lauantai 10. toukokuuta 2014

Meidän aikamme on

suupalttien kulta-aikaa. Joka osaa puhua hyvin, tulee aina hyvin toimeen. Esitelmää arvostetaan sen mukaan, kuinka monta niin sanottua sukkeluutta puhujalla on sanottavanaan, ja sitä joka osaa kertoa tarinoita, joissa on rohkeita vihjauksia ja merkityksellisiä merkityksettömyyksiä, pidetään hyvänä seuraihmisenä.

Ilveilijät keräävät ihmisjoukkoja ympärilleen. Kansa haluaa jotakin, jolle nauraa, ja sellaiselle nauretaan, mikä sointuu yhteen sairaan sielun kanssa.
Mitä on huumori? Ilvehtimisen ja huumorin välillä on ylitsepääsemätön kuilu. Jälkimmäinen on harvinainen lahja. Opi tuntemaan todellinen huumori, joka on hienotunteista ja jolla on viisauden ylevät piirteet, niin inhoat päivän juoruja ja seuraelämän kuluneita vitsejä. Mahdollisesti on olemassa huumorintajuttomia, hyviö ihmisiä, mutta he ovat harvinaisia. Kaikissa olosuhteissa huumorittomat ihmiset ovat ikävystyttäviä ja heidän kanssaan on vaikeata tulla toimeen.
Joskus sanaa haaveilija käytetään pilkkasanana. On myöskin mahdollista, että se, jota tällä sanalla on herjattu, tuntee itsensä loukatuksi. Mutta sitä hänen ei suinkaan tarvitse tuntea. Uneksijat ovat edelläkävijöitä, tiennäyttäjiä ja keksijöitä. Kaikki maailmanhistorian suurtyöt ovat saaneet alkunsa haaveesta. Voidaan oikeutetusti sanoa, että koko meidän sivistyksemme on toteutunut haave. Merimies uneksii merentakaisista maista, orja uneksii vapaudesta ja käsityöläinen koneista.

Niitä mestareita, joiden töistä nykyisin maksetaan miljoonia, kutsuttiin aikanaan epäkäytännöllisiksi uneksijoiksi. Runoilijoita ja ajattelijoita, ihmiskunnan suurimpia hyväntekijöitä halveksittiin ja kutsuttiin haaveilijoiksi. Niin heitä kutsutaan vielä nykyisinkin. Eläköön haaveilijat! Joka ei uneksi on kuollut.

"Tietää, tahtoa, rohjeta ja vaieta". Mitään ei voida suunnitella ilman tietoa eikä mitään voida tehdä ilman tahtoa. Joka tahtoo jotakin, uskaltaa, ja joka onnistuu, vaikenee.
Pikkusielu peittää pätemättömyytensä kerskailullaan. Omakehu alkaa siitä, mihin toisten arvostus loppuu. Ihmisen omakehu on suhteessa hänen tietämättömyyteensä. Vanha sananlasku sanoo: "On parempi ottaa vastaan viisaan miehen moite kuin houkkion kiitos". 

Kirja:Näin olen kuullut/Axel Fredenholm

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti