnettomista emootioista takaisin sinuun. Tulevat tapahtumat näyttävät sisältävän enemmän samaa ongelmaa.

Seuraavissa kappaleissa tulen selittämään täsmällisesti, mitä tämä tarkoittaa, ja mikä on totuus ilmiön takana. Se on yksi olemassaolon suurista, vapauttavista totuuksista. Jotta voisit saada siihen energeettisen yhteyden sisälläsi, joudut ehkä lukemaan selityksen useita kertoja ja useaan eri otteeseen. Mutta kun löydät tuon yhteyden, se tulee vapauttamaan sinussa suurta itsetuntemusta eli henkistä selkeyttä. Tässä se on:


KAIKKI TAPAHTUU TIETOISUUDESSASI

Kaikki tapahtuu tietoisuudessasi; siksi olet tietoinen siitä mitä tapahtuu. Se, mitä kuvittelet tapahtuneen - kuten se, mitä tapahtui nukkuessasi viime yönä - on jotain aivan muuta. Se on mielen toimintaa, ei tietoisuuden toimintaa. Tietoisuus vaikuttaa mielen taustalla ja antaa mielelle sen tietoisuuden, jota se tarvitsee toimiakseen ja heijastaakseen. Mieli on riippuvainen tietoisuudesta, mutta tietoisuus ei ole riippuvainen mielestä.

Annan sinulle toisen esimerkin tietoisuuden ja mielen välisestä erosta jokapäiväisessä elämässäsi. Jos joku toinen ajaa autollasi kolarin sinun poissa ollessasi, se ei tapahdu tietoisuudessasi. Tässä tapauksessa asia tapahtuu tietoisuudessasi vasta sillä hetkellä, kun saat tiedon siitä. Ja se, miten reagoit tai suhtaudut siihen tuossa hetkessä, ratkaisee sen, teetkö siitä ongelman ja oletko siten luomassa itsellesi uusien ongelmien sarjaa.

Toisin sanoen: se selkeys, jolla kykenet näkemään tapahtuman, määrää, kuinka siitä aiheutuvat tapahtumat ja olosuhteet tulevat vaikuttamaan sinuun tulevaisuudessa. Jos koet tapahtuman ongelmana sen sattuessa, koet kaikki siihen jälkeen päin liittyvät tapahtumat saman ongelman jatkeena, ja ne muuttuvat itse asiassa osaksi samaa ongelmaa. Tämä merkitsee sitä, että tapahtumaa tulee todella seuraamaan sarja muita ongelmallisia tapahtumia. Jos esimerkiksi ajat kolarin, syntyy ongelma, kuinka saada rikki mennyt kulkuväline korjaamoon, kuinka olla ilman autoa useita viikkoja, kuinka löytää rahat korotetun vakuutusmaksun maksamiseen ja niin edelleen.

Ihmiskunta on vähitellen hyväksynyt tämän normaalin, ongelmallisen elämisen kulun tapahtumien luonnolliseksi virraksi, jota ei voi kyseenalaistaa. Tullakseen ratkaistuksi jokainen ongelma vaatii aikaa ja vaivaa eli tuottaa muita ongelmia. Mutta se ei ole totuus. Eikä se ole lainkaan luonnollista tai välttämätöntä. Näin todellakin yleensä tapahtuu, mutta vain siksi, että itse kukin luo tapahtumista ongelmia omassa tietoisuudessaan. Heti kun lakkaat toimimasta niin, heti kun alat nähdä jokaisen tapahtuman ainutkertaisena tässä hetkessä, ilman ongelmallista jatkuvuutta eli tulevaisuutta, koko dynamiikka tulee muuttumaan. Syynä on tietoisuutesi voima.

Tietoisuutesi (ei mielesi) on voimakkain ja luovin asia koko olemassaolossa. Se ohjaa elämääsi mielesi takana, täysin uskollisena sille, miten sinä koet elämän. Se ei pakota sinua mihinkään: se luo puolestasi, havaintokykysi selkeyden mukaisesti. Sillä sinä itse ohjaat omaa elämääsi, ja se, miten näet elämän, määrää sen, miten elämä vaikuttaa sinuun, tai millaista sen tulee sinulle olla. Jos näet ympärilläsi ongelmia, tietoisuutesi on pakko luoda ongelmia. Jos kuitenkin alat vastustaa ongelmien luomista ja nähdä tapahtumat vain sellaisina kuin ne tapahtuvat, tietoisuutesi on vapaa toimimaan luonnollisesti, kuten kuuluukin toimia, eikä se aiheuta enää uusia ongelmia. Tämä on elämän ihme, tietoisuuden ihme, joka poistaa kaiken onnettomuuden.

Annan sinulle nyt avaimen tähän kaikkeen. Totuus, joka tekee tämän ihmeen mahdolliseksi, on siinä, että jokainen tapahtuma, joka ilmenee tietoisuudessasi, on luonnollinen vastaus tai ratkaisu johonkin aikaisempaan tapahtumaan. Kaikki viiveet ja ongelmat ovat ainoastaan mielessä.


Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

ONNETTOMUUS ALKAA AINA NYT.

Onnettomuus on konkreettista, ja se kerääntyy sinussa nyt. Kaikki se onnettomuus, jonka voit muistaa ja jota suret, on jo mennyttä ja asustaa jo sinussa, joten se ei ole onnettomuutta, joka alkaa nyt. Onnettomuus alkaa tapahtumista, jotka voit välittömästi tunnistaa, kuten autosi romuttuminen, ero rakastamastasi ihmisestä, seksuaalinen katastrofi, kuolema, työpaikkasi menetys - mikä tahansa järkytys. Sinun tehtäväsi on estää tuon hetken emootiota pääsemästä sisällesi. Se vaatii välitöntä toimintaa, juuri tuossa hetkessä.

Ensimmäinen toimenpide on kohdata se tosiasia, että se, mitä on tapahtunut, on todella tapahtunut.

Yleensä ensimmäinen reaktio on epäusko. Se on emotionaalisen ruumiin yritys paeta tai katsoa poispäin todellisuudesta välttääkseen järkytystä. Emootiolle jää näin aikaa tulvia sisääsi, ja sinä kadotat läsnäolosi.

TOTEA ENSIN TOSIASIA.


Teet sen siten, että et koe tapahtumaa ongelmana. Se tarkoittaa sitä, että et ajattele, mitä tapahtuma merkitsee sinulle tulevaisuudessa, tai miten se tulee myöhemmin vaikuttamaan sinuun. Sinun tulee pysyä tässä hetkessä. Sinun tulee olla todellinen. Ja todellisena oleminen tarkoittaa sitä, että olet läsnä siellä, missä olet kyseisellä hetkellä.

Tulevaisuus ei ole saapunut vielä. Tosiasia on: autosi tai osa elämääsi on muuttunut silmiesi edessä. Älä tulkitse. Älä analysoi. Sinun on nähtävä tapahtuma juuri sellaisena kuin se on, liittämättä siihen mielikuvitusta tai johtopäätöksiä. Silloin kaikki ne fyysiset toimenpiteet, joita tilanne sinulta vaatii, ilmestyvät välittömästi tajuntaasi - ilman, että sinun tarvitsee huolehtia tai ajatella.

Vain tällä hetkellä on merkitystä. Heti kun irtaannut nykyhetkestä ajattelemalla tulevaisuutta tai menneisyyttä, tulet olemaan onneton. Päästät emootion sisääsi. Sama pätee myös tapahtuman jälkeen. Et saa ajatella tapahtunutta jälkikäteen; et saa toistaa sitä mielessäsi.

Järkytystä tilanteen tapahtumahetkellä ei voi välttää. Mutta järkytys ei ole emootiota. Järkytys on tyhjiö, jossa itsen muutos voi tapahtua. Järkytys katkaisee kaiken ajattelun, kaiken sinussa olevan menneisyyden jatkuvuuden. Järkytyksen hetkellä olet uusi, mikäli vain kykenet olemaan läsnä. Ja mahdollisuutesi syvään perinpohjaiseen itsen muutokseen on valtava. Paniikki ja huoli alkavat vasta, kun annat ajatustesi palata ja herättää vanhan emotionaalisen ruumiisi, jolloin yhä enemmän emootiota, yhä enemmän onnettomuutta pääsee tulvimaan sisääsi.


Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

ELÄMÄ LIIKKUU JOKA HETKI

Persoonallisuuden rasittavuus on seurausta siitä hirvittävästä ristiriidasta, että me yritämme pitää kiinni olemassaolosta samalla kun se elämä, joka me olemme, päästää irti joka hetki. Elämä on liikettä. Kaikki mikä on nyt , on jollain tavoin erilaista verrattuna siihen, mitä se oli eilen. Miksi me emme liiku elämän tavoin, nopeudella tai rakkaudella, joka päästää irti joka hetki?

Vastaus sisältyy kahteen sanaan: 'elämä' ja 'olemassaolo'. Elämä on keskellä olemassaoloa, mutta olemassaolo ei ole elämä. Elämä on uutta joka hetki. Myös olemassaolon tulisi olla uutta joka hetki, mutta me pidämme kiinni siitä, ja se muuttuu kivuliaaksi. Jos et tarraudu olemassaoloon, sinä olet elämä sen sisällä, uusi joka hetki. Tällöin näistä kahdesta syntyy harmonia. Silloin oleminen on riemukasta.

Harmoninen vuorovaikutus sisällämme olevan elämän ja ulkonaisen olemassaolomme välillä edellyttää sitä, että annamme psyykemme virrata vapaana. Persoonallisuus tukkii psyykkisen järjestelmämme, joka on luonnostaan jatkuvassa liikkeessä. Persoonallisuus jähmettää olemassaolon. Olemme jähmettäneet talomme, omaisuutemme, lapsemme, olemme tehneet niistä 'minun omiani'. Tarraudumme niihin ikään kuin ne katoaisivat, mikäli emme pitelisi niistä kiinni. Tämä kaikki johtuu turvattomasta persoonallisuudestamme, joka pelkää menettävänsä identiteettinsä, mikäli se irrottaa otteensa. Ja niin me taistelemme muita ihmisiä ja muita valtioita vastaan pitääksemme kiinni siitä, mitä meillä on. Mutta elämä - sellaisena kuin näemme sen ympärillämme, kaikkien persoonallisten ihmisten ja heidän persoonallisten ongelmiensa takana - ei pidä kiinni mistään.

Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

MINÄ OLEN NAAMIAISTEN LOPPU

Nyt takaisin satuun ja sen onnelliseen loppuun. Kului monia, monia vuosia, mutta lopulta mies naamion takana väsyi kurjaan olemassaoloonsa ylä - ja alamäkineen.

Eräänä päivänä hän lepäsi metsässä, järven rannalla ja tuijotti veden läpinäkyvään hiljaisuuteen. Se muistutti häntä jostakin syvällä hänen sisällään. "Minä nautin tästä näkymästä', mies tuumasi, 'mutta onko tämä näkymä ilo? Vai olenko minä ilo?"

"Minä olen ilo!" hän huudahti ja hyppäsi seisomaan. "Minä olen elämän ilo kaiken näkemäni takana."

Hän lausui kiitoksensa. Eikä hän enää ikinä etsinyt elämäänsä jännitystä.
Sillä hän oli löytänyt iloisen elämisen salaisuuden.
Se salaisuus on ilo.
Mies katsoi ylös ja näki kauneuden ympärillään. Ja sitten hän tajusi totuuden, joka vapautti hänet.

Minä en ole sitä enkä tätä. Minä en ole mitään nähtyä enkä kuultua. Minä olen ilo. Minä olen elämän ilo. Minä olen elämän ilo kaiken tämän taustalla. Koko maailma on ihmeellinen naamioni, ja minä olen tyytyväinen sen takana.


                                                         *


Elämä on nauttimista varten; siitä tehdään tietoista nauttimalla siitä. Sillä ilo on tietoisuutta. Kun teet ilolla sen mitä teet, olet tietoinen. Kun iloitset tanssista, olet tietoinen tanssiessasi. Kun iloitset puutarhanhoidosta, olet tietoinen hoitaessasi puutarhaa. Kun iloitset työstäsi, olet tietoinen tehdessäsi työtäsi. Iloitse joka ainoasta elämäsi hetkestä, niin elät ilossa. niin yksinkertaista se on.

Ilo eli tietoisuus, on luonnollinen olotilasi. Se on aina olemassa. Se on kuin aurinko, joka paistaa jatkuvasti maan varjon yllä. Lakkaa elämästä omassa varjossasi, niin aurinko,ilo, alkaa loistaa välittömästi.

Ilon löytämiseksi ei voi tehdä mitään positiivista. Siihen johtaa vain negaation harjoittaminen, varjon riisuminen.

Ilossa eläminen on selkeyden iloa - ilman ongelmia. Koko elämäni on silloin olemisen iloa tai selkeyttä - olen ilon ja selkeyden olento. Se on läsnä sisälläsi nyt, valmiina odottamassa sen elämistä. Sinun ei tarvitse kamppailla sen vuoksi, etsiä sitä tai luoda sitä. Sinä olet se. Se on sinun; se on aito olemuksesi.




KIrja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

*ÄLÄ VÄÄNTELE KASVOJASI

Esimerkiksi; älä rypistä otsaasi, kurtista kasvojasi tai suuntaa katsettasi kattoon ennen kuin vastaat johonkin kysymykseen. Sillä kysymys on personallisuudesta, joka teeskentelee vakavaa, aitoa tai älykästä; teeskentelee ajattelevansa syvällisesti.

Tiedä, että persoonallisuus on esiintyjä, joka kommunikoi virnistelyjen ja muiden kasvonilmeiden kautta, tehostaakseen omaa olemassaoloaan. Mitä tyynemmät ja teeskentelemättömät kasvosi ovat, sitä enemmän olet kosketuksissa omaan olemukseesi.

Nämä ovat kymmenen harjoitusta. Harjoittele niitä jokapäiväisessä elämässäsi seuraavien noin kahdentoista kuukauden aikana, ja tulet vähitellen irtautumaan persoonallisuuden ylivallasta.

Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

* LAKKAA PUHUMASTA MENNEISYYDESTÄ

Persoonallisuus elää menneisyydestä; se ravitsee itseään sillä, että kerrot omaa tarinaasi. Joka kerta, kun kuulet itsesi uppoutuneen siihen, lopeta.

Mitä enemmän harjoittelet, sitä helpommaksi se tulee. Saatat menettää muutamia ystäviä, jotka sanovat, että olet muuttumassa tylsäksi; että olet menettämässä entisen mielenkiintoisen ja stimuloivan persoonallisuutesi.Siitä tiedät, että olet oikeilla jäljillä.

Tulee hetkiä, jolloin sinun täytyy viitata menneisyyteen. Jotta voit rikkoa vanhan tapasi, sinun tulee aluksi olla äärimmäisen tiukka. Se merkitsee sitä, että et sano mitään, mikä viittaa menneisyyteen. Siihen sisältyy myös se, mitä tapahtui minuutti sitten, ellei sinulla ole puhtaasti käytännöllistä syytä puhua, kuten: "Postititko sen kirjeen?"

Älä kerro omaa pohjattoman surullista tarinaasi.
Kun lakkaat puhumasta menneisyydestä, lakkaat vähitellen ajattelemasta sitä. Ja se tulee olemaan alku huolten loppumiselle.




KIrja: Vain Pelko Kuolee/ Barry Long

ELÄMÄ PÄÄSTÄÄ JOKA HETKI IRTI EDELLISESTÄ HETKESTÄ.

Nyt pääsemme keskeiseen kysymykseen. Miten voit oppia päästämään irti ja olla elämä, joka on uusi joka hetki? Miten alat elää iloisesti?

Ja vastaus kuuluu: Sinun tulee saada lisää energiaa. On merkittävää, että kaikki se energia, mitä tarvitset, on sinussa jo nyt. Mutta persoonallisuutesi tuhlaa sitä. Sinun järjestelmässäsi, sinun kehossasi on ainoastaan tietty määrä energiaa. Sitä ei ole rajattomasti, mutta sitä on riittävästi, jotta voit tajuta totuuden; jotta voit palata iloiseen elämään naamiosi takana - alkuperäiseen, valtavaan ja ongelmattomaan olemisen tilaasi.

Tuhlaat energiaasi ulkoiseen olemassaoloon persoonallisuutesi kautta, sen sijaan että käyttäisit sitä pysyäksesi omassa todellisuudessasi. Ulospäin virtaava energia pitää yllä naamiotasi. Kun estät persoonallisuutta heijastamasta itseään, säästät energiaa. Kun olet säästänyt tarpeeksi energiaa, naamiosi luhistuu. Se menettää itsenäisen ja itsekkään olemassaolonsa.

Näytän nyt sinulle, mihin asioihin tuhlaat energiaa. Koska tulet olemaan tästä tuhlauksesta tietoinen - siksi, että olet nähnyt sen oman kokemuksesi kautta - alat tukkia vuotoja. Sinulla tulee olemaan enemmän energiaa, jonka avulla voit tarttua muihin energiaa tuhlaaviin tapoihisi. asenteisiisi ja käytökseesi. Vähitellen sinusta tulee tietoisempi, vastuullisempi, aidompi. Luonteesi tulee paljastamaan itsensä, ja persoonallisuutesi tulee hallitsemaan elämääsi vähemmän kuin aikaisemmin.


Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

MIKSI? MIKSI TEEMME NÄIN?

Mitä ihmettä meille on tapahtunut?

Kysymys ei ole vain siitä, mitä meille on tapahtunut. Kysymys on siitä, mitä meille on tapahtuu nyt, ja mitä meidän lapsillemme tapahtuu nyt. Meitä kaikkia on opetettu pitämään kiinni kivustamme. Ja me opetamme lapsiamme tekemään samoin. Opit tämän luonnottoman tavan ensin isältäsi ja äidiltäsi, jotka oppivat sen omilta vanhemmiltaan ja niin edelleen. Sitten sinua opettivat muut perheen jäsenet ja ystäväsi, sekä se yhteiskunta, jossa elät. Tänä päivänä sivistyneeseen elämäntapaan kuuluu pitää kiinni menneestä kivusta ja heijastaa sen epämiellyttävyys maailmaan oman persoonallisuuden kautta. Sivistyneeseen? Joka hetki vähintään kaksikymmentä sotaa raivoaa tällä planeetalla; puolet sen väestöstä näkee nälkää; suurin osa lopuistakin ihmisistä on riiston kohteena; ja kaikki tyrannisoivat omissa kodeissaan tai hökkeleissään toisiaan kiistoilla, väittelyillä, epärehellisyydellä ja emotionaalisella kiristyksellä. Ja kaikki tämä on seurausta siitä, että ihmiset heijastavat oman sisäisen kipunsa persoonallisuutensa kautta lähimmäistensä ylle.

Se, että olet eläinten tapaan kerännyt itsellesi kokemusta, on luonnollista. Mutta se, että olet kerännyt itsellesi kipua, ei ole luonnollista. Sinulle on opetettu, että eläminen on kärsimystä, ja että jokaisen täytyy olla aika ajoin onneton. Se on valhe, mutta sinä uskoit siihen. Uskoit siihen, koska kaikki muutkin olivat onnettomia, ja otit heidän esimerkkinsä todesta. Kuka olisi kertonut sinulle muuta? Jopa Jeesuksen papit julistivat sinut syntiseksi, kärsijäksi. Ei ollut ketään, joka olisi kertonut ihmisille totuuden, sillä kukaan ei kyennyt kuulemaan. Kaikki kuuntelivat oman persoonallisuutensa kivun kautta. Ja sitten oli helppo uskoa, että elämä on kipua. Mutta kipu ei aiheudu elämästä, vaan persoonallisuudesta, joka heijastaa itsensä elämän ylle.


kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

KIPU ON PERSOONALLISUUTESI MAAPERÄ.

Et tiedosta sitä, että kipu on olemassa, ja että se on yhtä älykäs kuin sinäkin. Et huomaa, että se puhuu ja toimii kauttasi suurimman osan aikaa, etsien turvallisuutta, tullakseen pidetyksi, rakastetuksi, hyväksytyksi. Se näkee nykyhetken menneisyyden lävitse. Se heijastaa tuskansa nykyhetken tapahtumiin, tulkiten ne kivuliaiksi, vaikka ne eivät olekaan sitä. Se pilaa automaattisesti kaiken hyvän.

Tässä esimerkki asiasta. Kun rakastelet, pelkäävä persoonallisuus tulee usein esiin liittyäkseen nautintoon, etsien lohtua, jolla voisi lieventää kipuaan. Välittömästi hyvän päälle ilmestyy varjo, joko varautuneisuuden, jäykkyyden tai väärän sanan muodossa. Ja hyvänolontunne katoaa tai menee pilalle. Oletko kokenut tämän? Sama tapahtuu myös silloin, kun yksinkertaisesti vain nautit jonkun ihmisen seurasta. Oletko koskaan vain nauttinut mukavasta keskustelusta, jossa yksi väärä sana yhtäkkiä pilaa tai lopettaa tilanteen harmonian? Sen lausuu persoonallisuus, joka on tunkeutumassa tilanteeseen.

Oletko yhtäkkiä loukkaantunut jostakin, mitä joku toinen sanoo? Eikö se pilannutkin tyytyväisyytesi tuhon hetkeen, saaden sinut välittömästi muistamaan tuskan jostain arvostelusta tai väärinkäytöstä, joka tapahtui menneisyydessä? Näetkö, miten asetit menneen nykyisyyden päälle?



                                                             *


Luonnolla on oma täydellinen tapansa poistaa se kipu, josta persoonallisuus nousee, ja tämä selittää sen, miksi luonnossa ei ole persoonallisuutta - eikä ongelmia.
Olemassaolon ensimmäinen kipu on syntymisen kipu. Sinä olit, aivan kuten kaikkien muidenkin nisäkkäiden jälkeläiset, suojassa äitisi kohdussa, uppoutuneena alati lämpimään rakkauden nesteeseen, joka täytti kaikki tarpeesi vaivatta. Sinun ei tarvinnut hengittää, syödä, pysytellä lämpimänä eikä itkeä saadaksesi sen, mitä halusit. Ja yhtäkkiä sinut sysättiin eristyneisyyden maailmaan, outoon, uuteen paikkaan, jossa oli kylmää ja kivuliasta; jossa oli etäisyyttä, keskeytyksiä, nälkää ja hellittämätön tarve hengittää ja viestittää äänen avulla. Se oli valtava, traumaattinen järkytys.

Mutta tämän ilmeisen katastrofin edessä Äiti Luonto, kuten tavallista, otti asian haltuunsa. Aivan kuten se oli hoivannut sinua kohdun sisällä, se huolehti sinusta nyt oman psyykesi sisältä käsin. Syntymisen jättämään järkyttävään tyhjiöön luonto vapautti annoksen ehdollistamatonta psyykkistä plasmaa. Tätä energeettistä ainetta sinä kutsut nykyään emootioksi, mutta siinä vaiheessa se oli ehdottoman ja ajattoman rakkauden ainetta. Sen tarkoituksena oli väliaikaisesti suojata organismia siltä äkilliseltä keskeytykseltä, joka aiheutui sille tutuksi käyneeseen ajan virtaan. Kuten tiedät aikuisiän kokemuksistasi, aika kirjaimellisesti pysähtyy järkytyksen ensimmäisten hetkien aikana. Ilman tätä sisäänvirtaavan rakkauden muodostamaa yhteyttä syntymä päättyisi kuolemaan. Mutta rakkaus täyttää kuilun tarjoamalla ensihätään annoksen lohtua, lämpöä ja jatkuvuutta. Se antaa sinulle mahdollisuuden jatkaa eteenpäin; vaikka menetyksen aiheuttaman äkillisen järkytyksen jälkeen ensimmäinen tunteesi onkin se, ettet kykene jatkamaan.

Luonnon psyykkinen vastaus syntymisen tuskaan, kuten edellä kuvattiin, tapahtuu jokaisen olennon kehon sisällä, jossakin vatsan seudulla, palaa psyykkis - henkinen liekki. Tämä liekki on jatkuva ja kosmisen kylmä; kuten auringon säteet,jotka ovat kylmiä aina siihen saakka, kunnes ne kulkevat aineen läpi. Liekin tarkoitus on kuluttaa hätätilanteissa vapautunut psyykkinen plasma.

Rakkauden tai tietoisuuden pelastava suojatyyny on tulevaa aikaa; se on tulevaisuutta, jota kohti organismi liikkuu elämällä ja kehittymällä.

Organismi on siten kirjaimellisesti lainannut aikaa ja turvallisuutta omalta tulevaisuudeltaan.
Liekin tulee kuluttaa plasma pois mahdollisimman nopeasti. Nopeus on elintärkeää, koska 'tulevalla ajalla' ei selvästikään ole tilaa nykyhetkessä. Tässä hetkessä eli kehon läsnäolossa, se hajoaa välittömästi emootioksi, negatiivisuudeksi. Siitä tulee mennyttä aikaa eli menneisyyttä. Kaikki emootio on menneisyyttä, joka on nousemassa uudelleen esille; ja jollei emootiota kuluteta pois nopeasti, organismi alkaa elää menneisyydessä, jolloin se muuttuu luonnonoikuksi.

Luonnon psyykkinen reaktio järkytykseen jatkuu koko kehollisen elinajan. Esimerkiksi taistelun tai loukkaantumisen aiheuttaman järkytyksen jälkeen eläimillä on taipumus etsiä hiljainen paikka, jossa ne voivat maata ja nuolla haavojaan. Tämän tarkoitus on antaa vatsassa olevan elintärkeän liekin kuluttaa, sulattaa ja muuntaa emootio, menneisyys, takaisin nykyhetkeksi eli rakkauden tai tietoisuuden läsnäoloksi.

Näin palautettu tietoisuus palvelee toista elintärkeää tarkoitusta, jonka voit tunnistaa myös omasta elämästäsi. Se kantaa vaikutelmaa kokemuksesta, jonka lävitse eläin on juuri mennyt. Eläin on kasvattanut kokemustaan eli kasvanut kokemuksensa kautta, ja tulevaisuudessa se tulee vaistomaisesti tukeutumaan tähän kokemukseensa. Näin se voi suojata olemassaoloaan tehokkaammin tulevaisuudessa, aivan kuten sinä teet minkä hyvänsä kiperän tilanteen jälkeen. Tähän perustuu vanha sanonta, jonka mukaan vaikealle tielle on parempi lähettää vanha kuin nuori koira. Vanha, kokenut koira on paremmin varustettu kohtaamaan tulevaisuuden. Lainattu 'tuleva aika' palvelee siten omaa tarkoitustaan nykyhetkessä.

Tällainen on sen jumalaisen älykkyyden ihme, joka suunnittelee tätä olemassaoloa. Mutta ihmiseläin sotkee kaiken, niin että jumalainen harmonia häiriintyy. Ihmiseläin on eläimistä ainoa, joka pitää kiinni tapahtuman kivusta. Ihmiseläin ajattelee kipua ja palaa menneisyyteen. Tietoisuus on tästä hetkestä poissa. Tämä estää häntä muuntamasta lainaamaansa aikaa rakkaudeksi nykyhetkessä. Sillä tietoisuus on avain harmoniaan ja vapauteen.

Lopputulos on se, että kerätessään kokemuksia ihmiseläin sekä kerää uutta että herättää henkiin jo olemassa olevaa emotionaalista kipua, mitä eläin ei tee. Molemmat saavat itselleen elintärkeän kokemuksen, mutta ainoastaan ihminen kärsii siitä emotionaalisesti.


Kirja: Vain Pelko Kuolee/ Barry Long