KiilossaTunturin♥ ✧ ♔ ♕

RAKKAUS, OPETTAJA

RAKKAUS EI OLE OSA OLEMASSAOLOA - SE ON OLEMASSAOLON TARKOITUS.

Rakkaus on todellista. Mutta rakkaus, joka tuntee tuskaa, ei ole todellista. Todellinen rakkaus on puhdasta ja luonnollista; se ei ole itsekästä eikä emotionaalista, kuten inhimillinen rakkaus on.

Inhimillinen rakkaus on rakkautta, joka itkee menetettyjen asioiden tai ihmisten vuoksi. Inhimillinen rakkaus ei tuota täyttymystä kuin lyhyeksi aikaa. Se ei kestä. Se tuo mukanaan tuskaa ja särkyneen sydämen. Inhimillinen rakkaus ei ole luonnollista.

Normaalin kasvatuksen myötä lapset menettävät nopeasti kehostaan luonnollisen elämänilon tunteen - tunteen rakkaudesta, joka heillä oli syntyessään. Tavanomainen inhimillinen, eli emotionaalinen rakkaus pannaan alulle jo hyvin varhaisella iällä, jolloin rakkaus ja tyytyväisyys kytketään ulkoisiin olosuhteisiin, ulkopuolisiin vakuutuksiin ja näkemyksiin rakkaudesta. Kun lapsi sitten menettää rakastamansa esineen tai ihmisen, hän kokee sen rakkauden menetyksenä. Itkeminen rikkoutuneen lelun vuoksi on esimerkki tästä. Myöhemmässä elämässään lapsi (aikuisena kuten sinäkin) ilmentää samaa riippuvuutta kerta toisensa jälkeen. Kaiken itkun ja onnettomuuden keskellä, kun joku tai jokin, jota rakastat, kuolee tai jättää sinut, itket sydän särkyneenä: "Rakkauteni on kuollut. Rakkauteni on jättänyt minut. En voi enää elää." Mutta se ei ole totuus. Rakkautesi on aina sisälläsi.

Rakkautesi on sisälläsi, ja voit tuntea sen nyt, juuri sellaisena kuin se oli silloin, kun olit vauva ja jokelteli yksin tyytyväisenä kehdossasi. Mutta rakkauden herkkä hienovaraisuus on pettynyt syntymästäsi alkaneeseen riippuvuuteen nähdä se ulkoisesti heijastuneena. Koska inhimillinen rakkaus on karkeaa, olet menettänyt herkkyytesi rakkauden puhtaudelle. Vaikka kosketatkin sitä ajoittain sisälläsi ja olet täynnä ihmetystä sen tuntemattomasta energiasta, et enää kykene tuntemaan sitä jatkuvasti ja tietoisesti. Olet kykenemätön kokemaan rakkautta välittömästi. Haluat rakkauden heijastuksen, et rakkautta sellaisena kuin se on, itsettömänä ja puhtaana.

Puhdas rakkaus on epäitsekästä, koska sen ei tarvitse ottaa keneltäkään pois yhtään mitään. Voit olla puhdasta rakkautta tai tuntea sitä ilman, että tarvitset ketään seuraksesi; kenenkään toisen ei tarvitse edes olla olemassa. Puhdas rakkaus ei vaadi yhtään mitään keneltäkään koko maailmassa. Se on täydellistä sellaisena kuin se on, sinun sisälläsi. Koska se on täydellistä ja loppumatonta, se takaa, ettei sinussa ole onnettomuutta, joka voisi saada muut onnettomiksi. Sitä rakkaus on.
Tämä rakkaus takaa myös sen, että ympärillesi ilmestyy olosuhteita ja ihmisiä, jotka heijastavat rakkauttasi, ja joita sinä voit rakastaa. Missä oletkin, he tulevat olemaan myös siellä. Mutta kun he poistuvat, kuten kaiken tulee poistua, he eivät särje sydäntäsi. Rakkaus, sama rakkaus sisälläsi, tulee jälleen ilmenemään jossakin muodossa.

Kun tunnet rakkautta, tunnet sen ihanan tunteen omassa itsessäsi, joka sinulla oli syntyessäsi. Mutta koska et voi kokea sitä enää puhtaana, tarvitset rakkautesi herättämiseksi ulkopuolisen ärsykkeen tai heijastuksen jostakin ihmisestä tai esineestä. Riippumatta siitä, onko kyseinen ihminen tai esine läsnä vai ei, tosiasia on, että se rakkaus, jota tunnet tai haluat, on jo sisälläsi: se ei tule ulkopuoleltasi. Jopa se rakkaus, jota tulet tuntemaan tulevaisuudessa jotakin sellaista ihmistä kohtaan, jota et vielä ole edes tavannut, on sisälläsi. Voit tuntea sen nyt - jos vain osaat olla riittävän hiljaa. Mutta jo varhaisesta lapsuudestasi lähtien sinulle on opetettu, että sinun ei tule olla hiljaa. Sinua on opetettu elämään tavalla, jossa jätät tämän kauniin muodottoman rakkauden, hiljaisuuden sisälläsi, ja heijastat koko huomiosi aistiesi kautta ulos lukemattomia muotoja, ja kohti lukemattomia, jatkuvasti muuttuvia asiayhteyksiä; ei ainoastaan maailmassa, vaan myös omassa päässäsi eli muistissasi. Tämä vaatii mieltäsi olemaan jatkuvasti liikkeellä, ja seurauksena on, että et kykene lopettamaan ajattelua ja huolehtimista edes silloin, kun haluaisit - ellei mielesi ole uppoutunut johonkin. Siksi mielesi on aina liikkeellä; se ei ole koskaan hiljaa.

Kun olit kehdossasi, koko huomiosi kohdistui liikkuviin näkyihin ja ääniin, helistimiin, väreihin, kasvoihin, nukkeihin ja äitisi rakastaviin käsivarsiin. Huomiosi suunnattiin siihen, mitä kehosi ulkopuolella tapahtui. Opit pitämään ärsykkeistä; aloit hakea rakastavia halauksia, voimakkaita värejä ja pehmeitä nallekarhuja, ja tulit riippuvaiseksi niistä. Nyt kun olet aikuinen, nämä helistimet ovat muuttuneet todellisiksi. Niistä on tullut ihmisiä - ihmisiä, jotka ovat tuskin koskaan hiljaa, edes silloin, kun he eivät liiku. He estävät sinua olemasta hiljaa, ja sinä estät heitä olemasta hiljaa. Virikkeet -  ne ovat hyvää seuraa. Silloinkin, kun ihmiset eivät ole seurassasi, he vaativat huomiotasi, koska ajattelet heitä jatkuvasti. Ajatteleminen saa sinut kokemaan ikään kuin tuntisit heidät (hyvällä tai pahalla tavalla, pitämällä heistä tai olemalla pitämättä heistä). Vain harvoin olet tarpeeksi hiljaa tunteaksesi rakkautesi suoraan, ilman jotakin välikappaletta.

Ongelma on siinä, että ihmiset muuttuvat seurasta, josta pidät, henkilöiksi, joita rakastat. Tämä johtuu siitä, että yksittäinen mies tai nainen on lähin heijastus, jonka voit tavoittaa oman rakkautesi kuvasta. Rakkaus sisälläsi on todellista, levollista ja hiljaista, ja se odottaa kärsivällisesti. Mutta viehätyksesi sitä kohtaan, mikä ilmenee vastakkaisena sukupuolena, onkin viehätystä oman sisäisen rakkautesi toiseen puoliskoon, sen aistilliseen kuvaan. Se sinun toinen puolesi, jonka olet heijastanut ulkomaailmaan, ja jonka nyt turhaan toivot löytäväsi jostakin sinulle mieluisesta ulkoisesta muodosta. Kun pidät huomiosi suunnattuna johonkin sinulle mieleiseen ihmiseen tai asiaan, huomio muuttuu viehätyksesi ja viehätys rakkaudeksi.

Tämä rakkauden tunne alkaa pitämisen tunteesta. Jos jatkat huomiosi heijastamista pitämisesi kohteeseen - ajattelemalla kyseistä ihmistä; antamalla huomiosi hänelle myös silloin, kun hän ei ole kanssasi - mieltymys muuttuu rakkauden tunteeksi. Kun et voi olla hänen kanssaan, tunne muuttuu tuskaksi - tuskaksi siitä, että haluat jotakin, mitä sinulla ei ole. Kun joudut eroamaan rakkaudestasi, tunnet itsesi onnettomaksi, ja sanot, että rakkaus on tuskallista. Kuten päivä seuraa yötä, inhimillisen rakkauden tulee tuottaa tuskaa.


Mutta totuus on: sinä et ole eronnut rakkaudestasi. Rakkautesi on sisälläsi, kuten aina. Rakkaus ei aiheuta tuskaa. Vain tietämättömyys aiheuttaa tuskaa.

Tuska johtuu siitä tietämättömyydestä, että ajattelet olevasi erillinen rakkaudestasi, ja siitä, että samaistat rakkautesi ja sen ulkoisen kuvan keskenään. Sinä itket peilin tai siinä näkyvän heijastuksen vuoksi sen sijaan, että olisit se todellisuus, joka katsoo peiliin. Näet sen, mikä ei ole totuus, ja kärsit siitä, ettet näe totuutta. Ei ole ihme, että sinuun koskee. On kuin näkisit unta, että olet kadottanut kehosi yläosan, ja että sinun tulee penkoa lävitse satoja matkalaukkuja löytääksesi sen - vaikka on päivänselvää, että et voi olla erillinen oman itsesi toisesta puolesta, ellet sitten näe unta.

 

 

 

Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

KUN VALHE TUHOUTUU, SINÄ HERÄÄT HENKIIN.

Kertaan nyt prosessin käytännöllisen puolen ja jatkan sitä hieman pidemmälle. Riippumatta siitä, oletko tällä hetkellä rauhallinen tai kenties levoton tulisen riidan jälkeen (ja erityisesti, jos jokin tässä kirjassa häiritsee tai suututtaa sinua), istu alas ja kohdista sisäinen huomiosi siihen tunteeseen, joka vaikuttaa napasi seutuvilla, ja anna huomion pysyä siinä.

Kun olet saanut siitä otteen, uppoa siihen, uppoa tuohon tunteeseen. Se yrittää päästä sinusta eroon, kuin pyörivän kiekon keskipakoisvoima. Pysy siinä kiinni. Anna itsesi, huomiosi laskeutua siihen. Muutu siksi, muutu tuoksi tunteeksi, tuoksi aistimukseksi - mutta ilman, että ajattelet.

Teet sen yksinkertaisesti olemalla levollinen. Hiljaisuus on ainoa voimasi tätä sisälläsi olevaa poikkeuksellista vastustajaa vastaan.



 SYVENEVÄN HILJAISUUDEN TIE.


 Vain hiljaisuudella, havaintokykysi hiljaisuudella, tietoisella huomiolla, jota eivät häiritse ajatukset eivätkä huolet, on riittävästi voimaa hajottaa sisällesi kertynyt tyytymättömyys, kipu ja rauhattomuus, Vain hiljaisuus voi päästä sinne, tunkeutua sinne.

Kun onnistut siinä, tulet tuntemaan kipua, pelkoa, epäilyä, ja tulet kokemaan itsesi uhatuksi. Nämä tunteet ovat vanhoja kätkettyjä emootioita, jotka nousevat lävitsesi, ja jotka hajoavat sitä mukaa, kun kohtaat ne rohkeasti. Emotionaalinen ruumiisi rimpuilee, valittaa, itkee, kärsii ja yrittää huutaa fyysisen kehosi lävitse. Se tekee mitä tahansa saadakseen sinut pakenemaan, siirtämään tietoisuutesi polttavan huomion pois itsestään. Se yrittää pakottaa sinut nousemaan ja liikehtimään, ottamaan ryypyn tai lähtemään ulos. Se yrittää vakuuttaa sinulle, että sinä olet hullu, tai että minä olen hullu. Se yrittää saada sinut luovuttamaan ja toteamaan ja toteamaan koko asian merkityksettömäksi. Mutta sinun tulee kestää.

Sinun on pidettävä kehosi hiljaisena niin kauan kuin suinkin voit. Sen jälkeen liiku, jos sinun täytyy liikkua, pidä kymmenen minuutin tauko. Istu sitten alas ja aloita uudelleen. Älä anna periksi.

Kun sanon 'pidä kehosi hiljaisena', en tarkoita, että tukahduttaisit sitä. Se, mikä liikuttaa kehoasi tällaisina hetkinä, on nurkkaan ajettu emootio. Kun pidät kiinni emootiosta itsestään, sillä ei ole voimaa saada kehoasi liikkumaan. Emootio ei voi liikkua niin kauan kuin olet kohdistanut huomiosi siihen.

Emotionaalinen ruumiisi on elävä olento: se elää sinussa kuin loinen, eikä se halua kuolla. Mutta juuri se on tapahtumassa. Sinä olet tappamassa sitä, tappamassa koko kivuliasta ja yksinäistä menneisyyttäsi tämän hetken tietoisuutesi avulla.


VAIN NYT ON TODELLISTA.


Kun sinulla on vaikeaa, muista pitää kiinni siitä, mikä on hyvää, todellista ja oikeaa, nyt. Sillä vain nyt on todellista.

Kun kohtaat totuuden elämästä, emotionaalinen ruumiisi kulkee kuoleman tunnelin lävitse. Ja se voi olla sinulle vaikeaa, jonkin aikaa. Jokainen kulkee kuoleman tunnelin lävitse, ennemmin tai myöhemmin, tietoisesti tai tiedostamattomasti. Jokaisen on läpäistävä oma vastustuksensa - nuo emotionaaliset tilat, jotka ovat kerääntyneet häneen: viha, kauna, kärsimättömyys, ajatukset, haluaminen ja yrittäminen; kaikki emotionaalisen ruumiin kuolettava aines. Ajatus helvetistä on lähtöisin juuri sieltä. Sinä luot oman helvettisi, ja kun vetäydyt takaisin itseesi, sinun on kohdattava se, mitä olet luonut. Älä pelkää: se on vain emotionaalinen ruumiisi. Se on vain se tietämättömyys, jonka olet itse kerännyt.

Oikea tapa kohdata helvetti on olla hiljaa, olla läsnä. Sillä helvetti menneisyytesi tietämättömyys, ei voi kestää läsnäolosi hiljaisuutta. Kun on aika kuolla, olipa kuolema miten vaikea hyvänsä, ole vain hiljaa ja pysy siellä, missä olet. Hiljaisuus auttaa sinut kaiken lävitse.




Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

ÄLÄ OLE ONGELMA: OLE, JA RATKAISU LÖYTYY.

Kun et anna tapahtumalle tulevaisuutta eli seurauksia ajassa - ajattelemalla, että siitä tulee ongelma, tai että se aiheuttaa ongelman - joku toinen tapahtuma mitätöi nopeasti kaikki näennäiset hankaluudet. Sinun ei tarvitse muuta kuin olla, ja ratkaisu saapuu.

Esimerkiksi: jos romutat autosi, hinausauto tulee kulman takaa, tai joku tarjoutuu hinaamaan autosi; joku lainaa sinulle yllättäen auton, kun omasi on korjattavana; saat odottamattoman rahasumman, jolla voit maksaa korotetun vakuutusmaksun. Olipa tilanne mikä hyvänsä, siihen ei sisälly ongelmia, koska sinä et luo niitä.

Sinun tarvitsee vain toimia tapahtumien vaatimalla tavalla niiden sattuessa ja estää tietoisuuttasi luomasta emotionaalisia ongelmia reagoimalla ahdistuneesti tai kärsimättömästi. Tapahtumien luonnollinen kehitys tuo mukanaan kaiken tarpeellisen.

Salaisuus on tämä: mitä vähemmän teet ongelman elämästäsi, tai mistä hyvänsä tapahtumasta elämässäsi, sitä vähemmän aikaa eli emootiota kehittyy tapahtuman ja sen luonnollisen ratkaisun välille. Annat ajalle yhä vähemmän sijaa vaikeuttavana tai rajoittavana tekijänä, ja lopulta eliminoit sen vaikutuksen kokonaan. Tapahtumat virtaavat silloin ajattomasti, ja elämä on suloista, helppoa ja vaivatonta - vaikka muut saattaisivatkin nähdä sen ongelmallisena.

Kaikki pelkistyy tähän: sinä luot ongelman, sinä suurennat sen, ja sitten luulet, että ajan myötä tai tekojesi kautta voit poistaa tai ratkaista sen. Kuitenkin kaikki se, mitä teet, kaikki huolehtimisesi ja kaikki turhautumisesi, ainoastaan viivyttää ratkaisua, joka olisi muuten saapunut jo aikaisemmin. Mitään ongelmaa ei ollut alun alkaen edes olemassa.

Sinä - se onnettomuus sinussa, joka estää sinua näkemästä yksinkertaista totuutta elämästä - olet ainoa ongelma. Sinä, ongelmien luoja, asetut vain asioiden tielle kaiken kipusi ja hämmennyksesi kanssa. Vapauta itsesi varsinaisesta ongelmasta, omasta onnettomuudestasi, ja kaikki ongelmat katoavat, kaikki onnettomuus katoaa.



                                                             *


Jotta voit hajottaa emotionaalisen ruumiisi, joka on kasvanut sinussa syntymästäsi lähtien, sinun tulee tehdä lujasti työtä. Jollekin se on vaikeampaa kuin joillekin toisille, ja joskus tarvitaan vain muutama totuuden sana koko idean välittämiseksi: mies tai nainen näkee välittömästi, mitä tulee tehdä, ja hän ryhtyy toimeen, tuntien valtavaa helpotusta ja löytämisen riemua.

Jotta voit lähteä liikkeelle, sinun on kyettävä tuntemaan emotionaalisen ruumiisi läsnäolo sisälläsi. Jollet kykene tuntemaan sitä, et voi alkaa toimia sen suhteen.

Kun emotionaalinen ruumis on valloillaan ja aktiivinen, kuten ollessasi vihainen tai masentunut, se on todennäköisesti liian voimakas, jotta voisit irtautua siitä. Samaistut siihen, uppoudut siihen, ja kadotat itsesi siihen. Siksi sinun on alettava tunnistaa se tavallisissa tilanteissa, kuten nyt, kun se luultavasti vain uinuu, käyden tyhjäkäynnillä.

Voit tuntea emotionaalisen ruumiisi pintakerroksen nyt, kun suljet silmäsi ja keskität sisäisen huomiosi tunteeseen tai aistimukseen vatsasi alueella. Sinun on toisin sanoen tunnettava todellinen tunne, fyysinen aistimus, joka on sisälläsi. Sulje silmäsi, ja tunne se nyt.


Sinun voi olla vaikea erottaa tätä aistimusta, ellet ole hiljentynyt riittävästi harjoittamalla oikeanlaista meditaatiota. Yhtä kaikki, tulet kyllä kokemaan sen, mikäli et väkisin yritä sitä. (Kaikki meditaatio ei ole oikeanlaista. Oikeanlaisessa meditaatiossa mielesi on hiljainen, ja huomiosi on yhtä sen todellisuuden kanssa, jonka tunnet tai joka olet kunakin hetkenä).

Tämän aistimuksen lävitse nousevat kaikki mielialasi ja masennuksesi omasta alitajunnastasi. Jos olet juuri riidellyt, riidan emotionaalinen rasitus tuntuu ensin vatsassa, navan alueella. Mutta rasitus leviää nopeasti läpi koko kehon, erityisesti sydämeen, rintakehään, kurkkuun ja lopulta päähän, missä se aiheuttaa päänsärkyä, väsymystä, hämmennystä tai jonkin muun häiritsevän reaktion.

Muista, että emotionaalinen ruumiisi on yhtä elävä ja älykäs kuin sinä itse. Se ei halua tulla löydetyksi eikä nähdyksi sinusta erillisenä. Siksi se yrittää suunnata huomiosi jonnekin muualle - missä se yleensä onnistuukin. Eräs sen keinoista on vaikuttaa muihin kehonosiisi kipujen ja särkyjen muodossa. Ne eivät ole jatkuvia, sillä emotionaalisella ruumiilla ei ole kestävyyttä vaikuttaa mihinkään kehon alueeseen kauempaa kuin noin tunnin verran - olkoonkin, että se pystyy tuomaan kivut ja säryt aika ajoin takaisin. Sen häiritsevin vaikutus on kuitenkin siinä, että se saa sinut ajattelemaan. Ajatteleminen on varma keino estää sinua pääsemästä käsiksi emotionaalisen ruumiin juuriin, onnettomuuteen, joka on vatsassasi.

Sinun tulee ymmärtää, että välinpitämättömyytesi ja tietämättömyytesi vuoksi onneton emotionaalinen ruumiisi on ottanut hallintaansa suuren osan sisäistä itseäsi, alitajuntaasi. Se ei tule antautumaan. Sinun tulee päästä sisälle, sen luokse, ja kaivaa se irti juurineen, tietoisesti, energeettisesti.

Emotionaalisen ruumiin hajottaminen edellyttää toimintaa, nyt. Sinun on aloitettava jostakin, ja aloittaminen tapahtuu aina nyt, tässä hetkessä. Pysähdy tämän kappaleen lopussa, sulje silmäsi, ja ole sisäisesti niin tyyni ja hiljainen kuin voit. Tunne tämä tunne, tämä fyysinen aistimus, joka on kehossasi vatsan ympärillä.

Se, mitä tunnet on emotionaalinen ruumiisi.
Se on sinuun jäänyt emootio, onneton asukas kehossasi. Se saattaa vaikuttaa harmittomalta ja sangen normaalilta silloin, kun sinussa ei ole mitään häiriötä. Mutta heti, jos tasapainosi järkkyy, se ilmenee voimakkaana tunteena, pakonomaisena haluna huolehtia tai tehdä jotakin muuta kuin keskittyä itse tunteen epämukavuuteen.

Jos et tällä hetkellä voi kokea tätä tunnetta itsestäsi, se tarkoittaa sitä, ettet ole vielä tarpeeksi hiljainen. Todennäköisesti et voi edetä kunnolla ennen kuin opit meditoimaan oikein. Tämä vaatii jälleen välitöntä toimintaa: järjestä itsellesi mahdollisuus oppia meditoimaan oikein. (Jotkut muut kirjoistani auttavat sinua siinä).

Kun keskityt aistimukseen, älä ajattele, mitä olet tekemässä. Yksinkertaisesti tee se. Ajattelu tarkoittaa asioiden heijastamista tulevaisuuteen tai takaisin menneisyyteen - jotakin häiritsevää. Emotionaalinen ruumiisi panee sinut ajattelemaan, koska se tietää, että ajatellessasi kulutat sitä ainoata energiaa, joka voi tuhota sen. Toisin sanoen se harhauttaa tietoista huomiotasi.


Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

MINÄ OLEN NAAMIAISTEN LOPPU

Nyt takaisin satuun ja sen onnelliseen loppuun. Kului monia, monia vuosia, mutta lopulta mies naamion takana väsyi kurjaan olemassaoloonsa ylä - ja alamäkineen.

Eräänä päivänä hän lepäsi metsässä, järven rannalla ja tuijotti veden läpinäkyvään hiljaisuuteen. Se muistutti häntä jostakin syvällä hänen sisällään. "Minä nautin tästä näkymästä', mies tuumasi, 'mutta onko tämä näkymä ilo? Vai olenko minä ilo?"

"Minä olen ilo!" hän huudahti ja hyppäsi seisomaan. "Minä olen elämän ilo kaiken näkemäni takana."

Hän lausui kiitoksensa. Eikä hän enää ikinä etsinyt elämäänsä jännitystä.
Sillä hän oli löytänyt iloisen elämisen salaisuuden.
Se salaisuus on ilo.
Mies katsoi ylös ja näki kauneuden ympärillään. Ja sitten hän tajusi totuuden, joka vapautti hänet.

Minä en ole sitä enkä tätä. Minä en ole mitään nähtyä enkä kuultua. Minä olen ilo. Minä olen elämän ilo. Minä olen elämän ilo kaiken tämän taustalla. Koko maailma on ihmeellinen naamioni, ja minä olen tyytyväinen sen takana.


                                                         *


Elämä on nauttimista varten; siitä tehdään tietoista nauttimalla siitä. Sillä ilo on tietoisuutta. Kun teet ilolla sen mitä teet, olet tietoinen. Kun iloitset tanssista, olet tietoinen tanssiessasi. Kun iloitset puutarhanhoidosta, olet tietoinen hoitaessasi puutarhaa. Kun iloitset työstäsi, olet tietoinen tehdessäsi työtäsi. Iloitse joka ainoasta elämäsi hetkestä, niin elät ilossa. niin yksinkertaista se on.

Ilo eli tietoisuus, on luonnollinen olotilasi. Se on aina olemassa. Se on kuin aurinko, joka paistaa jatkuvasti maan varjon yllä. Lakkaa elämästä omassa varjossasi, niin aurinko,ilo, alkaa loistaa välittömästi.

Ilon löytämiseksi ei voi tehdä mitään positiivista. Siihen johtaa vain negaation harjoittaminen, varjon riisuminen.

Ilossa eläminen on selkeyden iloa - ilman ongelmia. Koko elämäni on silloin olemisen iloa tai selkeyttä - olen ilon ja selkeyden olento. Se on läsnä sisälläsi nyt, valmiina odottamassa sen elämistä. Sinun ei tarvitse kamppailla sen vuoksi, etsiä sitä tai luoda sitä. Sinä olet se. Se on sinun; se on aito olemuksesi.




KIrja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long

* LAKKAA PUHUMASTA MENNEISYYDESTÄ

Persoonallisuus elää menneisyydestä; se ravitsee itseään sillä, että kerrot omaa tarinaasi. Joka kerta, kun kuulet itsesi uppoutuneen siihen, lopeta.

Mitä enemmän harjoittelet, sitä helpommaksi se tulee. Saatat menettää muutamia ystäviä, jotka sanovat, että olet muuttumassa tylsäksi; että olet menettämässä entisen mielenkiintoisen ja stimuloivan persoonallisuutesi.Siitä tiedät, että olet oikeilla jäljillä.

Tulee hetkiä, jolloin sinun täytyy viitata menneisyyteen. Jotta voit rikkoa vanhan tapasi, sinun tulee aluksi olla äärimmäisen tiukka. Se merkitsee sitä, että et sano mitään, mikä viittaa menneisyyteen. Siihen sisältyy myös se, mitä tapahtui minuutti sitten, ellei sinulla ole puhtaasti käytännöllistä syytä puhua, kuten: "Postititko sen kirjeen?"

Älä kerro omaa pohjattoman surullista tarinaasi.
Kun lakkaat puhumasta menneisyydestä, lakkaat vähitellen ajattelemasta sitä. Ja se tulee olemaan alku huolten loppumiselle.




KIrja: Vain Pelko Kuolee/ Barry Long

KIPU ON PERSOONALLISUUTESI MAAPERÄ.

Et tiedosta sitä, että kipu on olemassa, ja että se on yhtä älykäs kuin sinäkin. Et huomaa, että se puhuu ja toimii kauttasi suurimman osan aikaa, etsien turvallisuutta, tullakseen pidetyksi, rakastetuksi, hyväksytyksi. Se näkee nykyhetken menneisyyden lävitse. Se heijastaa tuskansa nykyhetken tapahtumiin, tulkiten ne kivuliaiksi, vaikka ne eivät olekaan sitä. Se pilaa automaattisesti kaiken hyvän.

Tässä esimerkki asiasta. Kun rakastelet, pelkäävä persoonallisuus tulee usein esiin liittyäkseen nautintoon, etsien lohtua, jolla voisi lieventää kipuaan. Välittömästi hyvän päälle ilmestyy varjo, joko varautuneisuuden, jäykkyyden tai väärän sanan muodossa. Ja hyvänolontunne katoaa tai menee pilalle. Oletko kokenut tämän? Sama tapahtuu myös silloin, kun yksinkertaisesti vain nautit jonkun ihmisen seurasta. Oletko koskaan vain nauttinut mukavasta keskustelusta, jossa yksi väärä sana yhtäkkiä pilaa tai lopettaa tilanteen harmonian? Sen lausuu persoonallisuus, joka on tunkeutumassa tilanteeseen.

Oletko yhtäkkiä loukkaantunut jostakin, mitä joku toinen sanoo? Eikö se pilannutkin tyytyväisyytesi tuhon hetkeen, saaden sinut välittömästi muistamaan tuskan jostain arvostelusta tai väärinkäytöstä, joka tapahtui menneisyydessä? Näetkö, miten asetit menneen nykyisyyden päälle?



                                                             *


Luonnolla on oma täydellinen tapansa poistaa se kipu, josta persoonallisuus nousee, ja tämä selittää sen, miksi luonnossa ei ole persoonallisuutta - eikä ongelmia.
Olemassaolon ensimmäinen kipu on syntymisen kipu. Sinä olit, aivan kuten kaikkien muidenkin nisäkkäiden jälkeläiset, suojassa äitisi kohdussa, uppoutuneena alati lämpimään rakkauden nesteeseen, joka täytti kaikki tarpeesi vaivatta. Sinun ei tarvinnut hengittää, syödä, pysytellä lämpimänä eikä itkeä saadaksesi sen, mitä halusit. Ja yhtäkkiä sinut sysättiin eristyneisyyden maailmaan, outoon, uuteen paikkaan, jossa oli kylmää ja kivuliasta; jossa oli etäisyyttä, keskeytyksiä, nälkää ja hellittämätön tarve hengittää ja viestittää äänen avulla. Se oli valtava, traumaattinen järkytys.

Mutta tämän ilmeisen katastrofin edessä Äiti Luonto, kuten tavallista, otti asian haltuunsa. Aivan kuten se oli hoivannut sinua kohdun sisällä, se huolehti sinusta nyt oman psyykesi sisältä käsin. Syntymisen jättämään järkyttävään tyhjiöön luonto vapautti annoksen ehdollistamatonta psyykkistä plasmaa. Tätä energeettistä ainetta sinä kutsut nykyään emootioksi, mutta siinä vaiheessa se oli ehdottoman ja ajattoman rakkauden ainetta. Sen tarkoituksena oli väliaikaisesti suojata organismia siltä äkilliseltä keskeytykseltä, joka aiheutui sille tutuksi käyneeseen ajan virtaan. Kuten tiedät aikuisiän kokemuksistasi, aika kirjaimellisesti pysähtyy järkytyksen ensimmäisten hetkien aikana. Ilman tätä sisäänvirtaavan rakkauden muodostamaa yhteyttä syntymä päättyisi kuolemaan. Mutta rakkaus täyttää kuilun tarjoamalla ensihätään annoksen lohtua, lämpöä ja jatkuvuutta. Se antaa sinulle mahdollisuuden jatkaa eteenpäin; vaikka menetyksen aiheuttaman äkillisen järkytyksen jälkeen ensimmäinen tunteesi onkin se, ettet kykene jatkamaan.

Luonnon psyykkinen vastaus syntymisen tuskaan, kuten edellä kuvattiin, tapahtuu jokaisen olennon kehon sisällä, jossakin vatsan seudulla, palaa psyykkis - henkinen liekki. Tämä liekki on jatkuva ja kosmisen kylmä; kuten auringon säteet,jotka ovat kylmiä aina siihen saakka, kunnes ne kulkevat aineen läpi. Liekin tarkoitus on kuluttaa hätätilanteissa vapautunut psyykkinen plasma.

Rakkauden tai tietoisuuden pelastava suojatyyny on tulevaa aikaa; se on tulevaisuutta, jota kohti organismi liikkuu elämällä ja kehittymällä.

Organismi on siten kirjaimellisesti lainannut aikaa ja turvallisuutta omalta tulevaisuudeltaan.
Liekin tulee kuluttaa plasma pois mahdollisimman nopeasti. Nopeus on elintärkeää, koska 'tulevalla ajalla' ei selvästikään ole tilaa nykyhetkessä. Tässä hetkessä eli kehon läsnäolossa, se hajoaa välittömästi emootioksi, negatiivisuudeksi. Siitä tulee mennyttä aikaa eli menneisyyttä. Kaikki emootio on menneisyyttä, joka on nousemassa uudelleen esille; ja jollei emootiota kuluteta pois nopeasti, organismi alkaa elää menneisyydessä, jolloin se muuttuu luonnonoikuksi.

Luonnon psyykkinen reaktio järkytykseen jatkuu koko kehollisen elinajan. Esimerkiksi taistelun tai loukkaantumisen aiheuttaman järkytyksen jälkeen eläimillä on taipumus etsiä hiljainen paikka, jossa ne voivat maata ja nuolla haavojaan. Tämän tarkoitus on antaa vatsassa olevan elintärkeän liekin kuluttaa, sulattaa ja muuntaa emootio, menneisyys, takaisin nykyhetkeksi eli rakkauden tai tietoisuuden läsnäoloksi.

Näin palautettu tietoisuus palvelee toista elintärkeää tarkoitusta, jonka voit tunnistaa myös omasta elämästäsi. Se kantaa vaikutelmaa kokemuksesta, jonka lävitse eläin on juuri mennyt. Eläin on kasvattanut kokemustaan eli kasvanut kokemuksensa kautta, ja tulevaisuudessa se tulee vaistomaisesti tukeutumaan tähän kokemukseensa. Näin se voi suojata olemassaoloaan tehokkaammin tulevaisuudessa, aivan kuten sinä teet minkä hyvänsä kiperän tilanteen jälkeen. Tähän perustuu vanha sanonta, jonka mukaan vaikealle tielle on parempi lähettää vanha kuin nuori koira. Vanha, kokenut koira on paremmin varustettu kohtaamaan tulevaisuuden. Lainattu 'tuleva aika' palvelee siten omaa tarkoitustaan nykyhetkessä.

Tällainen on sen jumalaisen älykkyyden ihme, joka suunnittelee tätä olemassaoloa. Mutta ihmiseläin sotkee kaiken, niin että jumalainen harmonia häiriintyy. Ihmiseläin on eläimistä ainoa, joka pitää kiinni tapahtuman kivusta. Ihmiseläin ajattelee kipua ja palaa menneisyyteen. Tietoisuus on tästä hetkestä poissa. Tämä estää häntä muuntamasta lainaamaansa aikaa rakkaudeksi nykyhetkessä. Sillä tietoisuus on avain harmoniaan ja vapauteen.

Lopputulos on se, että kerätessään kokemuksia ihmiseläin sekä kerää uutta että herättää henkiin jo olemassa olevaa emotionaalista kipua, mitä eläin ei tee. Molemmat saavat itselleen elintärkeän kokemuksen, mutta ainoastaan ihminen kärsii siitä emotionaalisesti.


Kirja: Vain Pelko Kuolee/ Barry Long