UNISSAKÄVELIJÄ

Syntymäkaupungissani eli nainen ja tytär,

jotka kävelivät unissaan.

Eräänä yönä kun hiljaisuus ympäröi maailman,

nainen ja hänen tyttärensä tapasivat unessa sumun peittämässä puutarhassa.

Nainen sanoi: - Vihdoinkin , vihdoinkin, viholliseni! Sinun tähtesi minä tuhouduin, sinä olet rakentanut elämäsi minun raunioilleni! Voisin tappaa sinut.

 Ja tytär puhui näin: - Sinä inhottava nainen, vanha ja itsekäs! Sinä, joka seisot vapaamman itseni ja itseni välissä, sinä, joka haluat muuttaa elämäni oman elämäsi kaiuksi! Olisitpa kuollut!

Juuri silloin kukko kiekui ja molemmat naiset heräsivät. Äiti sanoi ystävällisesti: - Sinäkö se olet rakas tyttäreni, rakkaimpani? Ja tytär vastasi hellästi: - Kyllä, rakas äiti.

Kahlil Gibran / Jumalan Tuli